keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Meidän paras joulu

Täällä meidä Huvikummussa on ollut joulu. Tiedät sen ajan kun ilmassa leijuu herkkuruokien hajuja ja ihan siinä nenän tuntumassa on kaikenlaisia syötäväksikelpaavia juttuja joita ei kuitenkaan saa laittaa hampaitten taakse vaan ne jäävät odottelemaan sitä tärkeää hetkeä kun ihmiset kokoontuu punaliinaisen pöydän ympärille ja noukkii ne namupalat suuhunsa. Ja meille tuli myöskin kaikkein rakkaimmat ihmissisko ja -veli viettämään jouluaikaa Huvikumpuun. Olisitpas kuullut kun me yhdessä siskon kanssa ulvottiin ja jodlattiin ja oltiin niin onnellisia niitten tulosta. Olen jo niin vanha, että ymmärrän oikein hyvin sen että niitä omia rakkaimpia ei voita mikään maailmassa. 

Meillä kotona oli joulun näköistä, meidän joulun. Ja oli niin kiva kun oli ääniä ja naurua ja pulinaa. Me siskon kanssa päästiin eri syleihin ja saatiin rapsutuksia paljon enemmän kuin tavallisena aripäivänä. Ja vaikka ruoka onkin melkein paras juttu niin syli ja hyvä käsi rapsuttamassa on kuitenkin kaikkein paras. Nyt me ollaan kotona maman kanssa ja levätään. Ei oikein maltettu nukkua kun oli muuta tekemistä. Nyt huilataan. Ja huomennakin kun mama menee työmaalle. Laitan tässä muutamia kuvia siitä joulusta. Meidän ikiomasta ja parhaimmasta joulusta.

Me Awa-siskon kanssa levätän joulun alla ja velin vieressä
Kynnet piti leikata ennen joulua, mama leikkas.



Tämä kuva on vähän hassu. Siinä on peili joka laittaa kaikki kaksinkertaiseksi.

Nuuskitaan paketteja, ollaan vainukoilia. Jotenkin oli ilmassa namin hajua ja se tuli pakettikasasta.

Tässä kuvassa ollaan siskon ja velin kanssa ja nautitaan.

Ja hups ! Siellähän ne namit oli

Awa-siskolta loppu virta, sillä kun oli myös syntymäpäivä. Joulunlapsi-koila.

Maman Amarylliskukka jota ei saa syödä.

Joulukuusipuu. Me ei kaadettu sitä koska se on niin kaunis.

Kalkkaros-kisu haluaa aina olla erilainen. Jouluna se meni muovikassiin.

Luntakin oli.



Minun sisko Vilja ja velit Ville ja VeliPekka tutkii hauskaa tekstiviestiä porukalla.

Minä toivotan sinulle oikein ihanaa joulun jatkoaikaa ja kaikista parhainta uutta vuotta. Ehkäpä me silloin saatetaan tavatakkin juuri sinun kanssasi. Suurella sydämellä toivottaa Jada

tiistai 10. joulukuuta 2013

Liihottaminen on kaunista lentämistä




Voihan vilunpuistatukset sentään. Taas on se aika tästä elämästä, että pissi jäätyy melkein tulovaiheessaan jääpuikoksi ja maa on niin lumettunut, että melkein menee upoksiin peltokävelyllä. Meillä on uudet puvut mutta tossut on vielä tulovaiheessaan. Epäilen kyllä että ne on aika vaikeet mutta kokeillaan. Sisko ei tykkää niistä, niin se sano ja uskon sitä kun se on vanhempi ja synttäritkin tulossa ihan pian. 

Meillä on nyt aika mukavia päiviä, kun mamalla on vapaapäiviä ja se ei mene aamulla työmaalle eikä illallakaan eikä varsinkaan yöllä. Toisena päivänä se puki taas tonttuvaatteet päälle ja me siskon kanssa tutistiin kauhusta. Ja se kamala piippauskone oli yöpöydällä. Onneks se oli vaan yhden yön ja mama antoi sen sitten pois. Me ei siskon kanssa tykätä sen koneen äänestä koska se tarkottaa että pitää jäädä yksin kotiin ja mama huitelee jossakin kaukana ja tekee töitä. Nyt on taas normaalielämä. Onneksi meillä on koilamummi ja tänäänkin aamupissireissulla nähtiin ja saatiin ihanat rapsutukset ja se on meidän rakas. Tiedätkö mitä se tarkoittaa, kun joku tykkää sinusta kaikista einiinkivoista rähinöistä huolimatta? Semmonen on koilamummi. Me ollaan tehty oikea polku sireenipensaan rakosesta koilamummin pihaan niin on helpompi päästä nopeasti kohteeseen.

Oikeasti minun piti kertoa sinulle asia jonka mama kuiskutteli minun korvaan kun se tuli toisena päivänä työmaalta. Sillä oli ihan kimaltavat silmät ja yksi kyynel meni kauluksenkin sisään. Mama oli ollut tekemässä aamuhommia siellä työpaikalla huoneessa, jossa asuu kaksi potilasta. Toisella jalat toimi aika hyvin ja toisella einiinhyvin. Mama auttoi sitä vähemmänkävelevää unihiekkojen pesussa ja muissa peseytymis ja päiväänsiirtymispuuhissa. Sillon se toinen oli sanonut kauniilla äänellä, että mama olisi ihanniikuin perhonen kun liihottelee töitten lomassa. Siinäkohtaa oli tullut melkein kyyneleet kun mama muisti kaikki menneen vuoden siipiasiat ja lentämisasiat liihottamisesta puhumattakaan. Sillä kun on vaan se yksi vammanen siipi kun se toinen leikattiin pois. Ja kesällä me pohdittiin sitä että voiko yhdellä siivellä lentää ollenkaan. Ja tultiin siihen tulokseen, että ei voi ja sillä siivellä vaan tuetaan pystyssäpysymistä. Nyt sitten näyttäisi siltä, että kesän päätelmät on vääränlaisia. Yhdelläkin siivellä, vaikka se on vammanen, ei voi vaan lentää vaan sillä pystyy liihottamaan. Liihottaminen on kaunista lentämistä.

Minun mielestä meidän koilien ja ihmisten ja kaikkien pitäisi sanoa toisillemme hyviä asioita niin toinen ilahtuu ja voi olla että jaksaa paljon paremmin taas lentää omista siipivammoistaan huolimatta. Ilkeyksillä ja toisen siivenpäällekävelyllä tulee vaan paha mieli. Joulupaketit on kivoja kun siellä sisällä on esimerkiksi vaikka luita. Voisi myös ajatella että antaisi toiselle joululahjaksi hyviä sanoja ja välittämistä. Tai minä voin antaa maailman lempeimmän lipasun ja laittaa kuonon toisen kädelle ja katsoa kaikkein lempeimmillä silmillä.

Tässä minun lempeä katse Sinulle