lauantai 14. marraskuuta 2015

Satutinko vai suukotinko?





Silläaikaa, kun nukuin parhainta koilanuntani siskon kyljessäkiinni, oli maailmalla tapahtunut pelottavia ja murheellisia asioita. Ihmisiä oli kuollut ihan turhaan ja pelkoa vaan kylvetty kaikkien hengissä olevien sydämiin. Ihan tavallinen mukava ilta oli päättynyt siihen, että elämä loppui. Tai siihen, että oli jäänyt ihmiskasan alle ja täpärästi pelastunut. Tai luoti oli osunut kännykkään ja ihminen sai jäädä elämään. Niin paljon surua kun rakkaat kuolivat tai saivat pahoja vammoja pyssyn luodista. 

Kun olin aamulla oikonut yön aikan ruttaantuneet korvani ja kinttuni tajusin, että olin onnekas, kun sain välttää edellisyön kauhut ja nukkua turvassa. Ajatukseni ovat nyt aika lyhyitä ja niissä on paljon kysymysmerkkejä. Miksi maailman ihmisistä tulee vihollisia toisilleen? Miksi joku luulee tekevänsä hyvän työn, vaikka satuttaa ja rikkoo ja kuolettaa? Miksi pitää mennä karkuun omasta kodista ja maasta nyytti selässä? 

Uutisissa sanotaan, että pyssyihmiset huusivat Jumala-asioita. Minä uskon ihan oikeesti, ettei Jumala ole kenenkään käskenyt käydä toisen kimppuun ja satuttaa. On vaan niin hyvä laittaa omat pahat teot ja ajatukset jonkun toisen niskoille, vaikka nyt sitten Jumalan. Minun Jumala rakastaa kaikkia ihmisä ja koilia ja muitakin joissa on elämää. Ihmisestä on vaan ajan saattamissa tullut aika paha. Pitää kostaa ja satuttaa. No minäkin purasin siskoa sillon muistatko ja se haukkas minua, mutta ollaan pyydetty anteeksi ja haavat on hoidettu. 
Ilkeyden ei tarvitse aina olla pyssyillä ja pommeilla vahvistettua. Se voi olla arjen ahdasta kritiikkiä ja piikittelyä sanoilla. Vaikka Mama sanoisi että en saakkaan luuta vaikka on lauantai. Olisin nyt sitä mieltä, että voitais kaikki koilat ja ihmiset vähän miettiä mitä tuli sanotuksi. Satutinko vai suukotinko?
Ja vielä viimeiseksi ajatus Rasmukselta joka on pieni 7-vuotias poikaihminen. " Maailmankaikkeus ei lopu koskaan tai se loppuu siihen kohtaan, missä Jumalan koti alkaa, ihan siihen aidan viereen." Sinne meni taas monta ihmistä kerrallaan. Jumalan kodin portista sisälle.