Lämpöaalloille saan kaihohyvästit mä heittää

Minä tässä taas mietin ihan kamalasti

 Syksyn kylmä vesisade tarttuu pikkukoilan turkkiin,

silläaikaa mama laittaa omenoita purkkiin.

Aurinko on mennyt taivaan taakse karkuun meitä

ei se ees yhtä pientä lämpösädettänsä heitä.

Kaikki kauniit kesäkukat mama laittoi eilen suureen monttuun

tässä tuijotellaan heinän takaa paljastuneeseen pihatonttuun.

Marjapuskat kertoo: Tarjoilu on tältä kesää ihan kokonansa loppu,

alas putoavan ompun alta tuli aikamoinen hoppu.

Suuret lehdet putoilevat, iso tuuli auttaa niitä.

Siskon kanssa ihan vähän tykätäänkin siitä.

Mutta lehti menee märkään maahan toisen lehden luokse,

tassut kastuu sanon siskolle et juokse!

Suuri epäilys on tässä kehittynyt mulla,

taitaa kylmemmätkin ajat kohta eteen tulla.

Vauva-ajan valkoaines kohta kaikki paikat peittää

lämpöaalloille saan kaihohyvästit mä heittää.

Voisko mitenkään se käydä että,

kun ulkomaailmassa vaan kokoajan sataa vettä. 

Me siskon kanssa tehtäis pesä tyynykasan alle

ja sanottaisiin kylmän ajaks hyvää yötä maailmalle.

Oltais niikuin nallekarhut, nukuttaisiin talvenunta

herättäis kun auringossa kylpis koko valtakunta.

Erityisen märkä ja kylmä puunlehti