Koti on ihmisen ja koilan turvapaikka

No terve Jada tässä. Ollaan koko lauma pikkuhiljaa palattu normaalielämään. Tiedäthän miten vaikeaa on olla tyttö ja koila jonakin tiettynä aikana vuosikautta. Merkkiaineet ja nuuskimiset ja poikakoilat ja kireä mieli aina välillä. Siskolle kävi hassusti, sen jo toinen tyynypoikaystävä joutui roska-autoon. Ja kun sillä ei ollut uutta niin minä rukka jouduin kohteeksi. En pitänyt siitä ollenkaan. Sisko seurasi minua jokapaikkaan ja yritti sitkeästi. Nyt ollaan jo ihan normaalitunnelmissa. Pyykkikone pesee kukkafleesejä ja muuta pyykkitavaraa.

Ollaan tässä isossa sängyssä kun ei enää tehdä merkkiaineita

Toisena päivänä meille oli käydä huonosti. Oltiin ihan tavallisella lenkkireissulla tutulla reitillä. Nuuskittiin ja hoidettiin pissihommia säntillisesti. Sitten yhtäkkiä huomattiin, että vieraassa pihassa oli kaksi suurensuurta koilaa pitkässä flexinarussa niitten omistajan kädessä. Minun Awa-sisko muuten purasi semmosen narun kerta haukulla kerran poikki ja sen jälkeen niitä ei ole Huvikummussa tavattu. Niin, siinä ne oli ja hetken päästä matkalla meitä kohti. Voit ajatella miltä tuntui pikkukoilista ja Mamasta, kun vahvemmat vastustajat oli kohta vieressä ja mitään ei voinut tehdä. Mama otti meidät ihan lähelle lyhyellä hihnalla ja suojeli. Ja Awa sisko meni minun eteen kun se oli vahvempi. Siinä ne suuret kiersi meitä ja luulen että niitten omistaja lähti myös liikkeelle sen minkä kerkes. Sen askel oli vähän horjuva. En muista pajon eikä muutkaan. Ehdittiinkö paljon edes pelkäämään. Sitten se omistaja otti kai niitä koilia pannoista kiinni ja me lähdettiin pois. Ei jääty puimaan tapahtumia koska ei haluttu jäädä enää niitten hampaitten ulottuville. Kotimatkalla, kun lähellä Huvikumpua pysähdyttiin, pääsi minulta kakka. Me täristiin sitten kotirappusilla ja halattiin toisiamme kamalasti. Luulen, että basuenkeli-Robin katseli meitä koilien taivaasta ja päätti vähän auttaa ystäviä maanpäällä hankalassa tilanteessa.

Awa-sisko on minut sankarikoila

 On aika ikävää jos tarttee pelätä omia koilakansalaisia. Ollaan samaa rotua ja silti myrskyn merkit voi ilmaantua taivaalle ihan pyytämättä. Mama kertoi minulle, että niin on myös ihmisten kesken. Vaikka ollaan samoja niin riitoja ja eripuraa saattaa tulla. Harvemmin niitä kuulema puidaan hampailla niinkuin meidän koilien kesken tapahtuu. Onkohan se sitten niin, että osa ihmisistäkin on huonosti kasvatettua? Ja ne ei osaa pysähtyä kun joku sanoo että paikka. En tiedä. Me ollaan viimesen vuoden aikana kasvettu aika paljon. Meillä on ollut omat myrskymme ja jyrinät, mutta on enemmän ollut aurinkoa ja poutaelämää. Ollaan opittu virheistä. Oppiikohan ihminen aina virheistään? Sitä täällä mietiskelen siskon kanssa kotioloissa ja turvassa kenenkään hampailta tai vihamieleltä.

Tässä ollaan eteisen tuolilla lepäämässä kotona

                                                                       Jada

Miten vois omat raksunsa jakaa niin että ne menee oikeisiin suihin.

Eilen oli lenkillä villapaidat päällä. Niin, se tarkottaa sitä että kylmä hiipii paikalle ja toppavaatteet on seuraava vaihe. Jotenkin vaan en meinaa tottua siihen, että pitää palella. Joka vuosi sama tarina ja valmistautuminen viimoihin.

Viimeajat on olleet aika mielenkiintoisia, koska ollaan kuunneltu ja katseltu uutisia joissa kerrotaan että maailman ihmiset ovat lähteneet liikkeelle ja joillakin on suurena toiveena asettua asumaan tänne meille kylmään talveen. Ne ei vielä tiedä miltä tuntuu kun lumituiskussa pakkasessa pitää vetää kaulukset pystyyn ja pipolakki päähän. Ne on lämpimänlapsia niinkuin minä ja siskokin. 

Kylmälläkin voi sydän olla lämmin

On aika surullista, kun ei voi asua omassa kodissaan kun pelottaa. Niin ajattelen niillä ihmisillä olevan, jotka oikeasti joutuvat menemään karkuun kotipaikaltaan. Se on vähänniinkuin me siskon ja Maman kanssa otettais nyyttiin vähän raksuja ja vaihtovaatteet ja jouduttais jättämään lämpöinen Huvikumpu selän taakse ja muutettais vaikka Sysmään tai jonnekkin vielä kauemmas karttaan piirretyn pilkkurajan yli. Ei olis mukavaa. Joskin me oltais kuitenkin yhdessä ja matkanvarrella uskoisin, että saatais vaikka kouluruokaa ja joittenkin paikkakuntien koilien raksupusseista kupillisia. En tiedä, tuntuis vaan niin surulliselta semmonen lähtö. Tietysti jotkut luulee että meidän kotipaikka on kultakaivos ja täällä kasvaa pankkikortteja puussa. Pian kyllä voi huomata ettei ole pankkikortteja kun ei ole lehtiäkään. On vaan niin mietityttänyt, että miten vois omat raksunsa jakaa niin että ne menee oikeisiin suihin.

Ei ole pankkikortteja oksilla, ei ees lehtiä

Olen myös miettinyt sitä että miten oikeen jakaantuu kepit ja porkkanat. Me saadaan Awa-siskon kanssa joskus myös porkkananpaloja kun ollaan osattu hoitaa hommat kotiin. Yleensä ne on kyllä herkkupaloja Pupu-rasiasta. Tietysti koilille heitetään keppejä ja ne hakee ne paitsi me ei olla alettu semmoseen hommaan. Pallon haen kyllä ja tuon sen Mamalle. Mutta jos vaikka lyökin sillä kepillä ja satuttaa niin silloin tulee vaan huono mieli ja kipu. Mama kertoi, että ihmisten maailmassa nuo porkkanat tarkoittaa hyviä sanoja ja kannustusasioita, vähän niinkun sillon kun Mama sanoo minulle että Hyva Jada, hienosti teit. Ja ne kepit on sittenkehotuksia ja rakentavia palautteita, vaikka että Huhhuh Jada patjan kulmaa ei saa noin kuoputtaa. Ja sitten se ompelee kankaan kiinni ja kivat superloonit jää sinne sisälle. Jos vaan kokoajan joku naputtais ja huomauttelis asioista eikä ainuttakaan Pupu-rasian namia tulis suuhun niin ei jaksais enää antaa tassua tai haifaivia tai mennä maahan tai odottaa. Voin kyllä vakuuttaa, että meillä jaetaan suukkoja ja porkkanoita ja toruja oikeassa suhteessa. Ja minulle ei tartte kuin sanoa oikealla äänenpainolla...Jada, niin tiedän mistä on kysymys.

Awa-sisko haistaa syksyn olevan rapulla

Nyt me nukutaan aamupäiväunia. Sisko kaikkien peittojen uumenissa ja minä ison tyynypinon päällä niinkuin prinsessoilla on tapana. Tänään olis ollut mätsäribissis-kisa, mutta on niin kylmä, ettei tullut kuuloonkaan mikään muu kuin lämmin koti. Sitä me toivotaan jokaiselle oikeasti peloissaan karkuun lähteneelle: Lämmintä kotia ja turvallista oloa.

terveisin Jada