perjantai 15. helmikuuta 2019

Tiedät sen kun taivaan päälle syttyvän näät tähden



Ilta pimenee ja päivä painuu iltaan.
Tänään katseet kääntyi lähestyvään sateenkaarisiltaan.
Sinne eellä meni Pipsa-kisu sekä naapureitten Aapo-haukku
pakattuna taitaa olla minullakin matkalaukku.

Mietin miksi tänne tulen sitten pois jo menen.
kenen käsissä on matkan määrä, kenen?
Tulin pieni tähtisilmä Huvikummun taloon,
katsoin silmin kirkkain huomispäivän valoon.

Silti sisälläni kasvoi pahan alku, surun juuri
nyt sen valta sisälläni on niin suuri.
Vatsapaidan laitaan jätti syöpä yhden pienen merkin,
kasvupaikkana mun vatsa taisi olla herkin.

En nyt tiedä päivää enkä aikaa milloin lähden,
tiedät sen kun taivaan päälle syttyvän näät tähden. 
Vielä hetken tahdon jakaa rakkautta ja hyvää mieltä
toivon että löydät onnenjyvät jakamani sieltä.

Toivon näkeväni vielä uuden kesän,
rakentaisin uuden kodin pihamaalle ihan oman pesän.
Siskon kanssa leikittäisiin ihan iltaan asti,
toivon sitä ihan kamalasti.

Kuule sinä ystäväni siellä,
tällä auringon ja tuulen täyttämällä tiellä.
Jaksan vielä, hetken tassutellen kuljen,
helliin ajatuksiini sinut suljen.

rakkaudella Jada

torstai 7. helmikuuta 2019

Muuttoasioita ja lähestyvä syöpäkontrolli


Olen elänyt samanlaisia lumen sekaan eritettyjä aikoja kuin sinäkin. Pihalla pissipaikat on kortilla, siskokaan ei kukene nousemaan sen metrin korkean kinoksen päälle siltä Maman tekemältä kinttupolulta. Tielle ei voi pissiä ja meinaa tulla hätä väärään paikkaan joskus. Mamalla on streptokokkus sen kurkussa ja penisilliiniä ja siksi ollaan vaan makoiltu kokonainen päivä porukalla. Aika siistiä.

Me istutaan tässä iltaa kahdestaan. Sisko meni jo omille unilleen sen putkaan. En tiedä näkeeköhän se vielä unta Robinista siitä sen poikaystävästä. Ei olla puhuttu kun se on aika arka aihe. Tänään me juteltiin salaisia asioita ja otettiin käyttöön uusi murinalaji, Mama ei osannut tulkita sitä ja oli ihmeissään. Istu vaan siinä meidän välissä ja kuunteli. Illan lopuksi ennen siskon nukahtamista sain vielä korvien puhdistuksen jonka kohdalla pidän aina isoa meteliä koska se kutittaa. Ja Awa-sisko nuolee narinasta huolimatta.

Meidän talossa on eletty mielenkiintoisia aikoja. Komeroita on pengottu ja tavaroita jaettu eniten tarvitseville. Kirjakaapit on myllätty ympäri ja vaatekaapit taitaa olla seuraavana vuorossa. Se ei ole joulusiivous vaan se on muuttosiivous. Tiesin jo jonkin aikaa sitten,että Huvikummun kodissa asutaan kesään asti ja sitten muutetaan Paimenen taloon. Tiedän myös että siellä lähistöllä asustaa Svea-basenji ja sen henkilökunta ja uskoisin että joku muukin teistä ystävistäni pidätte kotianne Tampereen seudulla. Ehkä tavataan. Olen jo suunnitellut omaakin pakkausprojektiani, laitan nyyttiin oman Läme Lottani ja ehkä hieman matkamameja. Vaatevarastoni kulkeutuu varmaankin pahvilaatikossa niinkuin siskonkin. 

Olen aina asunut Huvikummussa. Sisko on asunut myös Hämeenlinnan lähellä sen entisessä kodissa josta muutti meille kun olin pieni. Se on hyvä sisko. Olen kulkenut tämän seudun lenkkipolut läpikotaisin ja nuuskinut kotikulmien kaikki viestit. Tunnen monet ihmiset ja usein on myös niin että ne tuntee minut. Rakas Koilamummi asuu naapurissa ja jo nyt minun silmiin nousee kyynelien puro koska tiedän että ikävöin häntä. Aina ei voi saada kaikkea, ei edes Koilamummia. Paimenen talo on meidän uusi koti. Siellä on myös hyvä olla. Voi juoskennella takapihalla ja ottaa aurinkoa kuistilla jos niin haluaa, paitsi nyt kun on metri lunta. Siellä on myös tärkeitä ja rakkaita ihmisiä joiden kanssa on turvallista olla. Me tarvitaan kuitenkin sen seutukunnan uusia ystäviä ja kavereita jakamaan arkisia asioita ja kulkemaan lenkkipoluille. Sinuakin.

Tämä muuttoasia on meille kaikille haikea asia. Mutta elämässä täytyy aina mennä eteenpäin. Ja ei koskaan voi tietää mitä kaikkea uutta ja mielenkiintoista tuleekaan vastaan kun uskalletaan olla yhdessä rohkeita. 

Ja sitten vielä yksi asia ennen kuin nukahdan, Viikon päästä on se päivä kun menen minun oman lääkärin luo Nekalaan. Se on se päivä kun ultrakoneella katsotaan sinne minun mahanahkan sisälle. Minua vähän pelottaa. Toivon ja koko meidän porukka toivoo sitä ihmettä että se syöpä olisi mennyt pois kokonaan. Toivothan sinäkin meidän kanssa niin. Kerron kyllä reissun jälkeen sinulle kuulumiset.

Nyt taidan nukahtaa ihan Maman kainaloon.
rakkain terveisin ystäväsi Jada