On ilta ja minun mielestäni jo myöhä. Awa-sisko on vetäytynyt jo saalinsa alle nukkumaan ja me istutaan Maman kanssa ihan sylikkäin. Minun ikioma iltahetki. Keräilen voimia rakkaasta ihmisestä ja luulen, että hänkin minusta. Työnnän kuonon kainaloon ja annan kaikkien varsinkin murheitten mennä menojaan. Me odotellaan joulua. Kotona on kaikenlaisia punaisia tonttuja ja enkeleitä ja seimejä. Kynttilöitäkin poltetaan. Vielä ei ole ilmaantunut herkkuruokien tuoksuja, vain raksujen tuttu ja turvallinen aromi.
Olen jo neljä vuotias. Siis en enää lapsikoila. Usein huomaan kuitenkin olevani varsinkin lapsenmielinen, vähänniinkuin Mama. Me hömpsöteän ja katsellaan toisiamme silmiin. Meillä maailman kaunein historia, ihan vattuvarpaasta saakka. On kuitenkin niin, että kaikkien historia ei ala sieltä syntymisen paikkeilta. Oletko huomannut ihmisystäväni, kuinka matkanvarrella kohtaat kovinkirjavan joukon kaikenlaisia kulkijoita. Minäkin olen kohdannut monia koilia. Suurimman osan olen niistä ohittanut ehkä nuuskaisten tai ehkä pakoon pötkien. Joskus ollaan istuttu hetkeksi alas vaihtamaan pari haukkua tai murinaa. On koilia jotka vain tiedän, enkä haluakkaan tehdä lähempää tuttavuutta. On ystäväkoilia, joiden tapaaminen on aina juhlahetki vaikka niinkuin Jorge-pappa ja Jamil-veikka tai Pelle. Ja sitten on niitä joiden olemassaolossa on vielä hetkenverran enemmän jotakin. Ihan niinkuin Awa-siskon Robin. Vieläkin huomaan että niin vahvan ja voimakkaan siskon ruskeisiin mantelisilmiin tulee kaukainen ja surumielinen katse. Ikiaikojen rakkautta, sanoisi tähä Awa.
Yleisestiottaen ne ihmeelliset asiat tapahtuvat. Elämä saattaa yllättää silloin kun kaikkein vähiten ollaan edes jaksettu miettiä. Ehkä silloin, kun ollaan laitettu vaikka hanskat varastonnaulaan ja sanottu, että let it be.
Tässä me taas katsellaan toisiamme Mama ja minä. Näen sen silmistä jotakin himmeän kaunista. Luulen että elämä on juurikin yllättänyt sen. Vaikka sillä onkin nuhanenä ja tukka tuoksuu työmaalle, niin se on vaan sanomattoman kaunis. Ja me kuiskataan ihan pimeään iltaan: Vaikka olet yllätys, tiesin sinut kohtaavani.
