Nyt oli se aamu kun meidän Huvikummussa nukutaan pitempään ja me ei siskon kanssa tingitä aamuraksuja ennen kahdeksaa ja kissaeläinkin pääsääntöisesti pitää vinkumiset sisällään. Niin tehtiin tänäänkin. Muuten normihommat, raksut ja kissanraksut ja sen vessan siivous ja maidot ja insuliinit. Sitten me mentiin taas nokosille koska väsytti. Mama ei menny kun se ajo Sitikaniautolla kangaskauppaan ja haki vaatekankaita vieraille koilille. Meillä on kuulema hyvät vaatteet eikä tartte uusia talviaikanakaan. Olis ollu vaan niin nätit kuosit että melkein toivon ettei kukaan ulkopaikkakuntalainen serkku ole asustetta vailla. Ja sitten se alkoi.
Kyllähän meillä siivotaan ja imurikone ulvoo välillä, mutta olisittepa nähneet sen sotkun mikä oli linjalla eteinen-vessa. Ihan kamala. Me pysyttiin tiukasti olohuoneessa ja koilanunessa. Vessassa siivottiin kaikki kaapit ja ulos kantautui kaikenmaailman roinaa kassikaupalla. Myöskin meidän raksupussi, se jättiläispussi vaihtoi asemapaikkaa toiseen kaappiin. Vissiin Mama luulee ettei me löydettäis sitä. Hah. Eteiskaapeista löytyi minun vauva-ajan vaatetusta ja kaulapantoja ja kaikkea aika hempeetä. Mama muisteli niitä aikoja ja laittoi JuhaTapion kovemmalleen ette alkais itkemään. Ja ennen sitä siivoushirvitystä oli uuniin mennyt oliivileipä ja sen perässä lihapata ja niistä ei herunut meille mitään. Aika epäreilua minun mielestä. Siinä ei paljon luut lämmitä. Ja hässäkän hieman rauhoituttua alkoi sen piipityskone huutamaan ja silloin Mama sanoo meille, että olkaa kiltisti ja se tulee pian takaisin. Se on silläkohtaa Viidakon Notkein Norsu kun hyppää vihreisiin housuihin ja sen paitaan ja Sitikani hurahtaa käyntiin pihassa ennenkuin ehditään sanoa vastalausetta siskon kanssa. Aina se on tullut takaisin outoja hajuja vaatteissaan. Se on kuulema harrastus. Naapurin täti on laulukuorossa ja Koilamummi käy jumppahommissa harrastamassa. Mama harrastaa hoitamista. Huokaus. Me inhotaan siskon kanssa sitä piipityskoneen ääntä ja tänään meinas tulla hässäkkä. Mama tais saada osumankin kun me säikähettiin sitä ääntä. Ehkä minulle on jäänyt raumoja niistä ajoista kun Mama ei vain harrastanut vilkkuhoitoasioita vaan se oli niissä töissä.
Siitä siivoushommasta vielä. Tänään puolikkaalla silmällä huomasin, että vanhojen tavaroitten poistaminen ei olekaan niin helppoa. Paitsi neljävuotta vanha hiusvaha tai yhtävanha kielorasva tai tyhjentynyt muurahaisentuhoaine. Tänään taisi olla aika päättäväinen päivä, roskalaatikkoon lähti keltaiset tennarit joissa oli reikä pohjassa ja paljon muutakin mistä saattoi kuvitella että jos vielä tarttis. Minun tai Awa-siskon tavaroita ei mennyt roskiin. Ei edes niitä pieneksijääneitä pantoja sinne laitettu. Ne on kaapissa, enkä tiedä mitä siellä odottelevat.
Kun näitä juttuja tässä yhdessä pohditaan niin minun viisas Awa-sisko taas laittoi pään kallelleen ja tiesin, että sillä on joku opetus minulle. Se huokasi ja sanoi: " Kuule pikkusisko, joskus täytyy luopua asioista jotka haluaisi pitää ikuisesti luonaan. Aina ei voi valita. Joskus se et ole sinä, joka siivoaa sitä elämän peilikaappia tai vaatekaappia. Joskus käy vaan niin että sieltä vaan siivoutuu pois asioita joista et millään olisi halunnut luopua. " Sisko nosti sen kuonon ylöspäin ja laittoi korvat ihan levälleen. Tiesin että sen mielessä oli juurikin niitä luopumiskohtia. En uskaltanut kysyä enempää, koska näin vaan sen myllerryksen mikä kävi siskon mielessä. Sitten se jatkoi: " Aina silloin, kun elämästä joutuu antamaa jotakin rakasta ja tärkeää pois, tulee siihen paikelle jotakin mistä et tiennyt mitään. Joskus se poisotettu unohtuu ja häipyy mielestä. Joskus taas sen ei pidäkkään hävitä. Surullisena luovutit ja sitten aikojen päästä olet oppinut elämään sen kanssa että niin kävi." Siinä kohdalla oli siskon silmäkulmassa kyyneliä ja Mamalla ja minäkin aloin itkeä. Porukkaitkuksi meni siivouspäivä. Sitten me putsattiin naamat kyynelistä ja mentiin Maman syliin ja nukahdettiin sinne.
Jada
