Sinkkuelämä, valinta, vaihtoehto vai väistämätön tosiasia

 

Tässä olen aika söpö

Nyt kuulkaa kävi taas niin, että syksy toi mukanaan ne tyttökoilan villit päivät. Jotkut sanoo että ne on juoksut enkä ymmärrä miksi. Enhän minä minnekkään juokse eikä siskokaan juokse. Me vaan nuuskitaan ja pinna on välillä kireenä. Siskolla varsinkin kun se näkee mustia pieniä koilia tai kissaeläimiä. Meidän Pipsa-pojalle se ei ole ärjy koska se on meidän värinen ja sisko luulee sitä sukulaiseläimeksi, luulen. 

Kuitenkin tänään niinä tunteina kun odottelin Mamaa työmaalta kotiin, mietiskelin monenlaisia asioita. Vaikka sitä, että tavallisesti tulee vaan silkkaa pissiä ja nyt myös niitä samoja merkkiaineita kun ihan kokaikinen syksyaika minun elämässä. Sisko vielä pihistelee ja sen merkkiaineet ei ole vielä näkyvillä. Tiedän senverran, että ne liittyy vauvakoiliin ja poikakoiliin ja perhe-elämiseen. Olen jo ihan aikuinen ja en ymmärrä miksi en vielä ole voinut olla mammakoila jolla olisi lauma ihania kääröjä joka nukkuu päällekkäin ja juo maitoa mahan alta.

Joskus Mama kuiskuttelee meille että ollaan siskon Awan kanssa sinkkusiskot ja minä en millään ymmärrä mitä se taas tarkottaa. Se on kiva ässäsana mutta siihen se sitten jääkin.Yritettiin tänään päivällä siskon kanssa avata moista yhtälöä ja todettiin lopuksi että sen tarvitsee tarkoittaa vaan sitä, että poikakoilat ei pesi meidän Huvikummun nurkissa. 

Siinä Awa-sisko ja sen poikaystävä Robin

Siitähän se sitten lähti. Se ajatus. Awalla oli joitakin aikoja sitten suuri toive tulla äidiksi ja sillä oli myös poikaystävä Robin. Se oli komea, minäkin tapasin reissuilla sitä. Mutta se oli vaan Awan oma ja siihen ei voinut muut kajota. Olen joskus kertonut, että vauvakoila-asiat piti unohtaa sairausasioitten vuoksi. Ja sitten se pahin tapahtui. Robin muutti sateenkaarisillalle Mrs Kalkkaroksen ja Hosu-pojan, ne on meidän kissaeläimiä, luokse ja Awa siskon ikävä oli mahdottoman suuri. Se teki valinnan, ettei enää haluaisi ketään muuta sille paikalle sen sydämen parhaimpaan lokeroon. 

Tässä ehkä vanha kuva mutta siinä meillä on housut. Jotka on nyt syöty.

Voi myöskin olla niin, että niitä poikakoilia pyörii ympärillä ihan ruuhkaksi asti, niinkuin minulla, koska ole aika suloinen ja minuun lakastutaan ihan kamalan helposti. Minusta on kiva nuuskia niitä ja olla kaikkien kaveli, mutta luulen, että elämä on ihan paljon helpompaa ihan rinsessa-sinkku-tyttökoilana. Ihmisilläkin voi olla paljon kavereita ja ystäviä ja joskus joillakin oikein näteillä ja kivoilla ja kun osaa iskeä silmää, vaikka kuinkapaljon valinnanvaraa. Ei kuitenkaan kannata ollenkaan tehdä tyhmiä päätöksiä ja valita joukosta vaikka kaikkein rikkainta tai kiharatukkaista tai sitä kun osaa kietoa sormenympärille. Tai meillä koililla sitä uljainta susikoilaa tai söpöintä villakoilapoikaa. Sinkkuelämä voi olla oikein mukava vaihtoehto jonka voi aina kumota ja alkaa ei-sinkuksi. 

Ja joskus se vaan taitaa olla väistämätön tosiasia. Ai milloinka sitten. Esimerkiksi silloin, kun ei satu seutukunnalla elämään yhtään varteenotettavaa poikakoilaa. Tai ehkä on, mutta niitä ei uskalla mennä nuuskimaan. Se tarkottaa sitä, että ei tee mieli alkaa syömään yhteistä luuta eripäistä ja sitten joutuu väistämättä siihen kohtaan kun pitää miettiä kumpi saa sen lopun luun. Siihen tosiasiaan vaan ajautuu ja huomaa, että se ei olekkaan hassumpi olotila. Me ollaan opittu siskon kanssa erilaisia asioita. Joku sano, ettei vanha koila enää opi tavoille. Me ei olla ollenkaan vanhoja, ollaan parhaassa tyttökoilan iässä ja Mamakin on. Me opitaan vielä, mutta luultavasti on niin että ne poikakoilat ei opi ja se on ärsyttävää ja siitä seuraa että sinkkuelämä on väistämätön tosiasia. Kunnes toisin todistetaan. Mitäs mieltä sinä olet ?

Tänään ei ylitetty uutiskynnystä

 

Minulla on vakava ilme kun mietin

Me taas ollaan tässä, minä ja Mama ja Awa-siskokin ihan hipasumatkan päässä. Tänään on lounatuuli laulanut niin, että on pitänyt ottaa oikein tanakka etukenoasento ettei tuuli vie. Onneks se pihakoivu jo kaatui siinä edellisessä myrskyssä niin voi olla turvallisella mielellä. Ja jos kaatuu lisää puita niin ne pilkotaan ja poltetaan kylmänä talvipäivänä Huvikummun hellanuunissa. Siinä on aika mukava köllöttää kun on niin lämmintä kuin serkkujen luona Kongossa. 

Lounatuuli on laittanut lehtiä polulle

Tänään meille ei ole sattunut mitään joka ylittäisi minkäänlaista uutiskynnystä, ei edes sitä maalausta kaipaavaa olkkarin kynnystä, jota olis aika kiva järsiä. Ollaan hiippailtu tuolla ulkoilmassa tuulen armoilla ja saatu lukuisia vainuja ja viestejä. Sitten meille tuli aamulla uusi sänky kottikärrykuljetuksena. Harmi vaan kun ei keretty kuvaamaan sillä sängyn sisäksi kolonnassa kulki kaksi turvakoilaa. Ja sitten meillä on ihan kaikille riittävä uniloota ja me ollaan tyytyväisiä. Luulen, että se privaattikuljetus sai osakseen pieniä hymyjä tai joku tosikkoihminen varmaan ei ymmärtänyt. 

Ollaan siskon kanssa villavaatteissa valmiina lähtöön

Siitä oikeastaan päästään siihen asiaan mikä on ollut ajatuksena juuri tänään. Ja se on se, että onko minun raksukuppi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä? Minäkin ymmärrän, että maailman lasten, koilista puhumattakaan, raksukupit on liian usein ei puoliksi mitään vaan ne on ihan typötyhjiä. Ne on luurangon näköisiä kun ei ole edes leipäpalasta jota laittaisi hampaitten taakse mahaan ja sieltä voimaksi kaikille solukoille. Ja vaikka kuinka auttaisi, laittaisi luunsa jakoon, niin kaikkia ei voi pelastaa. Ja sitten se ikävä juttu on se kun sattumalta kuulee, kun joillakin ei vaan koskaan ole asiat hyvin. Vaikka olisi kuinka monta luuta ja raksupussia ja rapsutuksia ja ihmisillä ruokaa ja työtä ja koti ja terveyttä ja kaikkea niin siltikään ei se riitä kun se kuppi on niin puoliksityhjä. 

Ja olen myös tavannut koilakaveleita ja ihmiskaveleita jotka on vähän kateellisia toisille kun niillä on olevinaan elämässä kaikki ja enemmänkin ja sillä kateellisella ei omasta mielestä mitään. Ajatellaan vaikka että toisella koilalla olis tosi lämmin turkki ja minulla ei ole ja pitää pukea ainavaan päälle vaatteita. Olisin vähän kade sille toiselle enkä ollenkaan ymmärtäisi, että siellä turkissa voi asua kaikenlaisia kirppuja piilossa ja punkkieläimiä jotka vahingoittaa. Näen vain sen ulkopuolen enkä ollenkaan voisi ymmärtää asiaa kokonaisessa laajuudessa. 

Kun katselen jo aikuiskoilan mantelisilmillä tätä maailmaa, ymmärrän että kesän jälkeen tulee kirjavat vaahteranlehdet ja lounatuuli ja pohjoistuuli ja pakkanen ja lumi. Sitten taas sulatellaan lunta ja tullaan kesään ja ollaan taas yhtä aikakautta vanhempia. Tänään kuulin kun ihminen kertoi vihaavansa syksyä ja pimeää ja märkää ja vähän kaikkea. Silloin varmaankin olisi pitänyt syntyä vaikka Jupiterille tai Plutolle koska maan ihmisten ja eläinten vaan on parasta sopeutua siihen syksyaikaankin. Mieti miten valo näkyy kirkkaana pimeässä syksyillassa ja kirsuun tulee niin hyvä tuoksu kun mennään iltapissille tienvarteen. Tai miten kirkkaina näkyy kuu ja kaikki tuhannet tähdet kun on ihan pimeä taivas. Niin silloin kun on hankalaa tai vaikeeta tai sattuu on vähänkuin syksy ja pimeää. Jotenkin vain silloin ne tähtiystävät ja hyvänhelmet erottuvat ja ne vaan lohduttaa. Se voi olla vaikka ystävä joka laittaa viestin pissireissun varrelle ja toivottaa jaksamisasioita. Tai sitten se voi olla joku kun tulee rapsuttamaan ja antaa suukkoasian ihan yllättäen ja sillon minä lipasen sitä. Tai ihmisellä se voi olla vaikka työkaveri joka lainaa sen kahvimaitoa kun Mamalta on jäänyt kotiin. Tai se voi olla ne parhaimmat työkaveri-ihmiset kun on ollut niin kova työpäivä että kotiintullessa oksettaa ja päätä särkee ja romahtaa sohvalle nenä Kettutyttöjen kainalossa. Yritän nyt vain selittää, että on paljon helpompi elää sen puolitäyden kupin kun puolityhjän kanssa. Siinäkohdalla se asenne vaan niinkun ratkasee. Synkistely tuo mukanaan vaan lisää synkistelyä ja sinne pimeään on aika vaikeata saada näkyviin tähden valoa. 

Nyt ulkona jo laski aurinko. Kotiin laitettiin valoja eikä säästetä sillä kohtaa sähköä. Saan olla ihan minä vaan. Arpieni kanssa ja omien virheitteni kanssa. Oltaisko pikkuvaloja toisillemme. Suukkoja ja halauksia ja voitais vaikka jakaa se puoliksi täysi raksukupillinen.

                                                                                  Tähtisilmä Jada