Väsyneitä enkeleitä ja väsyneitä tonttuja

 

Sytytetään Maman kanssa tulta hellanuuniin

Nyt kun minulla on ikää jo koko tassun kynnet ja pikkukynsikin niin olen alkanut miettimään ehkä ihan vähän aikuisen tavoin. No hyvä on, ihan vähän vaan. Yleensä olen edelleen se pieni Jada joka tuli Huvikumpuun vuosikausia sitte, ainakin Maman mielestä. Awa-sisko sensijaan on erimieltä ja sen mielestä minun olisi aika lopettaa pentuhommat ja ihan reilusti ja aikuismaisesti vaikka kähveltää ruoka-aineksia jos niitä on sopivalla korkeudella tarjolla. Ei turhia salahommia. Minä olen erimieltä ja aijon jatkaa linjallani.

Meidän tonttujoukko

Silloin, kun olin pieni muistan oikein hyvin ensimmäisen jouluni, tai sanotaanko toisen jouluni. Eka meni pentulaatikossa painiessa Jamil-veikan ja muitten kanssa. Toisena jouluna meidän kotiin oli jo muuttanut Awa-sisko ja lukematon joukko tonttuja ja enkeleitä jotka oli laitettu niin korkealle ettei päästy närsimään niitä. Me kuunneltiin kun Mama vakuutti ihan tosissaan että ne tontut vaanii ikkunan takana ja enkelit ilmestyy jouluyönä paimenille. Ja usein siskon kanssa mietittiin, että ei ne meidän tontut olleet ikkunan takana vaan ihan edessä ja ei ne enkelit jotka meille joulunaikaan lensi, taatusti ilmestynyt minkään valtakunnan lammaspaimenille. Meitä ne vaan katseli sieltä korkeudesta. Tontut oli kuulemma ahkeria ja nekin luupaketit joita meille sieltä kontista kaivettiin oli mukamas niitten tekemiä. Ja enkelit vaan tuijotteli ja suojeli. Se oli sitä lapsuusajan aikakaunista satuhommaa. Kaikenlaista meille vaan uskoteltiin ja me uskottiin.

Mutta toista on tänään. Taaskin ne tontut ilmaantui jostakin vintin pahvilaatikosta ärsyttelemään. Siellä on nimittäin puisiakin yksilöitä. Ja ne enkelit liihotti paikoilleen puisen sammalkattotalon kattoparrulle istumaan. Söpö satu sanon minä. Vuosien varrella olen nähnyt ja ymmärtänyt, että homma toimii ihan toisella tavalla kuin on kerrottu. 

Ne tontut kun on meidän kotona on vaan mallinukkeja. Oikeet tontut on pukeutuneet ihmisen valeasuun ja kaikkein ahkerimmat heistä tekee paljon työtä, että jouluasiat voitaisiin saada valmiiksi siihen aattoiltaan mennessä. Tähän aikaan ne alkaa olla aika väsyneitä touhujensa vuoksi. Ja silti ne haluaa jaksaa, että tulis joulu. Joku tekee ruokaa peltivuokiin, että porukka saa syödä lanttu ja porkkanaherkkuja. Minä en tykkää lantusta. Sisko tykkää. Ja jotkut jakaa paperisia kortteja postilaatikkoon perinteisesti. Jotkut hoitaa kipeitä ihmisiä, että ne pääsis kotiin jouluksi. Onnibussitontut ajaa pitkin teitä, että oltaisiin oikeassa paikassa kun joulurauha julistetaan. Ja vielä paljon kaikenlaisia eri tonttuja. 

Minun suojelusenkelikoila

Ja sitten ne enkelit. Se on vähän vaikeammin ymmärrettävä juttu. Olen aina ajatellt, että ne on semmosia kun on siivet höyhenillä ja valkoinen pitkä viittamekko ja kiharat ja joulukuusenkoristenauha tukassa koristeena. Ja ne säteilee ja on onnellisia ja varjelee kun mennään vaikka siskon kanssa vaarallisiin paikkoihin. On varmaan juuri semmosiakin enkeleitä, mutta tiedätkö että ne enkelitkin on joskus ihan ihmisen näkösiä Ihan niinkuin Koilamummi tai joku kun haluaa pitää sinusta huolta ja suojella ja rakastaa ja tuottaa parhainta mieltä. Ja varsinkin silloin kun on jonkunlainen surumieli niin kannattaa katsoa tai kuulostella. Joku siinä lähellä voi olla enkeli. Niitäkin joskus väsyttää, mutta sillon ne menee nokosille niinkuin minäkin menen juuri nyt Maman viereen peiton alle. Hyvää yötä toivottaa Jada