 |
| Olen tässä kylmän aamupissin jälkeen |
Pari hyvin nukuttua yötä ja sitten lumi yllätti minut. Joopa joo. Yleensä se yllättää ne autokuskit kun ei ole talvirenkaita ja ne ajaa ojaan. Olen jo aika kokenut koilatyttö ja sinä aamuna kun aamuraksujen jälkeen oli vuorossa aamupissi niin jo rapulla aavistin jotakin kylmää ja sitähän se oli. Tassunpohjia hiveli valkoseksi kerrokseksi maanpinnalle kerääntynyt lumi. Astuin rapulle ja heitin anovan katseen Mamaan, jos kuitenkin se sisävessa. Awa-sisko astui reippaasti isolla kuonolla avaamastaan ovenrakosesta ulos ja ymmärsin parhaaksi seurata sen esimerkkiä. Ajattelin olla nopea ja ennenkuin kukaan aavisti, otin pissiasennon ihan siinä rapunjälkeisellä ensimmäisellä kinoskohdalla. Sisko mulkaisi minua ja minä vaan annoin pissin tulla. Hohoijaa, huokaili Mama ja niiskutti vuotavaa nenäänsä. Awa-sisko meni kuuliaisesti vähän etäämmälle rapuista. Senkin tassuja paleli, mutta käytöstavoilleen uskollisena se toimi niinkuin kunnon basenjin kuuluukin. No, sinne hankeen ei jääty ihmettelemään, vaan toimituksen jälkeen samaa polkua takaisin ja kaikkien fleecepeittojen alle suojaan talven tulolta.
 |
| Awa-sisko kääriytyy aina peiton sisälle. |
Ollaan kaikki Huvikummun tytöt talven lapsia paitsi Pipsa-poika. Se on kesäkissa, joka pelastettiin meille kotiin talven tulolta jo kauan ennen minun ajanlaskua. Ja sillä on sisävessa koska se on jo pappaikäinen ja ei ulkoile. Niin, me ollaan siskon kanssa synnytty siinä kuussa kun laitetaan iso puu sisälle ja kaikki herkut haisee nenään niin että ei meinaa päiväunistakaan tulla mitään. Minä olen syntynyt sen kuun alkupäivänä ja sisko on oikea joulunlapsi. Mamallakin oli se syntymäpäivä ja en huomannut suurtakaan eroa vaikka se vanheni kokonaisella vuosikaudella ihan silmänräpäyksessä.
 |
| Vanhentunut Mama |
Olen huomannut, että juuri silloin suurena ikääntymisen päivänä on tavanomaista katsella taaksepäin. Niin ei kuulema saisi paljon tehdä koska voi kompastua esteisiin tai putoaa kuoppaan, jos ei katso eteenpäin. Siitä huolimatta minä ainakin aijon syntymäpäivän aamuna tai jo vähän ennenmminkin katsella peruutuspeilistä lapsuuden parhaille näkymille.
 |
| Ihan pienenä |
Sain syntyä Nova-mamman lapseksi ja minulla on kaksi siskoa ja kolme velipoikaa. Me touhuttiin lapsuuskodissa ja pissittiin lattialle ja juotiin Winnie-tädin maitoa sekä kasvatettiin naskalihampaita. Sitten tuli se päivä, kun nähtiin Maman kanssa ihan ensimmäistä kertaa ja se vaan lakastu minuun ja minä siihen. Siitä eteenpäin me ollaankin pidetty yhtä. Muutin uuteen kotiin ja LämeLotta tuli mukaan. Se on vieläkin lelulaatikossa ja ajoittain vingutan sitä, koska se on ainoa jossa on vinku tallella. Mama on poistanut ne vingut, kun ovat kuulema nieleskeltynä vaarallisia. Sain kasvaa isommaksi ainokaisena ja sitten meille muutti Awa-sisko ja alkoi aivan uusi aikakausi, jolloin oli opittava jakamaan luunsa, raksunsa ja Mama.
Meidän elämä on ollut suurta rakkautta ja suuria tunteita, joita on välillä selvitelty isolla mittakaavalla. Ollaan siskon kanssa tehty suuria strategioita ja minun johdollani niistä on seurannut erilaisia lopputuloksia. Muistatko ksylitolihomman ja monenmoiset roskisdyykkaukset, joihin sisko on eritoten erikoistunut. Ollaan me käyty missikisoissakin ja hiekkamontulla katsomassa rohkeitten kavereitten pupujahtia. Ollaan oksennettu ja meillä on ollut mahat sekaisin ja kakat on tullu sinnesuntänne. Ollaan vietetty aikaa rakkaitten koilaystävien kanssa ja murruttu isoihin kyyneliin, kun jotkut niistä on mennyt Sateenkaarisillalle.
 |
| Tässä ollaan siskon kanssa sekä Alma ja Jorge |
Muistan kyynel ruskeissa silmissäni, niitä riemun hetkiä, kun juostiin Jamil-veikan ja Awan poikaystävä Robinin ja Jorge-papan kanssa suuressa aitauksessa. Tai vietettiin lämmintä kesäpäivää samalla porukalla. Mökkireissu ja maailman ihanin Samppa. Taisin ihan vähän silloin lakstua. Ja Pelle-poika on vaan aika suloinen minun mielestä.
 |
| Samppa |
Tai lämmiteltiin takkatulen lämpimässä pitkän ajomatkan jälkeen. Maailman parhaimmat tapaamiset aaltokasvoisten mummoihmisten kanssa sairaalansängyn vieressä ja lukemattoman lenkkihommat Koilamummin kanssa, silloin kun Mama oli vielä vilkkuautohommissa. Koilamummin sylkkyyn päästään kyllä vieläkin ja sillä on aina raksuja keittiön kupissa meille. Minun pieneen elämään mahtuu niin paljon. Vilaisu elämäkirjoituksiin antaa siihen vähän viitettä. Olen kuitenkin niin monet yllätyslumet nähnyt, että tiedän elämän olevan suuria tunteita, hulvatonta iloa ja pohjatonta surua. Onneksi ne välipäivät eletään siskon kanssa tavallista arkea pitkillä päiväunilla höystettynä. Huomasin, kun Mama luki sen syntymäpäiväonnentoivotuksia, niin välillä sen poskella oli pieniä kyyneliä ja välillä tarvittiin monta nenäliinaa keräämään lainehtivat itkut. Uskoisin, että sekin muisteli jokaisen toivotuksen kohdalla sen lähettäjää ja niitä yhteisiä asioita eletyssä elämässä.
 |
| Minun jälet lumessa ja sinun sydämessä |
Huomaan tällä minun vieläkuitenkin lyhyellä elämäntuntemuksellani sen, että jokainen kohtaaminen jättää jäljen sinne sydämen sisälle. Se ei häviä, joskus jää vain muitten jälkien taakse piiloon, tullakseen taas esille tekemään hyvää arkiselle mielelle. Ajatteleppas ihmisystäväni. Sinäkin olet ihan varmasti jättänyt erilaisia jälkiä niitten kohtaamiesi toisten sydämeen tai joku on niitä tallustanut sinun sydämeesi. Luuletko, että on mehdollista vuosien ja vuosikausien tai yhden päivän tai tunnin jälkeen, kertoa niistä sille toiselle. Minä ainakin haluan kertoa minun Jamil-veikalle ja Maya-siskolle että rakastan niitä ja Jorge-papalle ja Nova-äidille ja Jaro-iskälle ja Sampalle ja Pellelle ja Almalle ja niin monelle muulle. Ja lumihiutaleitten mukana terveiset sinne Sateenkaarisilalle Robinille. Pidäthän lauman siellä riemukkaasti kasassa. Hups. Lumihiutele leijaili aamulla nenäni päälle. Sinäkös sen lähetit ?
terveisin tänään vähän kyynelsilmäinen Jada
