Naturall killer cell, vesiliskoja ja makkarakeiton täsmäisku

Meillä on täällä juomalasi vielä puoliks täynnä vaikka viimenen viikko on pitäny kaiken muun lisäksi sisällään nestehukkaa.

Se alko vaan siitä, kun mama tuli kotiin töistä ja se oli aika lämmin kun annoin sille suukon. Luulin että ne on vaan päivän höyryjä jotka tupruttelee ulos, mutta yöllä huomasin, että me ei lämmitettykään mamaa vaan se lämmitti meitä. Outoa. Ja sitten se olikin ihan märkä yöpaitoineen kaikkineen. Tuli seuraava päivä ja sillon meni kaikki vessan putket jäähän paitsi vesihana. Vessanpönttöön ei liruttanu vettä, suihku ei toiminu ja pesukonekin lakkas saamasta vettä. Mama vaan huokas ja näin,että lämpö oli taas nousukiidolla. Putkia sulateltiin lämpökoneilla ja sulattajat kaapi kaikki lumet meidän pihalta että ne sai pienet kasat seinänvierille niitä putkia turvaamaan. Kolmen päivän päästä se lämpöurakka oli tehty ja putket sulatettu. Sillä ajalla me oltiin hoidettu mamaa kun sen tauti vaan jatkui ja työmaallekkaan se ei päässy kun olis tartuttanu kaikki siellä eikä se jaksanu kyllä ees kävellä ja sitäpaitsi sitikka-autokin oli korjaamolla. Yritän muistella tarkasti kaikkinaisia tapahtumia, että jää jälkipolkuanturoille täsmätietoa tämänkinlaisesta ajanjaksosta, sen kulusta ja siitä miten kuitenkin selvittiin ja opittiin elämän tärkeitä asioita. Luulis kyllä maman jo oppineen kaiken kun se on niin vanhakin tai sitten se on vissiin unohtanu jo osan.

Siskon ja minun hurjaa leikkipainia

Sillon kun kotipesässä on vaan yksi, joka otetaan vakavasti kaupankassalla niin kauppareissujen tekeminen sen yhden estyessä jää vähemmälle. Me ei siskon kannssa käyty kaupassa, keskityttiin ihan siihen lähihoitoon. Meillä oli onneks pakastin ja siellä marjoja ja muutakin kuten mustaherukkamehua. Sitä se mama lipitti ja justiin sano, että pitäis pienen tauon ja palais siihen lajiin myöhemmin takasin. Yhtenä päivänä vastakkaisnaapurin täti soitti ja kysyi kuulumisia. Oli heränny epäilys että ollaan jostakin syystä kotosalla kaikki vaikka maman pitäis olla työmaalla. Kuulin niitten juttelun, mama oli sillonkin aika kipee ja kosketuskuuma. Ja vähänajanpäästä ulko-ovenrakosesta tuli kuppi jossa lähemmintarkasteltuna oli herkullista makkarasoppaa.Me ei saatu sitä, koska se meni kuumeiseen suuhun ja seuraavana päivänä loput. Niin sen muistan. 

Me vietettiin sitä kuuma-hiki-kuuma-hiki-elämää aikamontapäivää. Koilamummi tuli meitä aina hakemaan lenkkireissun aikaan ja me päästiin kotinurkkia kauemmas haistelemaan ihan terveellisä tuulia. Sitten koilamummi jutteli maman kanssa ja haki myös puita ja niitä laitettiin uuniin ettei palelluta. Koilamummista on tullut meille niin rakas, että me jokakerta ulvotaan ja jodlataan ja hypitään ja istuttais sen sylissä vaikka kokoaika. Mamakin sanoi meille, että meillä on kaikista paras koilamummi-ystävä.

Niin kylmä että

Sitten tuli se vesiliskojen yö. Mama oli ollu illalla ihan pihisevän kuuma ja iltalääkkeen jälkeen mentiin nukkumaan. Pakenin jalkopäähän kun oli niin lämmin tunnelma. Se oli aikamoista hikihommaa koko yö. Aamulla tokkuroissaan heräillyt mama keräili neljä yöpuvun kaltaista vaatekappaletta lattialta. Niinmontakertaa oli pitäny vaihtaa, kun märkä vaate on niin kylmä ja paleloittava. Yritettiin vähän auttaa, lipastiin hikiainetta poskelta ja oltiin siinä ihan vieressä kokoajan. Niinkauankun noustiin nurkkapissille lähimaastoon. Sinne se mama lähti meidän kanssa sen vesiliskojen yönkin jälkeen. Ja sitten piti mennä lääkärille ja ihmisvelin tyttöystävän isi kuskas maman sinne kun se sitikka vaan oli korjaamolla. Silläkertaa lääkäriä ei oikein kiinnostanut ihmisen hoitaminen. Se vaan naputti tietokoneella ja jätti kaikki tutkimiset toiseen kertaa. Aika rohkea lääkäri, tai sitten sillä oli  ihmeellinen silmä joka näki pintaa syvemmälle.

Kun on ollut aikaa olen miettinyt lääketieteellisiä asioita. Kuulin, että se kuuma tulee siksi, että se hyökkää niitten känkkäränkkä-pöpöjen kimppuun ja lannistaa ne ja poistaa ne toimintakunnosta. Siksi tuli myös mieleen, koska minun ihmisvelin sotaleirillä syttyi yöllä makuuteltta tuleen. Ulkona oli 20 astetta kylmää ja porukka oli nokosilla makuupusseissa pienillä vaatteilla. Ja sitten ne joutu juoksemaan ulos sieltä telttatalosta niin pian kuin pääsi ettei olis jääny tulen nielemiksi kaikki ja lannistunu sinne. Kuultiin että minun ihmisveli ei ollu onneks siinä teltassa ja kaikki muutkin sen kaverit on kunnossa.  Veressä on lisäksi syöjäsoluja ja ne on fagosyyttejä ja syö pöpöjä. Niitten nimi on myös naturall killer cell. Voin vaan kuvitella mikä kuhina on käyny kun miljoona fagosyyttiä on kipittäny pitkin ajamassa takaa niitä onnettomia pöpöjä. Ja niillä kaikilla on välillä ollu tosi kuuma. Ja yskä ja räkäkin on vaan puolustusjuttuja joilla saadaan se pöpöporukka eliminoitua. Joskus ei riitä omat puolustusjoukot tai tulee semmosia örkkejä joita voi nitistää lääkeaineella niin sillon se on paras konsti.

Siskosta luulis että se ajattelee vakavia mutta oikeesti se kattelee kurren perään

Ollaan kuitenkin edelleenkin puoliks täyden lasillisen paikkeilla tai melkein täyden. Elämä on oikein hyvää kun voi olla ihmisrakkaan lähellä ihan vaikka kokoajan eikä se mene minnekkään. Mama ei enää lämpene ja viilene ja nyt se vaan enää niistää ja kähisee. Ihmisveli ja sen kaverit on kunnossa. Sitikka-auto on taas kotona ja ne vaan sano ettei maksa mitään kun meni johonkin takuuseen. Kaikissa putkissa liikkuu vesi. Aamulla kun herättiin niin huomattiin siskon kanssa että mama on joko tosikipee tai sitten me ei ymmärretä. Se kerto, että oli nähny kaunista unta, niin kaunista, että sen unen jälkitunne tuntuu turvalliselta ikuisesti. En lainkaan ymmärrä mistä on kysymys ja varsinkaan sitä että siitä tunteesta on olemassa valokuva. Hohoijaa, pääasia, että mama ei enää puhu ylikuumenneena höpöjä ja että sillä on hyvä olla. 

Ollaan me opittukin jotain. Kun me ihan hiljaa huilattiin tänäaamuna ennenkuin noustiin aamuraksuille niin kuiskittiin että jos vaan meidän kenenkään kolmen tuntosarvet tai hajuaisti tai joku kymmenes aisti sanoo, että joku tarttis apua jossakin, kun se on sen kodissa vaikka kipeenä yksin niin me mentäis. Tai ainakin yritettäis ja vaikka se omatekemä hernekeitto ei oliskaan kun vaan purkista niin vietäis sitä vähän ja autettais vaikka lämmityksessä. Koska me nyt tiedetään miltä tuntuu turvallinen koilamummi tai makkarakeiton täsmäisku, kun se tulee juuri oikeaan aikaan.

Talvikuva Huvikummun pihasta

Taivaansininen

Mä tykkään susta niin että halkeen

 En voi muuta sanoa kuin tuo kylmä ilmasto on ihan kamala. En taida alkaa tottumaan siihen ollenkaan vaikka jo lapsuusajoista saakka olen joutunut tekemisiin niitten kylmien viimojen ja jääkalikoitten kanssa. Ovenkarmitkin on huurussa ja ikkunoihin kasvaa jäätauluja. Asutaan vissiin jäälinnassa. Siskokaan ei tykkää kylmistä ja se sanoo että meidän kotimaassa on vaan aina lämmintä ja serkut nauttii siellä elämästä ilman takkeja ja villapaitoja.

Ollaan jouduttu kuuntelemaan maman musiikkia kun se laittaa soittimen päälle ja rallattelee mukana. Jotenkin on vaan sieltä jäänyt dumbokorvien välissä soimaan mätykkäänsustaniinettähalkeen....En pysty ymmärtämään lainkaan miksi tykkäämisen kohdalla voi olla halkeamisen vaara. Pohdin sitä vielä enemmän kun mama sanoi että pakkasilmalla vesiputketkin voi mennä halki ja nyt on meidän vessan pönttöputkikin tukossa ja meneeköhän sekin halki? Nämä asiat ei ole niin yksinkertaisia ollenkaan ja menee joskus suuria aikoja että on miettinyt niin kauan että ymmärtää. 

Minä olen aika pieni enkä ole koskaan meinannut mennä halki. Vaikka tykkään ja oikeastaan paljon enemmänkin kun tykkään minun siskosta ja mamasta ja Koilamummista ja ihmissiskosta ja veljistä niin enemmänkin on aika ehjä olo. Siinä laulussa ne istuu penkillä ja on purkanmakua suussa. 

Onkohan se ksylitolipurkkaa? Siitä tulee kipeeks niinkun me siskon kanssa tultiin. Johtuukohan se tykkäämishalkeeminen siitä purkanhajusta? Ja sitten siinä laulussa kuljetaan aikakoneella eteenpäin ja mietitään että sanoisko joku vanhanakin että olis halkeemispisteessä tykkäämisen takia. 

Awa-siskolta uskaltauduin kysymään kun minun ajattelulla ei asia edennyt ollenkaan. Sisko katseli minua vähän aikaa ja sen silmiin tuli kaihokatse. Arvelin, että se saattaa juuri silloin miettiä Robinia. Se on sen kaukainen koilapoikaystävä, mutta ne ei kuitenkaan saanu vauvakoilia. Sisko sano, että kun oikein paljon tykkää, niin paljon että tulee halkeamisen vaara, sanotaan sitä rakastamiseksi. Awa-sisko sano että siltä meni tassut alta, kun se tapas Robinin ja siitä lähtien se aina meinaa mennä halki kun se ajattelee Robinia. 

Tässä kuvassa on Awa-sisko ja sen poikaystävä Robin

Melkein ymmärrän tai sitten vaan vähän. Ja toivottavasti se pönttöputki ei halkee ja ettei siskokaan miettis Robinia niin paljon että halkeis. Minä möngin nyt siskon viereen maman jalkopäähän ja aloitan makoisat yöunet. Jokaisena päivänä voi oppia uutta, vaikka tänään tämä tykkäämishalkeamisasia.

Minä ja minun oma veli Jamil

Kotisohvalla kesällä lämpimällä siskon kanssa

Meillä asuu täällä kodissa rauha

Keskikokoinen pikkukoila

Se on nyt sitten pikkukoila aloittanut uuden vuosikauden. Takana häämöttää joulujuhlinnat ja se ilkeä paukkupommi-ilta. Selvisin siitä kun sain olla sylissä ja Awa-sisko rauhotti kanssa kun se sano että ei tartte pelätä. Pelkäsin silti ainakin vähän. Nukuin ihan peiton alla siskon ja maman lähellä. Se siitä.

Olen jotenkin kokenut aikuistumista viimeaikoina. Mama sanoo etten enää ole vauvakoilan näkönen vaan hieno ja oikein sutjakka neitokoila. En kuitenkaan ole käynyt missikisoissa. Ehkä menen joskus.Kirjoittelin aikaisemmin, että on niin vaikeaa kun ei tiedä onko iso vai pieni. Nyt tiedän että olen keskikokoinen ja ainutlaatuinen ja aikalailla merkittävä basenjityttönen. En ole kansainvälisesti mainittu eikä minun nimi ole muualla kuin tässä omassa blogissa, mutta olen paras ja rakkain tässä perhekunnassa.

Meillä on täällä kotona laitettu se iso puu ulos ja tontutkin meni vinttikomeroon odottamaan uutta juoluaikaa. Mama kiipesi korkealle ottamaan verhoja pois ja minua ihan jonkinverran pelotti. Mama kyllä kiipeää katollekkin taas kesällä kun mennään mökkipaikalle. Verhot saatiin komeroon ja kukaan ei loukkaantunut. 

Olihan minulla pieni oikea asiakin. Meillä asuu täällä kodissa rauha ja ilo. Kaikilla on hyvä ja lämmin olla, eikä se johdu siitä että uunissa on tuli. Ollaan eletty edellisvuosikautena vaikeita asioita ja siipijuttuja ja ollaan aikapaljon itketty kyyneleita ja halattu. Nyt mama sano, että asiat on läpikäyty ja on aika aloittaa uusi lämpöinen elämä. Se on oikeastaan aika jännää kun monille uusille asioille ja ajatuksille on tilaa ja paikka kun siltä kohtaa meni pois iso möykky. Nostetaan kuonot pystyyn ja mennään huomiseen ilomielellä, minä, sisko, mama ja kissaeläimet.

Uuden aikakauden näköinen kasvis