perjantai 29. kesäkuuta 2012

Tihulaisen runo

Minun miettimisilme
 Elämä on niin erilaista
eikä johdu siitä että isäkoilat on niin eri maista.
Ennenvanhaan koko peitoalus oli minun yksin varmaan
nyt se pakkojakoon meini ihan varmaan.
Siskon kanssa uniaika ollaan melkein sylitysten aina
eikä silloin päivän huolet pikkukoilan mieltä paina.

Eilen löysin kivan jutun maton alta
sitä ei voi nähdä eteisjakkaralta.
Minun hampaat tarttee paljon jyrsintyötä
ja sen vuoksi joskus tulee vahinkoja myötä.
Siinä kävi sitten hassun lailla
jyrsimisen jälkeen oli mama nettiväylää vailla.

Niin ja olen hurja rämerotan ajokoila suuri
siksi pitkä tassu juustonpalan suuhun noukki juuri.
Nyt on ruokatavarat niin kauas viritetty että
joudun vissiin loppupäivän juomaan ihan pelkkää vettä.

Nyt kun tässä päiväunilla me siskon kanssa ollaan
minä pikkukoila koko tihulaisen saldon nollaan.
Herätessä alkaa leikkipaini hurja
eikä kenelläkään jälkeenpäin oo olo kurja.
Nettihommat menee tänään ilmaa pitkin
vettä minä pikkukoila vielä litkin.
 Suukon annan siskon nenän päälle
   muristaan vaan tälle kostealle säälle. 
 
Tässä meillä on siskon kanssa menossa tutkimustyö nenillä


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Elämä voi muuttua - tassunkäänteessä

Minähän se tässä Jada, pitkällä nimellä Furahan Java Jauhar joka tarkottaa korua tai jalokiveä

 Minun elämässäni on ollut muuttumistekijöitä ja minun ajattelu on joutunut siitä melkomoisen lujalle koetukselle. Olen ollut puolivuotisen elämäni ajan ykköskoila meidän perheessä, mutta viikon ajan olen joutunut jakamaan korkeimman palkintokorokkeen siskon kanssa. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin minä olen minun Awa-siskon täti. Ei haittaa vaikka nyt jo tuntuu sekaiselta nuo sukuasiat. Minun siskon pitkä nimi on Furahan Heri Hawa, joka tarkoittaa ilmaa ja taivasta.

Meillä on oikein hyväntuntuinen suhtautuminen toisiimme. Aluksi ihmeteltiin ja muristiinkin, koska oltiin melkein vieraita. Sitten me tajuttiin siskon kanssa, että meillä on yhteinen kieli, jota muut ei ymmärrä. Siitä huomaa sen että minä olen vielä lapsen tassuissa, kun haluaisin leikkiä paljon, mutta Awa-sisko ei halua paitsi leikkipainia. Minun Naksu-Kettunen ja Läme-Lotta on saaneet olla ihan rauhassa ja kaikki muutkin lelut.

Yhteisiä hurjia asioita on kiva tehdä ja salaa. Yhtenä päivänä, kun kaikki peheen ihmiset oli työtehtävissä ja me siskon kanssa kahdestaan kotona, päätettiin katsoa mitä löytyy ison ruskeanvärisen köllötystuolin sisältä. Awa-siskolla on vahvemmat tassut ja se aloitti kaivamistehtävän ja minä autoin levittämällä niitä sisältöjä lattiapinnalle. Kun sitten minun ihmisveli tuli kotiin, oli sillä melkein hauskaa kun lattialla oli pehmeä kävellä meidän ansiosta. Sillon oltiin kyllä nokosilla ja oltiin kuin ei huomattais koko asiaa. Myöhemmin sitten jouduttiin vähän puhutteluun ja selvittiin hommasta pienillä vaurioilla. 

Tässä ollaan velin puhuttelussa sen kaivausasian jälkeen, Awa-sisko puhuu meidä molempien puolesta
 Kummallista kun on olemassa erilaisia juhlallisuuksia niin kuin juhannus ja pääsiäinen ja vappu. Ihmiset touhuaa ja tekee ruokaa. Pääsiäisenä kananmunia, vappuna simaa ja juhannuksena herkkulihoja hiilen päällä paistettuna. Mekin saatiin vähän liharuokaa ja ajattelin että serkut Kongossa syö ihan pelkästään sitä. En ollut ihan varma pärjäisinkö, jos saisin vaan rämerotan sisäfilettä. Kyllä raksut on aika hyviä. Niin ja nykyään syön ne puolet nopeammin koska ihan vähän pelkään niiden joutuvan muuten siskon suuhun. Juhannuksena maistoin vähän ulkona heiniä. ja tuli tosi paha olo ja ne heinät tuli pois minun mahasta. Sisko sano, että sitäkin oksettais jos se söis niitä. Sitten maistoin myös hernekasvin kuoriosaa ja taas oksetti.Juhannuksena ihmisiäkin välillä oksettaa, vaikka ne ei syökään heiniä. Kummallista.

Olen neuvonut paljon käytännöllisiä asioita minun siskolle. Kuten takametsän polut ja minun kakkaamispusikot. Sisko ei tykkää niistä, kun on aika paljon iniseviä itikoita jotka haavottaa meitä. Ja myöskin märkä nurmikko on aika kamala ja me molemmat laitetaan kaikki tassut lukkoon ja ei mennä ulkoilemaan. Se on vähän hankalaa ihmisten kannalta, kun meillä ei ole sisävessaa niin kuin kissaeläimillä.

Niin ja eilen tehtiin kiva juttu. Koska kaikki portit oli jätetty auki ja kaikki ihmiset, mamakin teki jotakin tärkeitä hommia eikä pitäny meitä sylissä, niin hiivittiin yhdessä yläkertaan kissaeläinten sviittiin. Oltiin siellä ihan rauhassa ja putsattiin ensin velin roskis ja aseteltiin siitä roska-asioita sängyn päälle. Sitten minä menin lepäämään sohvalle ja Awa-sisko tutustui Kalkkaros-kisun kanssa ihan rauhallisesti eikä kukaan sähissyt paitsi sitten, kun Mama huomasi, että missä ollaan. Lopuks kaikki huokasi ja oli onnellisia kun me pärjättiin kissa-eläinten kanssa.

Juhannusaikana käydään ajelulla ja mekin käytiin koska minun ihmissisko ei tuntenut näitä paikkoja ja me esiteltiin. Onneksi mama osti minulle ison häkin aikaisemmin ja me mahdutaan sinne siskon kanssa ainakin melkein hyvin. Awa-sisko painaa samanverran kuin minä, mutta se tarvitsee isomman paikan kun ollaan häkissä ja minulle meinas jäädä vaan nurkka. Sain sitten kyllä makuupaikankin, mutta aluksi olin vähänniinkuin seinäruusuna alkumatkan. 

Meidän yhteinen matkustushäkki
 Olen niin onnellinen pikkukoila kun sain oman siskon. Saan olla sen lähellä ja se ymmärtää mitä on olla vielä ihan pentu vaikka näyttää ulospäin aikuiskoilalta. Saan ottaa sitä kaulasta kiinni ja ihan vähä nylpyttääkin paitsi joskus se sanoo, että nyt olis tarpeeks. Me ollaan niin samanlaisia paitsi että siskolla on isommat hampaat ja valkosempaa kuonon ympäryksellä. Ja olen huomannut, että vaikka meitä on nyt kaksi koilaa niin silti meille riittää sylipaikkoja, rapsutuksia, pusuja, raksurukaa, herkkupaloja, itikoita ja rakkausasioita molemmille ihan yhtäpaljon. Näin se vaan voi pikkukoilankin elämä muuttua ihan tassun käänteessä.


Oikein paljon juhannuspusuja ja lipasuja lähettää                                                                        
                                                 Jada ja Awa

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Rakas Awa-sisko


Minä ja minun naksueläin jolla ei ole vielä nimeä

Tänään uinuin hirveen pitkään maman peiton alla
vaikka nälkä kurni kovaa takavasemmalla.
Aamunvetrein tassuin sitten ylös loikin
hieno uusi päivää varmaan alkaa voikin.

Aamuraksut lioteltiin veessä
enkä arvannut vaan mitä oli mulla eessä. 
Aamutorkuille jäin niinkuin aina ennenaikaan
minkä tosi ison yllätyksen iltapäivä aikaansaikaan.

Meidän kotiin tuli toinen pikkuhauva
vaikka ymmärsin sen että minähän se olin se vauva.
Awa-sisko muutti meidän kotiin asti
minä innostuin senvuoksi ihan kamalasti. 

Nyt me mennään täällä ihan peräkanaa
meiltä pääsee monta samantaista sanaa.
Minulla on kokopäivän ihan oma sisko,
ehkä pannaan pystyyn vaikka ilomurinoitten disko.

Awa-siskon kasvukodin ihan koko väki,
kiitos että meidän polut päivävalon näki.
Ison valon alla mennään yhtä matkaa,
näin on varmaan joka tassun ihan paras jatkaa.

Tässä kuvassa minä kuiskaan minun siskolle että lakastan sitä koko sydämenkokoisesti

 



sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Matkassa turistiviisumilla ja rokotustodistuksella

Katson tässä ikkunasta kotipihalle ja ajattelen asioita

 Olen ihan kokonaan pyörällä päästäni. Tänään aamulla lähdettiin maman kanssa ajelulle ja sitten mentiin vielä toisellakin autolla ja kun heräsin oltiin paikassa jossa oli ihan hirveän paljon minunlaisia koilia. Niitä oli ihan silmänkantamattomiin ja mykistyin pelkästä jännityksestä. Ehkä olin luullut olevani yksi ja ainoa ja että ne muut asuisivat siellä Kongon rämeellä rotta-apajilla. Mutta että meitä onkin täällä itikoitten maassa näin kamalan paljon niin ihan ihme. Siellä oli minun värisiä ja velipoika oli mustavalkoinen ja minun oma iso-isä oli ihan minun näkönen ja sen nimi on Timon. Tapasin siellä myös minun oman koilamamman ja se murahti minulle aika isosti. Se varmaan tarkotti sillä, että olehan tyttökoila kiltisti maailmalla. 

Sain reissulta ihan oman huomiovaatteen
 Minä olin siellä ihan turistiviisumilla ja rokotustodistuksella liikkeellä, mutta melkein kaikki muut oli myös kilpailumielellä. Ne loikki siellä kehässä niitten ihmisten kanssa sinnetänne ja niitten jalkoja ja hampaita tutkittiin ja ne joutu seisomaan tosikauan yhdessä paikassa raksupalkalla. Sitten ne sai nauhoja ja paperiruusukkeita ja joku sai ison pokaalin. Ne oli hienoja koilia ja valioyksilöitä. Kuulin sillon samalla kun mama kuiskutti minun isoon korvaan, että minäkin olen maailman paras valioyksilö ja rakas. Annoin sille maailman parhaan lipasun ja nojasin sen poskeen.

Olen tämän kaiken matkustamisen ja touhun keskellä päiväunien välissä miettinyt pienessä ajattelussani sitä, että minulla on ihan oma parhain koti ja ihmiset ja kissa-eläimet joita rakastan ihan enemmän kuin paljon ja ne minua. Saan istua hiljaa niitten sylissä paitsi kissa-eläinten ja kun ollaan syvällä takametsässä kaukana sen laidasta niin saan juosta välillä ihan lähelle vaikkapa mamaa sillon kun tuntuu, että siellä on joku vaarallinen iso muurahainen tai joku häkki-eläin. 
Tästä kohdasta lähtee polku josta pääsee takametsän laitaan
 Olen aika varma, että ne rämerotta-apajien basenjilapset joutuvat vaan tekemään työtä ja olemaan koko ajan rohkeita vaikka pelottaiskin kun sitä isompi rotta irvistää rumasti. Haluaisin niin kovasti auttaa niitä jotka kulkee siellä jengissä ja yrittää näyttää koviskoililta. Oikeesti ne on varmaan aika pehmeitä ja niillä on varmaan ihan lämmin sydän olemassa. Ja ne räksyttää jos niille räksytetään. Ja ne varmaan saa ruuaksi niitten rottien loput jos jää jäljelle. 

Olen kuitenkin täällä itikoitten maassa ja en voi paljon auttaa niitä siellä vaikka sydän niin haluaisikin. Siksi haluan olla aina vaan lakkauskoila ja ystäväkoila ja antaa hyvää oloa ja parasta mieltä niille kun vaan haluaa. Olen ihan sitä mieltä, että voisin vaikka jakaa minun oman mamankin jonkun toisen pikkukoilan kanssa jos niin vaan käy. Aina vaan tiedän että saan silti paljon rakkautta ja se toinenkin saa yhtäpaljon. Ja rakkaus ei vaan lopu sillon ollenkaan vaan sitä koko ajan tulee lisää siihen paikkaan kun sitä tarvitaan.

Nyt olen ihan väsynyt ja menen unille kukkapeiton alle. Hyvää yötä