Meillä on hyvä ja lämmin ja kamalan hellä mieli

Nyt on alkamassa joulu. Ihmisillä on erinimisiä aikoja ja sillon aina tehdään jotakin erikoisesti juuri siihen asiaan liittyviä juttuja. Niinkuin vaikka jouluna syödään herkkuja ja possua ja lanttuja ja pääsiäisenä kananmunia. En ollenkaan ymmärrä sitä, kun me koilat saadaan samoja raksuja melkein aina. Jouluna on myös paljon erilaisia joululauluja joissa on tonttuja ja enkeleitä ja seimi ja paimenia. Ja ihmisillä on kuulema hyvä tahto ja maassa on rauha. En ymmärrä noista asioista juuri ollenkaan edes mitään. Minä jotenkin vaan tunnen enemmän minun turkin alla ja tietenkin myös suussa kun olen syönyt piparkakkurakennuksen edustan karamellisoidut lumihanget. Se oli aika hyvää ja harmitti kun joku kerkes väliin justiin sillon kun olin iskemäisilläni etuhampaat ensimmäisen kerroksen koristeisiin. Illalla tuntui siltä että kakatti aika paljon. Se joulu ei ole vielä tullut, mutta sitä on vähän valmisteltu meilläkin. Pääasiassa herkkuruokien hajuja ja siivottu ei ole enemmän kuin muutenkaan. 

Me ollaan siskon kanssa alettu päiväunien jälkeen leikkimään juoksuleikkejä ja purraan hellillä hampailla toisiamme. Meillä on myös pallo ja sillä leikitään välillä. Odottelen ihan kamalasti kun minun isot ihmisvelit ja sisko tulee kotiin. Ne sanoo jo ovelta, että heippa Hopo ja Näätä. Ne on meidän lempinimet, sisko on se Hopo kun sillä on isommat korvat. Sitten me ilomuristaan ja on hyvä tahto, varsinkin jos ne on tuonu meille herkkuja. Yksi asia ei tule meille enää tänä jouluna. Se kaikkein suurin ihminen on pakannut ja kantanut kaikki laatikot ja säkit pois talon sisältä ja muuttanut toiseen taloon. Taaskaan en ymmärrä ollenkaan ja ei siskokaan. Minä aina välillä lipasen minun mamaa ja yöllä käperryn ihan sen kainaloon, että sille tulis parempi olo ja hellä mieli. Aika usein onnistun oikein hyvin, kun se rapsuttaa minua ja sanoo, että olen rakas.

Huomenna, kun se joulu tulee, on minun kaikkein rakkaimman Awa-siskon syntymäpäivä. Kolme vuotta sitten hän syntyi pienenä koilavauvana äiti-koilalle ja on nyt kasvanut minulle siskoksi tänne meille kotiin. Awa-sisko on oikea joulunlapsi kun se on syntynyt niin suurena juhlapäivänä. Minä olen ajatellut herättää siskon aamulle hellästi ja sitten me syödään aamuraksut ja mennään takametsän laitaan pissille ja loppupäivä juhlitaan ihan kokonaan. Ja illalla tulee punapukunen tonttu...se ei ole mama, vaikka silläkin on tänä jouluna punaiset vaatteet kokoajan päällä kun se on päivystystyössä... joka tuo lahjoja. Minäkin saan niitä vaikka ei ole syntymispäivä mutta kun on joulu. 

Nyt me istuttiin maman syliin kaikki kaksi koilatyttöä. Mahduttiin oikein hyvin ja eikä edes muristu. Meillä on hyvä ja lämmin ja kamalan hellä mieli. Meillä on joulu.

Oikein lämmintä ja hellää joulumieltä ihan jokaiselle meidän lukijakaverille
                                                                     toivottaa  
                                                                                                     Jada ja Awa

Kiitän tästä koilanelämästä.

Katsotaan siskon kanssa ikkunasta kylmään ulkoilmaan

Minulla oli syntymäpäivä. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen ajanlaskun mukaan olen ollut kävelevänä koilana sen yhden jakson ympäri ja nyt olen sitten toisella jaksolla. En muista kovin selkeästi niitä syntymäni aikoja, mutta muistan sen kun minusta pidettiin kovasti huolta siellä syntymiskodissa. Minun oma äiti Nova ja täti Winnie ja kaikki ihmisrakkaat siellä. Olin kaikista pienin pentujoukosta, mutta nyt minusta on kasvanut reipas iso tyttökoila. Minusta sanotaan, että olen kovasti isi-Jaron näköinen. Minun äiti-Novalla on erivärinen turkki kuin minulla.

Se syntymisasia on kovasti ajatteluttanut minua. Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut tarinoita ja ymmärtänyt, että vahvinkaan koilapoika ei ole täällä olemassa ikiaikoja. Joskus tulee se kerta, kun mennään pois. Ihan niinkuin naapurin rakas setä meni. Toisena päivänä näin, kun mamalta tippui kyyneliä kun se luki pienestä enkelikoilasta, joka vaan kävi tervehtimässä tätä talvista maailmaa ja meni aurinkomaahan enkelipaidassa. Toiset on pitkän ajan ja joutuu kahlaamaan jokavuosi lumihangessa talviaikana. Joku voi elää ison kivun kanssa ja joutua itkemään paljon kun vaan sattuu eikä kukaan voi auttaa. Ne on asioita joita en ymmärrä, mutta kaikella on suuri tarkoitus niin uskon. 

Olen tänään iloinen, kun saan olla siskon kanssa lämpimässä kotona. Ikkunan takana saa tulla vaikka lunta ja me kaivaudutaan lämpimien peittojen alle. Vaikka en näe teitä kaikki rakkaat siskot, veikat ja Nova-äiti ja Jaro-isi ja lapsuuskodin rakkaat ihmiset, niin lähetän teille kaikille kaikkein suurimman ilomurinan ja lämpöisen suukon. Kiitän tästä koilanelämästä.

Levätään siskon kanssa peiton alla

Jokaisella paikka toisen elämässä

 Ollaan siskon kanssa oikein hyvää pataa,

arkipäivät kulkee aika turvallista rataa.

Päivän hommat toimitellaan ilman suurta riitaa melkein aina

eikä meitä yleisestikkään nuo suuret huolet paina.

Saman kotikulman joukkoon kuuluu myöskin yläkerran kissat.

Niiden etuoikeus on tehdä aina sisävessaan pissat.

Ollaan saman talon asukkaita kaikki kyllä

vaikkei meidän koilatassut yläkertaanasti yllä.

Rakkaat ihmisetkin kuuluu meidän ikiomaan perusjoukkoon.

Niiden silmät näkee kyllä meidän joka salaloukkoon.

Ilman niitä ruokahuolto olis heikko,

nälkäisenä pikkukoilasta voi muotoutua aika peikko.

Yhdessä me ollaan aika reipas joukko

asutetaan kotitalon ihan jokaainut loukko.

Jokaisella paikka toisen elämässä

kun on jonkun huoli, sanoo toinen: Minä olen tässä.

Awa-siskon kanssa tullaan viereen pestään ihmisrakkaan poski

viereen ihan liki tullaan silloin kun se kaikki tosipaljon mielenpäälle koski.

Kissaeläimillä lämmin pusku lohtuasiana kulkee.

Olo hyvä kun sen karvapallon mama omaan syliin sulkee.

Ihmisrakkaat suuren huolen meistä joukoistansa kantaa

varmaan tarpeellisen jokapäivä kaikille ne antaa.

Kun on juhlan aika mennään silloin yhtämatkaa

yksin kenenkään ei tarpeen ole kulkuansa jatkaa.

Kun on murheitkut sylitysten saatu itkeskellä,

ilojuhlat kokojoukon, yksinoloon syytä ei oo kellä.

Turvapaikan tyynynrakoon nukkuu pienet touhutassut.

Nenät vastakkain ja kippuralla hännät hassut.

Yhdessä kun ollaan iso voima kantaa

nytkinkun tän pikkukoilan nenä näyttää kohti unimaista rantaa.

rakkausajatuksin Jada

Vapaamuotoinen hauskanpitotilaisuus

Nuuskin paljon koska maassa oli mielenkiintoisia hajujälkiä

 Tänään tuli se päivä jota me siskon kanssa oltiin odoteltu kovasti. Tiedettiin, että meidän kylällä on monenlaisia koilakaveleita, mutta ei oltu niitä melkein kaikkia nähty, paitsi joitakin lenkin varrella. Syötiin aamuruuat ja nukuttiin sen päälle, koska on aika raskasta alkaa heti aamusyönnin jälkeen touhuilemaan. Lämpimän peiton alla oli aika parasta olla vielä kun mamakin oli niinkun töissä vielä vaikka se nukkukin minun vieressä. Kummallinen työ kun välillä nukkuu ja sitten pimeellä lähtee ulos työmaalle. Onneksi minä saan aina nukkua yön ja vasta aamulla herätä.

 Niin sitten kun oltiin siskon kanssa levätty niin meistä tuli vähäksi aikaa häkkieläimiä kun piti mennä autolla sinne tapaamiseen. Oltais me kullä ehkä käveltykin, mutta polkuanturoita paleli. Kun me tultiin sinne Kunkkulan Koirakeskukseen niin meitä vastaan tuli erilaisia koilia. Ne kaikki osas haukkua paitsi me Awa-siskon kanssa. Silti me ymmärrettiin toisiamme ja tiedettiin että oltiin tultu vapaamuotoiseen hauskanpitotilaisuuteen ja ei tarttenu ollenkaan näyttää missikävelyä eikä missiseisontaa. 

Tutustuttiin ja haisteltiin ja jotkut koilat alko peuhaamaan toisten kanssa. Siellä oli oikein vauvakoilia ja ihan kaikenlaisia asioita kokeneitä vanhuskoilia ja kaikenlaisia siltäväliltä. Niillä oli päällä erilaisia turkkeja...valkoisia, mustia, harmaita, sekavärisiä ja punasia. Me saatiin myös nuuskia kaikenlaisia ihmisiä jotka tykkäs meistä. Annoin joitakin pusujakin jos joku halus. Kaisa sai semmosen ....   hellämielisen nenäpusun, kun se on niin kiva koska järjesti meille tapaamisen.

Tällä koilalla oli samanvärinen turkis kuin minulla ja siskolla

Sinne oli tullut myös erityisen taitavia temppukoilia. Niillä oli rata jossa oli kaikenlaisia temppukohtia ja aitoja ja putkia. Ne koilat juoksi hienosti sen koko radan läpi että ihan hengästytti. Varsinkin se putkikohta kun ei tienny minne se koila hävis ja sitten se tulikin taas esille. Me taputettiin niille kovasti. Sitten saatiin mennä kokeilemaan sinne radalle ja sisko meni reippaasti renkaan läpi kun se tiesi, että toisella puolella oli nami oottamassa. Minäkin kokeilin ja hyvinhän se meni. Ja sitten menin puuta pitkin ylös ja alas, se oli kiva juttu. Siksi en mennyt kovaa koska mama ei olis kuitenkaan jaksanut juosta perässä koska sillä on juuri vapaapäivä. Niitten kaikkien juttujen aikana ihmiset sai makkaroita ja mehujuomia ja me saatiin taskunameja enemmän kuin tavallisena päivänä.

Loppujen lopuksi taputettiin oikein valkoiselle lapsikoilalle, kun se sai kaikkein eniten ääniä koilakilpailussa. Se oli niin kiltti ja pörrönen että ei ollenkaan ihme, että siitä tykättiin. Mekin tykättiin siskon kanssa siitä. Sitten kun se pienokainen oli voittanut niin me tultiin siskon kanssa kakkoseksi samalla määrällä pisteitä ja saatiin hienot Selvä Syksy-ruusukkeet ja herkullinen luu joka on jo laitettu hampaitten taakse mahaan.

Tässä me haluttais ne voittoluut heti

Olen huomannut, että ihmisetkin on erilaisia niinkuin me koilatkin ollaan. Nekin on vauvoja ja vanhoja ja siltä väliltä. Siellä kaukana koti-Kongossa me basenjit ollaan joskus vähän katu-koilia jotka varastelee ruokiansa sieltäsuntäältä ja sitten voi olla niin että ei tarttekaan varastella kun asuu kotona vaikka meillä. Kaikki ne meidän siskot ja veljet syntyy tänne maailmaan ihan kiltteinä pikkukoilina, mutta sitten vaan ei kaikki menekään niin hyvin ja niitten elämään tulee hankalia asioita ja niitten pitää ehkä varastaa ja ne joutuu käyttämään ruuaksi epäilyttäviä asioita. Olen huomannut, että ihmisillä menee ihan samallalailla. Minä pikkukoila niin kovasti toivoisin, että saataisiin elää onnellisena ja rakastettuina kaikki koilat ja ihmiset täällä ison valon alla. Ja vaikka kuinka niin toivon niin en asialle paljon mahda. Kuitenkin haluan omalta osaltani lakastaa kaikenlaisia koilaystäviä ja ihmisystäviä ja Awa-siskoa niin, että silläkohdalla ei sattuisi niin paljon. Minä lähetän oikein lämpimän lipasun ja tassunojennuksen sinulle siellä ja haluan enemmän kuin mitään muuta olla lakkauskoilana niille jotka elämänmatkani varrella kohtaan.

Uni saa nyt tulla.

Täällä minä kurkin tyynypinon takaa

nukkumatti alkaa pikkuhiljaa unihiekkaa jakaa.

Viimepäivät ovat olleet vettä tulvaks saakka

Pilven päältä sillälailla putoo iso taakka.

Kuinkas pienen koilan huolet vesi voisi viedä

sisko vaik on aika iso ei vaan sitä tiedä.

Riittäisinkö niinkuin olen, ihan lapsi vielä ?

Sitä hiljaa kysyn, eikö kukaan tiedä.

Laitan oman pikkuneneän maman käden päälle

Eihän kukaan meistä mahda mitään tälle säälle.

Pikkukoilan nahan alla kysymysten vuori,

hyvin peittää jättiläisen kaunis ulkokuori.

Joskus tulee hampaan takaa joukko murinoita

tiedän etten niillä mitään palkintoa voita.

Silmät suljen pikkukoila, ison peiton alla

Olkoot kaikki myrskytuulet tuolla maailmalla.

Nukkua saan lämpimässä turvapaikka mulla,

kaikenlaiset pelotukset antaa niiden tulla.

Tärkeintä on maailmassa rakas lämmin syli,

joka kantaa aina varmaan pahan paikan yli.

Iso huokaus kaukaa asti

väsyttää jo kamalasti.

Uni saa nyt tulla.

 

 

 

 

 

Maanalaiset missikisat

Välillä on semmosia aikoja, että herätään ja syödään ja mennään ulos vessa-asioille ja nukutaan. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä ihan ensimmäisestä silmän avauksesta asti. Yleensä me nukutaan siskon kanssa ainakin aamuun mutta tänään herättiin ja oli vielä pimeää. Mama vei meidät aamupissille eikä pimeässä ilmassa voinut nähdä mihin tassunsa pistää tai pissin. Sitten otettiin aamuraksuja ja hammaspeikonkarkotusluut ja mentiin auton takaosan häkkiin. Me tiedettiin siskon kanssa että oltiin matkalla jonnekin muualle kuin ässämarkettiin koska takapenkillä oli välipalaruokia mukana. Ehkä mentäisiin taas mökille esimerkiksi.

Siskon kanssa odotellaan että minne ollaan menossa

 Ei aavistettu ollenkaan että sen mutkaisen ja kamalia mäkiä sisältäneen reissun päässä meitä odotti missikisat. Ennenvanhaan kun olen ollut missikisoissa varikkorinsessana niin ollaan melkein aina oltu ulkona, mutta nyt mentiin maan alle semmoseen paikkaan missä tavallisesti varastoidaan ihmisten autoja kun ne menee ostoksille. Sinne me vaan marssittiin rohkeasti, vaikka ihan vähän hiipi pelot löysän turkin alle. 

Oltiin ajoissa paikkeilla ja sinne maanalaistilaan oli kerääntynyt vasta muutamia koilaeläimiä. Mentiin rokotuspassintarkistuksen kautta mutta se tullimies ei ollenkaan halunnut katsastaa meidän passeja kun ne on kuulema yleensä aina kunnossa. Tehtiin vaan yksi pieni tarkistuskierros ja sen lopulla nähtiin sitten tuttuja saapumassa sinne kisapaikalle. Sieltä tuli minun oma veli Jamil ja Awan poikaystävä Robin ja niitten isoveli Jorge. Mentiin porukalla sinne meidän basenjikoilien oman kentän reunalle ja laitettiin häkit jonoon. Onneks päästiin sinne häkin sisälle viltin suojaan, koska sinne maanalle alkoi tulla aina vaan enemmän koilia ja ne kaikki puhu yhtäaikaa ja sen maanalaispaikan seinät laittoi äänet kaiuttimelle ja se oli aika paha meteli. Ihmiset ei ymmärtäny ollenkaan ne kuuli vaan että koilat haukku siellä, mutta me ymmärrettiin tietenkin ne kaikki jutut eikä niitä edes voi suurintaosaa kertoa. Ne siinä lähellä olleet karvapallot pohtivat sitä miksi aina pitää vaan odottaa ja kaukaa toiseltapuolelta kuulin kun joku isompi koila sano aika tuhmilla sanoilla mielipiteensä. Jotkut vaan ihmetteli miksi pitää tulla tekemään missikävelyitä ja sitä että se erotuomari tarkistaa hampaat ja silittelee jokapaikasta. Ja oli siellä erilaisten äänien joukossa niitä kanssa jotka tykkäs tulla missikilpailuihin, koska se tarkotti isompaa namisaalista kuin tavallisena kotipäivänä. Ja monia juttuja ne kerto, mutta ne on vaan koilan korville tarkotettu. Ihmiset voi pahastua jos ne kuulee niistä.

Minua vähän jännitti kun en ollut aikaisemmin ollut muuta kuin ottamassa mallia. Ensin meni sinne kehän sisälle Jamil-veli ja se hoiteli hommat mallikkaasti kuten aina. Se on muuten aika hyvä veli ja minulla on muitakin veliä mutta ne ei ollu kisassa. Niin tässä missikisassa on poikakoiliakin vaikka ne ei ole oikeesti missejä. 

Minun vuoro tuli sitten ja lähdettiin loikkimaan ja tekemään määrättyjä asioita minun lapsuuskodin mamman kanssa kun minun mama ei oikein vielä ole oppinut minkälaisia askelia siellä pitäisi ottaa ja missä kohdalla seisotaan ja missä saa vähän levätä. Minä sain aina välillä nameja mutta sisko sai oikeita lihapullia. Uskon, että kun minustakin tulee aikuiskoila niin minäkin sitten saan raksunamien sijasta missikisassa isoja lihapullia minun mama taskusta. Nyt sain ihan tavallisia raksuja. Vaikka olinkin ihan ensimmäistä kertaa niin se tuomaritäti tykkäsi minusta ja minun koko päästä aikalailla. Se myös sanoi paperilapulle että minulla on vähän löysempi etuosa ja tiukempi peppu ja sitten se tykkäs että voisin olla ensimmäinen perintöprinsessa ja muut oli sitten loppuja rinsessoita. Siskollakin sujui hyvin, vaikka missikävelyä ja seisoskelua pitää meidän porukalla opetella. Awa-siskokin sai ensimmäisen perintöprinsessan osan ja se oli kanssa sertifikaatin arvoinen ja kaikista aikuistyttökoilista neljänneksi parhain. Minusta se oli kyllä kaikista paras. Robin ja Jorge tälläkertaa huilas ja kannusti meitä toisia.

Olen tässä kuvassa melkein oikeassa missiasennossa

 Nyt on jo myöhänen ja taidan mennä nukkumaan kun on ollut niin paljon uudenlaisia asioita väsyttämässä mieltä. Tämän mukavan ja onnellisen päivän jälkeen olen kasvanut askeleen aikuisen koilan maailmaan. Vaikka kasvaisin kuinka suureksi niin missihommien lisäksi haluan olla aina vaan ystäväkoila ja jakaa onnellista oloa minun pusujen ja tykkäyksen kanssa ja myöskin haluan jatkaa kirjailijan taivalta myös. Sillä katsoppas saan sinutkin kiinni, joka olet kaukana etkä ylety ottamaan minun maailman suurinta suukkoani.

                                                                                     Me nukutaan jo

Lämpöaalloille saan kaihohyvästit mä heittää

Minä tässä taas mietin ihan kamalasti

 Syksyn kylmä vesisade tarttuu pikkukoilan turkkiin,

silläaikaa mama laittaa omenoita purkkiin.

Aurinko on mennyt taivaan taakse karkuun meitä

ei se ees yhtä pientä lämpösädettänsä heitä.

Kaikki kauniit kesäkukat mama laittoi eilen suureen monttuun

tässä tuijotellaan heinän takaa paljastuneeseen pihatonttuun.

Marjapuskat kertoo: Tarjoilu on tältä kesää ihan kokonansa loppu,

alas putoavan ompun alta tuli aikamoinen hoppu.

Suuret lehdet putoilevat, iso tuuli auttaa niitä.

Siskon kanssa ihan vähän tykätäänkin siitä.

Mutta lehti menee märkään maahan toisen lehden luokse,

tassut kastuu sanon siskolle et juokse!

Suuri epäilys on tässä kehittynyt mulla,

taitaa kylmemmätkin ajat kohta eteen tulla.

Vauva-ajan valkoaines kohta kaikki paikat peittää

lämpöaalloille saan kaihohyvästit mä heittää.

Voisko mitenkään se käydä että,

kun ulkomaailmassa vaan kokoajan sataa vettä. 

Me siskon kanssa tehtäis pesä tyynykasan alle

ja sanottaisiin kylmän ajaks hyvää yötä maailmalle.

Oltais niikuin nallekarhut, nukuttaisiin talvenunta

herättäis kun auringossa kylpis koko valtakunta.

Erityisen märkä ja kylmä puunlehti

Lapsuuspäivät hännän takana

Kun minun on ollut pakko vähitellen heittää lapsuuden huolettomat koilalapsen päivät hännän taakse, niin olen katsastellut menneitä aikoja ja sitä miten minun turkki on kasvanut ja kaikki sen sisällä. Olen syönyt ihan kamalan monta raksuevästä ja herkkupaloja ja kaikkia ovenkahvoja noina aikoina. Minun elämä on ollut aikalailla huoletonta ja täällä kotona on ollut turvapaikka kaikenmaailman petoeläimiltä niinkuin hämähäkki. Elin ihan yksityisesti niinkauan kuin sisko tuli meille kesän alussa. Sen jälkeen minulla on ollut kaveri jonka kanssa ollaan puuhaseltu kaikenlaista kivaa. Minä olen ollut operatiivinen johtaja ja sisko on tehnyt perässä. Ollaan aika toimelias yksikkö kun aletaan aikeasti tekemään asioita.
  

Siskon kanssa tehdään juuri suunnitelmaa tulevaa operaatiota varten

 Nyt meillä on siskon kanssa ollut aika vaikeita aikoja kun punaiset merkkiaineet aina vaan pakottavat pitämään pitsihousuja. Minulla ei enää oikeastaan ole ne jaloissa mutta siskolla on kun se vielä tekee merkkejä. Ollaan muristu toisillemme ja kun käytiin siellä mökkipaikalla niin sillon sisko isompana ei jaksanu kuunnella minun ärräämistä niin se otti minua korvasta hellästi hampailla kiinni ja ei ollenkaan meinannu päästää irti. Minä huusin ja mama hääräili siinä keskellä. Lopuksi me ei enää muristu ja sisko irrotti hampaat minun korvasta ja kaikki huokas. Kaikki vaan johtuu niistä merkkiaineista kuulema. Niin on tyttöihmisilläkin tiesi mama kertoa.

Tänään meille tuli yllätys. Kuulin minun erityisen tarkoilla korvilla, että pihalle tuli auto. Sitten hyppäsin minun lepopaikalta eteiseen tähystyspaikalle ja näin että korvat oli kuulleet ihan oikein. Samalla oli siskokin paikalla tähystämässä. Sitten ovesta tuli yksi lapsi-ihminen ja kaksi aikuisihmistä ja näin niitten silmistä jo että ne on kavereita. Saatiin siskon kanssa ihan hirveen paljon rapsutuksia ja sylissäoleskelua. Tiesin niinäaikoina, että meistä taisi tulla sydämellisesti ystäviä ihan ikiajoiksi. Pikkkoila vaistoaa helposti onko joku oikea ystävä. Minä annoin lipasuja ja kaikkea rakkautta niille ja uskalsin oikein nukahtaa vaikka se olikin vielä vähän vieras syli. Siinä olemisen aikana sattui kaikenlaisia herkkupalan syömisä ja yksi maljakkokin meni rikki, mutta silti sen päivän jälkeen meistä kukaan ei ollut jäänyt surulliseksi. Paitsi Awa-siskolle tuli niin ikävä, että se itki vielä pitkän aikaa kun ystävä-ihmiset oli menneet oman kodin suuntaan. Sitten sisko tartti syliä ihan kamalan paljon ja se saikin sitä mamalta. Minä ymmärsin sen ikävän ja reippaana siskona olin sohvalla silläaikaa kun sisko oli maman sylissä.  

Tässä olen päiväunilla hyvässä sylissä

 Nyt on taas ulkona ihan pimeetä, iso valoisa ja lämmin on mennyt jonnekin piiloon. Oikeasti on jo nukkumisen aika, mutta silti pitää mennä sinne ulos vielä pissille, koska muuten tulee sisäpissit ja niitä tekee vaan ihan pikkuvauvakoilat. Olen tänään ymmärtänyt, että jokainen päivä voi tuoda mukanaan asioita joista ei ole voinut ajatellakaan. Tänään olen onnellinen pikkukoila, vaikka aikuiseksi tulo onkin välillä vaikeaa. Minulla on turvallinen olo täällä kotona minun rakkaitten kanssa. Ja sen lisäksi tiedän, että minulla ja siskolla on rakkaita ystäviä joille me ollaan rakkaita. Ja sitten, kun sinne perheen keskelle toisena päivänä muuttaa ihan pieni koilavauva niin haluan olla sille vähän niinkuin isosiskokummi, joka aina vaan rakastaa eikä lopeta koskaan välittämistä. Pikkukoilan sisällä on isoksitulon kipeästä huolimatta lämmin ja onnellinen olo.

Nämä ruusut on minun uusille rakkaille ystäville

Suuret kysymykset saa vastaukset lähielämässä.

Samaan aikaan kun tuolla ulkona on alkanut kaikki paikat muuttumaan märiksi ja hyytävän kylmiksi on minun pienen koilan sisäinen maailma mennyt ihan kummallisesti solmuun. Vaikka yritän olla reipas ja lempeä niin se myllerrys turkin alla saa minut kärttymielelle ja murisen pienistä. Ja minusta lähtee punaista merkkiainetta aina välillä. Mama on kertonut, että minusta on tulossa vähitellen aikuiskoila. En kyllä ymmärrä mitä se oikein tarkottaa. Kasvaako minulle enemmän ajattelua vai isommat tassut tai tuleeko suuhun lisää hampaita ja miksi pitää muuttua ai-kuis-koilaksi? Kuulin Awa-siskolta, että aikuisena aletaan kiinnostumaan poikakoilista niinkun Samuel ja aletaan kanssa saamaan ehkä vauvoja. Awa-siskokin ehkä saa vauvoja mutta minä haluan olla ihan vauva enkä saada niitä. On niin paljon vaikeita asioita ajateltavana eikä mieli jaksa kerralla käsitellä niitä. Ja siksi otankin aamupäivänokoset ja annan unimaailman hoitaa asioita. Ja sitäpaitsi ulkona tulee märkää taivaalta eikä sinne voi mennä vaikka oliskin hyviä hajuja tarjolla.

Lämmin aikakausi alkaa mennä taaksepäin ja minulla on ajatus, että se valkoinen aine johon pikkukoilana aina pissin, tulee takaisin ja palelee. Hämärästi muistan, että minulle puettiin silloin vaate päälle ja se oli kelju. Mutta lämmin. Lämpimänä aikana oli paljon ihmisiä kotona ja kaikki ei mennykkään työmaalle kun ne oli lomaajalla. Ihmissiskokin oli minun kanssa ja sille kerroin kaikkia juttuja kun se ymmärsi minua. Kun se oli toisena päivänä fotomodelina Elle-lehdessä niin ajattelin, että minun molemmat siskot osaa olla hienosti kun niitä katsellaan ja ne osaa missikävelyä ja hymyä. 

levätään siskon kanssa

Tässä olen siskon sylissä ja näytän ihan pikkukoilalta minun mielestä

Ja minulla on turkin alla sekasotkuinen olo ja en tiedä olenko iso vai pieni vai mikä? Minun ihmissisko kuiskutti minulle, että olen rakas ja se riittää. Kun aikuisasiat alkaa mennä selväksi minun nahan sisällä ja ajattelussa niin sitten varmaankin löydän minun oman sisäisen koilan. Awa sisko välillä sanoo, että se ymmärtää, kun silläkin on merkkiaineita välillä. Se on kuitenkin jo aikuiskoila ja sen pää on varmasti selvillä vesillä. 

Herätessä mielen täyttää kumma olo.

Ihan niinkuin sydämessä olis ihan outo tyhjä kolo.

Lapsikoilan huolettoman mielen täyttää

kuinka elämänsä tämän ajan käyttää?

Turkin alla kasvaa ihmetyksen mieli

ei riitä kuvailemaan edes basulaisten kieli.

Sisällä vaan kiertää kumma tunteen ruuhkataakka

onneksi se ei saavu uniin saakka.

Kasvaminen sattuu enemmän kuin luullaan.

Pikkukoila siitä kertoo murinoillaa, suullaan.

Voiko aikuisena vielä syliin tulla,

siitä huoli kasvaa kokoajan mulla.

Saako suukkoja rapsutusta vielä yhtä paljon pieni-suuri

eihän vainkaan kasva minun eteen minkäänlainen muuri?

Katson silmiin, huolenhäivää mukanani kannan.

Lapsuudesta irti päästä annan.

Kaikki rakkaat ympärillä,kasvukipujenkin keskellä ne luona pysyy aina.

Ehkä tämä outo kasvuntunne on vain pienen ajan laina.

Suureksi kun pikkuhiljaa varttuu pikkukoila tässä,

suuret kysymykset saa vastaukset lähielämässä.

Awa-siskon kanssa meillä on yhteinen suunta josta löytyy vastauksia koilan elämän suuriin kysymyksiin

 

 

Kun keljuttaa niin hampaatkin toimii paremmin

Meillä on täällä kodissa kummallisen hiljaista, koska minun mama on lakannut puhumasta. Tai oikeastaan kyllä ihan hiljaa yrittää mutta kuuluu melkein tuhinaa. Jos olen ihan lähellä niin kuulen kun se kuiskailee minulle rakkausasioita korvaan kun ei muutakaan voi. Näin se vaan alkoi tämä päivä ja mekin siskon kanssa ollaan sitten oltu melkein siivosti ja nukuttu peittojen alla. 

Löysin myös tärkeitä lehtiä ja ajattelin niistä löytyvän ratkaisun hiljaisuuden vaivaan. Mutta höpöt. Siellä oli vaan tehty tutkimuksia ja niistä johtopäätöksiä. Järsin vähän lehden kulmaa ja sekin maistui aikalailla mitäänsanomattomalta.

Minä tutustumassa Lääkärilehdistöön, pääasiassa hampailla

Joitakin aikoja sitten käytiin siskon kanssa missikilpailuissa. Minä oli ihan personal managerina ja sisko missinä. Siellä oli kaikenlaisia koiraeläimiä. Ihan pienet näytti melkein hiiriltä ja suuret oli melkein ponin kokosia.Siskon kilpailussa oli vain basenji-merkkisiä koilia. Minun mielestä Awa-sisko oli maailman kaunein, mutta tuomarin mielestä se oli ensimmäinen perintöprinsessa. Ja nyt me sitten harjotellaan kotona missikävelyä ja pyörähtelyä ja seisomista. Minäkin olen alkanut harjoittelemaan ja toisen kerran menen mittelöön mukaan. Onhan minulla ihan kauniit kajalit ja pää ja sutjakat kintut ja ehkä peppukin. Ja ei se haittaa vaikka ei voitakaan, kun näkee kaikkia rakkaita niinkun Jamil-veli, oma äiti Nova, isoisä Timon ja ehkä vielä muitakin ja toivoisin niin näkeväni oman isi-Jaron joskus. 

Tässä kuvassa  Jamil-veli halittaa minua oikein lujasti

Kun olen kasvanut kintuista ja hampaista niin minulle on kasvanut myös ihan omaa tahtoa runsaanlaisesti. Yleensä olen kyllä kiltti ja annan pusuja sinnesuntänne, mutta joskus teen niin kuin ihan itse haluan. Ja jos namia ei ole mailla eikä halmeilla näkyvissä niin mama saa ihan rauhassa houkutella esimerkiksi vaikka ulos pissille silloin kun sataa. Eihä se itsekään mene sinne eikä kissaeläimetkään. Niille hankittiin yläkerran sviittiin toinen vessa ja nyt niillä on kaksi ja minulla ja siskolla vaan ulkotoimitusmahdollisuus.. Toisena päivänä me vielä siskon kanssa mennään pissille niitten sviitin vessaan ja salaa mamalta.

Kukkahaarukka

Ja sillon kun oikein keljuttaa niin hampaatkin toimii paremmin. Yhtenä päivänä joku oli jättänyt syömistavaroita ihan niinkuin minua varten pöydälle lojumaan. Ja minä sitten paremman tekemisen puutteessa järsin kivan kukkamallin sen haaruksn varsiosan yläpäähän. 

Minun irvistysilme, läme-lotan pelotusnaama

 

 Ja joskus kun sisko saa istua lähempänä mamaa minua keljuttaa ja irvistän koko maailmalle oikein reippaasti. 

Kapina-asento

Tai sitten sisko tulee samalle tuolille nukkumaan vaikka on muutakin tilaa niin alan kapinalliseksi ja näytän sen.

Kuitenkin elämä on oikeasti ihan mukavaa jos ei lueta joitakin hankalia kohtia mukaan. Rakastan kaikkia minun kodin ihmisiä ja kissaeläimiäkin vaikka ne ei sitä kyllä uskokaan. Me eletään siskon kanssa koilan elämää ja ollaan maailman parhaita voittajia vaikka mistä suunnasta kurkistelisit.

Savon Sydämen ihmeellinen taika

Pitkän matkan jälkeen kesäkotiin saapui koko joukko pieni.

Mökin seinän viereen oli kasvanut niin soma pieni sieni.

Kaikki tutut paikat käytiin neneän kanssa läpi tarkkaan heti

sitten työskentelyn jälkeen kutsui hetkeks päiväunipeti.

Savon sydämessä on kai joku ihmeellinen taika,

pikku Tihulaisen tuhmuuksille ei siellä lainkaan riitä aika.

Metsästely - minun sekä Awa-siskon lempityötä:

Marjapuskat tyhjentyivät pienen ajan myötä.

Suuri lämen-lotan metsästäjä-koila marjat maistaa,

vaikka ilomielin myöskin suuren lotta-paistin sillointällöin maistaa. 

Naapurissa Rekku-koila suuren haukun päästi,

mama tähän kohtaan meille herkkupalan säästi.

Maalaismaisemissa pitkä lenkki tehtiin ennen iltaruokaa.

Lakastan niin tätä kulmaa, pikkukoila huokaa.

Illan tummetessa takka-hellaan viriteltiin iso tuli, 

loimutusta katsellessa koilalapsen valtas syvä uni.

Päivän hauskat leikit unen maahan johti,

siitä voimaa kerättiin ja mentiin uutta seikkailua kohti.

Varikkorinsessa

Oli ihan kamalan pehmeetä hiekka-ainetta

Minun edellinen runo oli aika surullinen, koska minun ystävä meni enkeleitten maahan. Oikeesti siellä on hyvä olla ja iloa, mutta ne jotka kaipaa niin niillä on paljon ikävää ja surua. Kävin ihan vähän lohduttamassa eilen, sain olla lakkauskoilana.

Sen tapahtuneen jälkeen pääsin siskon kanssa käymään isolla hiekka-aavikolla jossa oli ihan kamalan paljon erilaisia koilia. Ensin oli märkää ja tassunkoloihin tarttui hiekkamöykkyjä, mutta sitten iso lämmin tuli esille ja oli hyvä ilmasto. Siellä monttualueella oli suuria koilia ja en osaa sanoa miksi niitä sanotaan vinttikoiliksi, kun meillä mennään vinttiin rappusia pitkin ja siellä asuu vaan kissoja ja ihmisveli ja sisko nyt kun se on lomalla. Niillä oli kuitenkin pitkät kintut ja ne juoksi melkein kuin tuuli menis. 

Siellä juoksee punasen liivin kanssa joku juoksijakoila

Minä ja Awa-sisko oltiin varikkorinsessoita

Sitten oli minun merkkisiä koilia ja niihin kuului myös Sawa ja Samuel. Awa vähän lakastu siihen Sawaan ja minä tykkäsin siitä Samuelista. Me tutustuttiin ja nuuskittiin ja vähän ihan hiljaa muristiin. Se oli kai lakkautta melkein ensimmäisellä silmäyksellä. Me sovittiin Samuelin kanssa että tavattais, mutta se riippuu meidän mamaojen aikatauluista. No, ne pojat juoksi kanssa semmosen hipsukasan perässä oikein lujaa ja sai kanssa palkintoja. En oikein tiedä tuleeko minusta juoksijakoilaa, kun olen enemmän varikkorinsessan tyylinen ja siskokin on. Se on kyllä oikeestaan missi vielä enemmän. Se oli oikein kiva päivä muutenkin koska tapasin kaikkia kivoja koilaystäviä ja sain Helenalta aikamonta namia ja raejuustoa ja vettä. 

Tässä me kuiskaillaan Samuelin kanssa salaisuuksia eikä siskokaan kuullut mitään

 Kun on kerran loma-aika niin päästiin myös käymään mökkipaikassa. Sinne ajettiin monta aikaa ja sitten tultiin perille asti. Asuttiin mökin sisällä ja oltiin aika paljon ulkona ja levättiin peitolla kun oli niin kuuma.

Ollaan siskon kanssa mökin tuvassa vierekkäin

Lenkille mentiin ja käveltiin ihan Maija-mummon rantasaunalle asti. Se oli aika pitkä matka mutta silti sisko jaksoi vielä purra yhden tärkeän narun poikki mutta ei me silti päästy karkuun. Sinne mökkipaikkaan mennään taas piakkoin uudestaan ja Samuelkin asuu sielläpäin. 

Kun tultiin lenkiltä niin oli jo hämärää ja mökin ikkunasta tuikki mukavan lämpöinen valo joka odotti meitä

Kotimatkalla nukuin kirsu häkinraossa, koska sisko halus isomman tilan

 Viimeyönä oli hankalaa. Se kai johtui siitä kun käytiin maman kanssa vielä iltapissillä pimeen aikaan ja joku heinä taisi juuri kukkia ja minun silmät alkoi kutittaa. Yöllä sitten kynsin niitä ja aamulla katselin maailmaa ihan viirusilmillä. Ja niitä kanssa kutitti. Noustiin jo kamalan aikaisin maman kanssa ja muut vaan nukku. Awa-sisko oli kanssa hereillä ja me mentiin aamuasioille takametsän laitaan vaikkakin vettä tuli taivaasta. Nyt ne silmät ei enää paljon kutita ja ehkä ei tartte tiputella mitään tippoja. Ja ehkä ei mennä myöskään takametsän etulaitaa kauemmas koska siellä on ne kutitusheinät. Sisko on aika vahva kun sitä ei kutittanu ja sillä oli silmät ihan auki aamulla. Vaikka ollaan ihan samoja niin silti ollaan ihan erilaisia. Siihen pitää vaan tottua ja uskaltaa olla Jada eikä kukaan muu.

Ystäväni ikuisesti olit vailla vertaa.

Silloin kun sain lapsikoilan tassuin vielä kuljeskella,

löysin rajapuskan takaa ystävän jonkmoista ei oo kellä.

Pensaan väliin oman polun laitoin

siinä sivussa kai jonkun oksan taitoin.

Aina ilomurinat sai ystäväni siellä

mikään ei vaan ollut meidän kahden tiellä.

Hyvä käsi turkkiani rapsutteli aina

ajattelin et koskaan ei kai huolet pikkukoilan mieltä paina.

Nyt on suuri suru pikkukoilan turkin alla

ystävä ei enää kulje siellä vasemmalla.

Polku pensaan taakse ruohon alle hukkuu

ystäväni aidan takaa ikuisesti nukkuu.

Hyvää matkaa ystäväni, toivon sydämestä saakka.

Enkeleitten maassa mielen päältä putoo kaikki taakka.

Rajaapuskan luokse kuljen vielä monta kertaa

ystäväni ikuisesti olit vailla vertaa.