Ikiomassa laumassa

Oma mökkipaikka

 Kyllä se vaan on niin hyvä juttu, että me siskon kanssa kestetään reissussa oleskelua auton keikkuvalla takapenkillä, koska nyt meillä on loma ja ollaan oltu häkkieläiminä ja kuljettu pitkin maailmoita maman kanssa. Meitä ei ollenkaan okseta vaikka mennään hyppyrimäkikohdista hiekkateillä kun mama sanoo ...hui! Ollaan vietetty lomaelämää mökkipaikalla Savonmaalla kaukana sivistyneistä ihmisistä ja maailman murheista. Siellä ei asu paljon ketään paitsi naapurissa iso koila joka ulvoo aina kun sen huoltaja-setä lähtee ostoksille, kun sillä on aikausein kova jano. Mama sano että se ei ole milloinkaan selvällä päällä. Hyvin se ajaa kuitenkin autolla vaikka vilkkupoliisit tuli sen luo toisena päivänä ja kerran sille tuli vieraita sinisellä traktorilla. Se on kuitenkin siellä omassa talossaan ja me ollaan ihan rauhassa meidän mökkielämässä. Ollaan nautiskeltu luonnonrauhasta ja kävelylenkeistä ja on siellä kyllä satanutkin aikapaljon vettä. 

Siksi lähdettiin toisena päivänä maisema-ajelulle ettei kastuttais niin paljon. Sillon tuli kauimmaisen naapurin isot sarvieläimet tervehtimään meitä oikein melkein tielle asti.

Tässä kuvassa on meidän maalaiskaverit joilla oli isot terävät sarvet

 Niillä oli isommat silmät kun meillä siskon kanssa ja aikasuuret teräväkärkiset sarvet. Kokeilin siskolta heti onko sillä semmosia mutta ei lainkaan tuntunut olevan. Sitten me ajettiin ja ajettiin ja mama sano, että mennään käymään semmosessa paikassa jossa on munkkeja. Mama on syönyt toisena päivänä possumunkkeja ja rinkelimunkkeja ja hillomunkkejakin ja ajattelin että nyt saataisiin siskon kanssa maistiaisia. Ei siinä kuitenkaan käynyt niin. Siellä paikassa oli portti ja portin takana pilkisti kiillotettu sipulinnäkönen katto ja portissa luki isolla kirjaimella, että ei ranta-asuja eikä koilia sen portin sisäpuolelle. Siinä me nökötettiin ja oli hyljeksitty olo. Ihan pieni koila ei saanu kulkea sinne maistelemaan munkkeja. No, mama kävi siellä syömässä ja kertoi meille myöhemmin, että siellä syötiin ihan tavallista ruokaa ja ne munkint käveli omilla jaloillaa eikä niitä voinut lainkaan maistella. En kyllä ymmärrä että voi olla monenlaisia munkkeja. Sitten kun mama tuli sieltä munkkipaikasta pois niin se kysy päivystävältä ihmiseltä joka jakeli mainoslehtisiä, että miksi sinne ei saisi tuoda koilia niin se sano että ne häiritsee. Niin vissiin ne ranta-asutkin. Sitten mama kysy vielä, että saisikos sitten tulla lehmän kanssa portin toiselle puolelle niin se täti-ihminen sano että hyvä huomio. Me tunnettiin kuitenkin Awa-siskon kanssa, että meitä syrjittiin, se oli varmaan rotusyrjintää. Mutta miksiköhän sinne ei saanut mennä ranta-asussa? 

Awa-sisko on väsyny kun se juoksi niin paljon

Siltä erää sitten pakattiin ja tultiin kotiin takaisin ja sitten mentiin koilien joukkotapaamiseen sinne missä Alma-kummityttö asuu. Se oli kyllä aika paras juttu ja ihana. 

 

Minun veli-Jamil ja minä

Tapasin siellä minun kaikkein rakkaimman velin Jamilin ja siellä oli myös Awan lapsien tuleva isi Robin ja ihana Jörge-vaari ja Alma-kummityttö oli aika paras. 

Olen siellä metsässä ihan yksin

Minä ja Awa-siskon mies Robin

Jamil-veikka ja Robin nauraa jollekin

Ja kaikkia laumaan kuuluvia ihmisiä myös. me juostiin ja riekuttiin siellä hienossa pihassa jossa oli myös sateensuoja jos sataa. Ja siellä oli oikeanlaisia ihmisiä jotka ymmärsi mitä basu-koilien mielessä liikkuu. Ne rapsutti ja silitti ja piti meitä ihan hyvänä. Ei jääty porttien taakse paitsi sillon kun mama ja muut meni kahville. Ne söi siellä aika herkkuja mutta ei kuitenkaan munkkeja. Me saatiin vettä mutta ei kerenny olla nälkä kun oli niin kivaa. Onneks meidän kanssa jäi sen talon isäntä ja koilakuiskaaja-Vesa joka ymmärsi pikkubasutyttöä ihan sieluun asti. Toiset, Awa-siskokin, juoksi ihan hirveen kovalla vauhdilla ja minä melkein pysyin mukana. Tein antilooppieläimen loikkia ja ainakin yhden oikean kuperkeikan kun tultiin niin lujaa kaikki samaa matkaa. Se ei haitannut eikä ainakaan sattunut. 

Tässä kuvassa olen melkein missi-asennossa

 Miten voikaan olla pikkukoilan elämä oikein ihanaa kun on omassa laumassa. Sillon ei tarttekkaan yrittää mennä semmosiin laumoihin jonne ei toivoteta tervetulleeksi. Voi vaan nauttia niitten ystäväkoilien ja lauman ihmisjäsenten maailman parhaasta seurasta.