No niin minä taas täällä. Kaikki sanoo, tai melkein kaikki sanoo minua pikku-Ketuksi, mutta kun mietin sitä miten vanha Mama oikeastaan onkaan, niin omista kuudesta ikävuodestani huolimatta olen vielä ihan pieni ja nuori. Vietettiin ihan hieno aurinkoinen pakkasperheviikonloppu, paitsi en päässyt saunaan. Ulkosaunoiseen on vaikea mennä ja turkki saattaa jäätyä paluumatkalla ja Awa-sisko ei halua saunoa. Sitten taas kun mennään toiseen kotiin niin pääsen sujuvasti olohuonepaikasta lähes lauteille. Ja siellä voi mennä itsenäisesti pissille takapihalle ja siellä on minun perheihmisten lisäksi ystäväni Kati ja Jami ja niin odotan kun näen ne.
Niinkuin muistat, on meillä Pipsa-poika joka on kissarotua ja kahdeksantoistavuotta vanha ja sokeritautinen. Sillä on sisävessa joka pölistää ja on ihan pakko luututa lattioita ja pöydänpäällisiä ja jokapaikkaa aika usein. Tänään siellä svitissä asuva nalleperhe joutui tuuletukseen pakkasilmaan koska niissä oli, ei taikapälyä vaan kissahiekkatomua. Onneks niitä ei palele. Siivousajan Pipsa loikoili toisen huoneen karvamatolla ja siemaili Maman yövesimukista. Me myös leikittiin sen kanssa. Awa-sisko ei päässyt leikkimään koska se on vähän raju otteissaan.
 |
| Vähän väsytti mutta mentiin kuitenkin |
Vaikka ei ollutkaan tulipalopakkanen niin meille laitettiin tossut jalkaan. Se johtui siitä, että edellisiltana kun käytiin iltapissillä, siskon jalkoja tai siis anturoita paleli niin että se huusi ihan kamalalla äänellä ja nosteli kinttujaan ja hyppi melkein yhdellä käpälällä. Kun tossut laitettiin tänään, olise aika rojekti. Kahdeksan tossua, kuusitoista tarranauhaa ja kaksi basenjityttöä. Me oltiin kyllä tosi reippaita, annettiin tassua ja odotettiin. Ulkoilu oli helpompaa kun sisko ei huutanut ja jokainen käveli omilla jaloillaan. Muista reissuja lähihistoriasta, kun ollaan lopulta oltu Maman kainaloissa ja toivottiin vaan Huvikummun kotiin saapumista. Ulkoilu on ihan vaateasia myöskin pikkukoililla. Ja ihmiselle on tärkeää pukeutua niin ettei myöskään palele. Mama laittoi meidän pukujen värisen myssyn, jossa on salamatkustajana Tanhupallon karvamadon serkun poikanen.
 |
| Tanhupallon serkun pikkuinen karvamatovauva |
Tämän hyvän arjen perusolemisen ja olemuksien lisäksi olen tietysti välillä ajatellut luonteeni mukaisesti syviä asioita ja sitä miten voisi olla niin että saisi aikaan hyviä asioita ja jättäisi maailmaan lempeän ja oikeanmuotoisen jalanjäljen. Nyt en puhu hiilijalanjäljistä vaan ihan onnen, rakkauden ja hyvyyden jalanjäljistä. Se voi olla joskus luopumista, joskus saamista. Se voi olla minun kaikkein kaunein katse ja kylmä nenänpää tai Awa-siskon kyltymätön tarve olla lähellä ja osoittaa kiintymystä. Se voi olla viesti lumikasan päällä seuraavalle tulijalle tai käsin kirjoitettu postikortti postilaatikossa ihmiskaverille. Se voi olla aamuinen ilo päivä alkajaiseksi kiukun sijaan. Se voi olla hyvät sanat ja ymmärrys sille jolla on kova kipu nahkan sisällä luissa tai lihaosissa tai sydämessä tai hengessä. Ajattelin, että julistaisin itselleni ja miksi en muillekkin kavereille oikein välittämisen ja hyvyyden ajanjakson alkaneeksi. Mitäs mieltä olisit? terveisin ystäväsi Jada
