Tänään herättiin takatalvelliseen aamuun, niin sanoi Mama. Oltais vielä nukuttu, mutta sisko inus ulos ja Pipsa-kisua piti mennä hoitamaan. Se on taas ollut vähän sairaana. Tiedätkö, että jotkut ihmiset ja eläimet on niinkun erityisherkkiä. Semmonen on meidän kissa. Siltä meni ihan maailmankirjat sekasin kun joutui oleskelemaan täysihoidossa oman sviitin ulkopuolella koko päivän. Nyt se sitten kyllä taas juo ja syö ja pissii mutta se pulauttelee välillä punasia oksennuksia. Me ollaan huolissamme. Hosu-poika, joka meni kissojen taivaaseen jo vuosikausia sitten pulautteli myös. Tänään Pipsa on ollu pulauttelematta. Me elämme siis vaikeita aikoja, toivotaan parasta mutta pelätään pahinta. Käyn suukottamassa kisu-veikkaa välillä.
 |
| Pipsa-kisu |
Nyt me istutaan Maman kanssa ikkunan vieressä. Olen ihan lähellä sylissä ja katson silmiin ja siitä Mama lukee minun ajatuksia. Lumi tuiskuttaa ja tekee kinoksia, eka oli rapulla kun mentiin aamupissille. Meinas matka jumiutua siihen paikkaan. Loikittiin kuitenkin mahaan asti ulottuvassa kinoksessa ja saatiin homma hoidettua. Oi miten rakastankaan tätä turvapaikkakotia. Lämmintä ja rauhallista. Ja tätä syliä. Sisko haluaa ottaa aamu-unet ihan omassa rauhassa mutta minä tarvitsen jokapäiväisen syliannoksen vähintään kymmenen kertaa päivässä. Siskolle on rapsutukset tärkeämpiä. Se aina työntää itsensä väylälle kun joku tulee käymään tai vaikka kun mennään Koilamummille niin se haluaa aina vaan rapsutuksia. Niin me ollaan erilaisia.
 |
| Minä ja Awa-sisko ja koilamummin rapsuttava käsi |
Siitä minä oikeastaan tänään halusinkin kirjoittaa tämän tärkeän esipuheen jälkeen, että on vaan parhainta tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Ja tiedän myös sen, että pahoista ja ilkeistä asioista pitää keplotella itsensä irti, ne ei ole ollenkaan suotavia. Minusta on otettu aikamonta kuvaa, Jo silloin ihan pienenä, kun Mama tuli minun lapsuuskotiin, se lakastui minuun välittömästi. Se vaan tiesi, että meille tulee yhteinen elämä. Niin onkin tullut. Olin silloin ihan söpö suklaasilmä ja kurttuotsa. Nyt kun olen jo aikuinen olen edelleen suklaasilmä ja kurttuotsa. Sinne niiden väliin olen saanut taisteluvammoja jotka on rakkaasti hoidettu ja parannettu. Siitä huolimatta olen vaan rakas ja kun katson Maman silmiin se melkein kyyneltyy. Ihan samalla tavalla on Awa-siskon ja Pipsa-kisun laita. Tämä koko Huvikummun lauma on meidän lähiperhe ja kuuluu omalla hassulla persoonallaan ja tavallaan joukkoon.
Tässä samalla kun sylitellään ja naputellaan tuli mieleen sekin, että minunkin on tarpeellista hyväksyä ja lakastaa itseäni oikealla tavalla. En tarkoita rinsessatapaa vaan sitä oikeaa lempeää tapaa joka sanoo, että olen ihan kamalan tärkeä osa siinä elämänkulussa johon minut on aseteltu.
Päiväunet on saapumaisillaan ja lähetän sinulle oikein hellän lipasun ja katson sinua ihan sydämeen saakka minun suklaasilmillä. Sinäkin olet niin arvokas niinkuin olet. Rakas taisteluvammoista, näkyvistä tai sielunsisäisistä huolimatta. Tai luulen, että ne ovat tehneet sinusta juuri sellaisen kuin olet, antanut sinulle rakkauden silmät ja kuulevat korvat ja suuren sydämen jonne minäkin mahdun.
 |
| Tämä on minun vauvakuva |
Lumituiskuterveisin ystäväsi Jada
