Kevään merkkejä sanoo minun kuono

Minulla on ollut oikein kiireistä viimeaikoina. Huomasin, että on jäänyt viimetalven postit lähes lukematta ja nyt sitä luettavaa onkin sitten ihan kamalasti niin että kuonon haistelujärjestelmä alkaa piipittää jo ihan punasella. Ja vastatakkin on posteihin pitäny ja huomaan että pissa ei taho riittää ja siksi vastaankin vain tositarkotuksella viesteihin. Sisko on vielä kovempi lukemaan maapostia ja sillä tuntuu olevan tosipaljon kavereita joitten kanssa se käy hajupostin vaihtoa. 

Tänään käytiin kaukana tutuilta poluilta ja vähän pelottikin koska siellä oli niin vieraita kirjelmiä että halusin kipitellä mieluusti tuttuihin maisemiin. Ja kun vielä yhden umpikujan kohdalla alkoi leijailla lumihiutaleita niin melkein halusin syliin loppumatkaksi. Sisko meni kuono maassa ja sitähän ei pysäytä mikään.

Minun ihana rakas voimakas Awa-sisko

Ollaan käyty myös häkkiajelulla Sitikka-autolla. Mentiin isoon katokseen parkkiin ja me jäätiin autoon kun mama lähti kauppa-asioille. Ja sillon minä pelkäsin koska sen kaupan ovella oli maailman suurin petokoila ja se hyppi ja muristi ja näytti torahampaita mamalle. Ja sitten siitä meni myös ohi toisia pienempiä koilia ja nekin pelkäs. Voisin luulla että se suuri koila olis voinu syödä meidät kaikki alkupalana ja sitten sen ei olis tarttenu ottaa kotona lainkaan raksuevästä. Vieläkin vapisuttaa ja onneks se ei purassu edes mamaa. 

Me tykätään matkustaa häkkieläiminä

Miksiköhän joittenkin tarttee olla niin pelottavia ja vihasia vaikka voi olla että ne oikeesti on ihan kilttejä ja niillä on vaan paha olla ja ne ei osaa muutakun räyhätä.

Nyt kun on kevään alku niin meillä kotonakin ollaan alettu viljelyhommiin. Oli pehmeitä pusseja ja niissä sisällä mustaa multa-ainesta, ihan niinkuin ulkonakin kesällä kun kaivetaan. Ja niinkuin koilamummin pihassa kun eilen siskon kanssa kaivettiin ihan vähän vaan kokeeks. Siitä pussista mama laitto kuppeihin maata ja laitto ne kupit jonoon. Sitten se ripotteli niihin hippuja ja hymisteli että pian ne ehkä kasvaa. On kyllä vähän vaikeeta uskoa että sieltä mustan mullan joukosta voi kasvaa mitään. Ehkä ne onkin tarkotettu kissaeläimille ja meille kaivamisasioita varten. Huomasin kuitenkin, että tänään oli mustan mullan joukossa vihanneksia. Mama nimitti niitä astereiksi. Olkoon mitä on, mutta nyt minäkin tiedän, että ihmeitä voi tapahtua. Siellä oli myös salaattiaineksia ihan alkuvaiheessa. Ja ne näytti apiloilta.

Salaattiaines

Ollaan me oltu välillä surumielelläkin kun me kuultiin että koilaystävä oli muuttanut koilien taivaaseen kun se oli niin kovasti kipeä. Sillä on nyt hyvä olla ja se voi ihan terveenä hiippailla siellä aurinkomaassa. Sitten meillä on myös ihmisystäviä jotka on aika kipeitä ja nekin varmaan muuttaa taivaaseen lähiaikoina. On aika surullista sanoa heippa ja lipasta ehkä viimeisen kerran. Mutta uskon, että siellä aurinkomaassa on hyvä olla ja aurinko vaan lämmittää kokoajan sopivasti ja siellä saa kulkea niityllä eikä kukat ollenkaan lakastu ja kukaan ei murise toiselleen. 

Nyt minä menen ottamaan nokoset kun ajattelu on laittanut pään ihan väsyksiin. Jada

Siitä voi meidän historiamme alkaa.

Me ollaan vietetty siskon ja maman kanssa laatuaikaa pari päivää. Se johtuu siitä että mama on ollut kotioloissa kun sillä on ansaittu vapaa-aika työhommista. Miksi ei vois vaan olla kokoajan laatuaikaa ilman aamuherätyksiä ja jääkylmiä aamulenkkejä? Kuitenkin meidän laatuaikaan on kuulunut kävelylenkkejä aurinkoilmassa, lepäämistä lämpimän peiton alla koko porukalla, makoisaa evästä ja sylissä istumista. Voisikos pikkunen koila muuta enää toivoakkaan.

 

Kissaeläinten valtakunta on aidan takana, sisko päivystää

 Awa-sisko on kyllä tehny päivystyshommia yläkerran portin luona kissojen valtakunnan rajamailla. Se loikkaa eteisen aidan yli ja menee tähystyspaikalle reippaasti. Minä en päivystä koska olen vielä alaikäinen. Käyn vaan kattomassa kissaeläimiä kun mama nostaa aitahökötyksen yli minut.

Ollaan me myöskin muisteltu vähän menneitä. Minulla menneitä on vasta kaksi vuotta mutta mamalla vuosikymmeniä. Minä muistan melkein kaiken mutta mama ei muista kun vaan jotakin ja kait se alkaa tulla ikääntyneeksi kun ajattelu ei ole niin kirkasta. Awa-siskokin muisteli menneitä ja sillä on historiaa ennen meidän kotiin muuttamista ja siitä se on pitänyt kirsun visusti kiinni. On varmaan halunnut säilyttää ne asiat omassa mielessään. 

Kuiskasin että oltaisko kavereita

Sitten muisteltiin aikaa kun sisko tuli meille ja oli lämmintä ja mentiin isolle kentälle tutustumaan. Kaikki oli niin uutta ja en ollu enää ainokainen prinsessakoila ja ihan vähän hermostutti. Sisko oli vähän surullinen ja sillä oli kai ikävä. Sitten me vaan monien aikojen ja kohtauksien jälkeen tultiin rakkaiksi ja ollaan tehty hyviä muistoja meidän historiaan.

Joskus tuntuu, että joitakin ikäviä muistoja ja melkein sanoisin että niitten tuottajaihmistä tai koilaa ei haluaisi edes muistella. Voisi vaan sillä kohtaa ottaa tiskirätin ja pyyhkästä sivun ihan tyhjäksi ja unohtaa kokonaan. Vaikka mieluummin kyllä syön sen tiskirätin kun siinä on hyviä hajuja. 

Leikkipaini menossa ja kamerakaan ei meinannu pysyä mukana

 Kuitenkin on niin, että ei se koilanelämäkään ole aina pörrökarvamatolla temuamista. Siihen kuuluu välillä ihan lattia ja välillä lumihankikin. Ja siksi varmaan minusta on kasvanut ymmärtäväinen ja sosiaalinen koila, niinkuin mama sanoo. Joskus vaan jotkut haluaa satuttaa toista ja sitten koilankielellä puhua toisille huonoja asioita toisesta. Tai ihmisenkielellä. 

Tässä me osataan jo jakaa yhteinen kisuhuopa

Sinunkin kanssa minulla saattaa olla historiaa tai edes ihan vähän havinaa. Tai voi olla niinkin ettei me edes vielä tunneta mutta eipä aikaakaan kun meidän yhteinen historia vaan alkaa vaikka ihan huomaamatta. Kaikki kohtaamiset on tärkeitä ja siksi minä kaikella pikkukoilan tarmollani pyrin panostamaan niihin kovasti. Jos vain haluat pysähtyä ja hetken malttaa niin saatat saada minulta ison suukon tai ainakin lipasun. Siitä voi meidän yhteinen historiamme alkaa.

Rakkain ajatuksin

Jada

Muistathan kertoa sen hänelle

Pikkukoilan elämä on vissiinn täynnä jatkuvia kysymyksiä ja ymmärtämisen ongelmia. Uskoisin, että osaan jo kuunnella aika hyvin ihmisen kieltä, mutta jokapäivä tulee vastaan sanoja jotka tarkoittavat vähintään kahta erilaista asiaa ja tulee väärinymmärryksiä. Enkä osaa kuitenkaan puhua ihmisen kieltä ja tarkentaa sanojen merkitystä. Ihmiset osaa toistensa kieltä usein ja luulisin että väärinymmärryksiä ei tulisi mutta tulee kuitenkin. Siksi ajattelin kirjoittaa runon, koska siskokaan, vaikka on niin viisas ja rohkea ja kielitaitoinen ja sillä on isot hampaat, ei osannut selventää minulle sitä miksi ihmisen kieli ja ymmärrys on niin vaikea. 

Eilen lenkkipolun puolenvälin paikkeilla me nähtiin iso koila tiellä.

Ei me koskaan ennen oltu liikuskeltu seutuvilla siellä.

Ajateltiin mennä tervehtimään mukanamme reipas ilomieli

siinä kohtaa loppui ymmärrys ja koilakansan kieli.

Suuri koila katsoi meitä niinkuin metsän pupuriistaa

hetken päästä syntynyt ois luultavasti pahanmoista kiistaa.

Ylpeästi iso koila meni ohi torahampaat näytti.

Suuren voimaa henkisesti meitä kohti kamalasti käytti.

Sitten tuli vastaan söpö pörröturkki.

Omankielisesti meidän suvun saavutukset hetikohta urkki.

Siskon siipivammalle se nauroi sieltä matalalta,

minun hännänmutka näytti siitä ihan kamalalta.

Ylpeillen se kertoi kuinka näyttelyissä voittoputki jatkuu kaiken aikaa

eikä hällä missäänkohtaa ole virhettä tai vaivaa.

Sitten sille kävi pieni juttu

ei kai ollut polku siinäkohtaa ihan täysin tuttu.

Kuralammikossa kastui mahan alta

ja se tuntui varmaan poloisesta ihan kamalalta. 

Ylpeys käy lankeemuksen eellä,

tällä kertaa selvisivät vissiin kotivessan veellä.

Ylpeys on paha ihmiskielen sana luulin.

Kunnes sitten eilen nämä sanat maman suusta kuulin:

Olen sinusta niin kovin ylpee rakas suippokuono,

sanoi hellä ääni  ja sen sointi ei nyt ollut milläänlailla huono.

Vaikka olen pieni katson matalalta,

joskus pelkään niin et menee melkein tassut alta.

Näine hyvineni olen ylpeyden aihe.

Luotan enemmän ja alkaa elämässä uusi vaihe.

Hyvät sanat joutaa tulla suusta ulos asti

siitä toinen voimaa varmaan kerää ihan kamalasti.

Ihmisystäväni ootko sinä suippokuonostasi ylpee?

Jos niin on voi hänkin tänään ilontuntemuksissansa kylpee.

Muistathan kertoa sen hänelle.

Siskon kanssa levätään kun oltiin pitkällä lenkillä ja tassuja väsyttää