Vielä kiitos kaikille lukijoille

Kiitos sinulle uskollinen Jadan blogin lukija. Teitä oli paljon ja ympäri maailman.

Tänään on tasan kaksi vuotta siitä kun Jada leikattiin ja saimme vain kaksi viikkoa aikaa nöyrtyä ärhäkän syöpäkasvaimen edessä. Saimme kuitenkin kaksi vuotta ihan tarkalleen. Paljon ajatuksia ja tarinoita syntyi noina aikoina yhdessä.
Nyt on tyhjä syli, mutta ajatuksia edelleen paljon. Awa-sisko on enemmän käytännön toimittaja, joka antoi Jadan runosuonen ja ajatustaen liitää. Hänen kanssaan on ihan muut arjen asiat joita jatkamme ja yhdessä selviämme vähitellen.
Niistä ajatuksista. Mitä ajattelet, haluatko, että tarinat jatkuvat? Uskoisin että olen oppinut Jadalta sydämen lämpöä, vahvuutta herkkyydessä, peräänantamattomuutta ja lempeyttä, viisauttakin. Voin kysyä välillä Awalta, jos en ymmärrä. Hiljainen viisaus asuu hänenkin karhean turkkinsa alla.



Jatkan tutuilla jalanjäljillä, saman otsikon alla jos yksikin niin toivoo.

Rakkaudella Jadan kirjuri Päivi

Kun luet tätä, olen mennyt yli Sateenkaarisillan

Nyt on se aika kun me Maman kanssa kirjoitetaan tämän pitkän tarinan viimeiset ajatukset. Olen jo väsynyt ja hengittäminen on hankaloitunut sen syöpäörkin vuoksi. Käytiin lääkärissä eläinsairaalassa ja röntgenkuva näytti miksi en saa henkeä vedettyä. Siellä rintaontelopussissa on syöpää ja nestettä. Vaikka vatsaontelo tyhjättiin niin keuhkot eivät enää jaksa kohta hengittää.

Nyt on se aika kun on aika sanoa jäähyväiset. Se kuulostaa surulliselta ja lopulliselta. Tiedän että Mama vuodattaa paljon kyyneliä ja sen on ihan kamala ikävä kun lähden sinne Sateenkaarisillan taa jossa meidän kisueläimet Pipsa-poika, Misiss Kalkkaros ja Hosu-poika on voimassa hyvin. Uskon, että saan leikkiä taas niitten kanssa pitkästä aikaa. 

Ollaan kirjoitettu paljon tarinoita ja toivon, että olet niistä saanut iloa ja lohtua ja paljon rakkautta elämääsi. Siellä ne ovat edelleen ja jäävät olemaan ihan sinua varten Tämän tarinan jälkeen en enää voi istua polvella ja kuiskia asioita kirjurin korvaan. Tämän tarinan jatko-osia ei voi tulla. 

Meillä jokaisella on tulemisen ja lähtemisen aika. Joskus eletään ikivanhoiksi ja joskus lähdetään nuorena. Sen matkalipun ajankohtaa ei yleensä voi määritellä. Uskoisin, että jokaisella on tehtävä täällä maailmassa ja jotkut vaan saa sen lyhyemmässä ajassa suoritettua. Olen tehnyt parhaani ja kaikkeni ja se riittää.

Awa-sisko ihmettelee minne olen mennyt. Se on vanhempi kuin minä ja jää tänne huolehtimaan meidän lopuista hommista jotka jäivät vaiheeseen.

Kirjoitin kerran vuonna 2012 runon ja se tulee tässä

Maailma on aika usein ihan onnellinen pesä.

Joskus suuri suru tulee viereen niinkuin takatalvellinen kesä. 

Tänne synnyin minä ja mun rakas Maya-sisko,

ihan niinkuin kaikki muutkin peltorotta sekä sisilisko.

Joskus sitten tulee kohta milloin matka loppuu

vaikka takametsän laitaan.

Siitä hiljaa lempeästi tassutellen

mennään toiseen kotiin

puettuna enkeleitten paitaan. 

Kun olen mennyt pois toivon että jään elämään ystävieni ja rakkaitteni sydämessä. Muista rakastaa ja iloita pienistä hetkistä ja asioista. 

                                                           Sinun Ystäväsi Jada
                                                          2.12.2011-25.5.2020