Suuret kysymykset saa vastaukset lähielämässä.

Samaan aikaan kun tuolla ulkona on alkanut kaikki paikat muuttumaan märiksi ja hyytävän kylmiksi on minun pienen koilan sisäinen maailma mennyt ihan kummallisesti solmuun. Vaikka yritän olla reipas ja lempeä niin se myllerrys turkin alla saa minut kärttymielelle ja murisen pienistä. Ja minusta lähtee punaista merkkiainetta aina välillä. Mama on kertonut, että minusta on tulossa vähitellen aikuiskoila. En kyllä ymmärrä mitä se oikein tarkottaa. Kasvaako minulle enemmän ajattelua vai isommat tassut tai tuleeko suuhun lisää hampaita ja miksi pitää muuttua ai-kuis-koilaksi? Kuulin Awa-siskolta, että aikuisena aletaan kiinnostumaan poikakoilista niinkun Samuel ja aletaan kanssa saamaan ehkä vauvoja. Awa-siskokin ehkä saa vauvoja mutta minä haluan olla ihan vauva enkä saada niitä. On niin paljon vaikeita asioita ajateltavana eikä mieli jaksa kerralla käsitellä niitä. Ja siksi otankin aamupäivänokoset ja annan unimaailman hoitaa asioita. Ja sitäpaitsi ulkona tulee märkää taivaalta eikä sinne voi mennä vaikka oliskin hyviä hajuja tarjolla.

Lämmin aikakausi alkaa mennä taaksepäin ja minulla on ajatus, että se valkoinen aine johon pikkukoilana aina pissin, tulee takaisin ja palelee. Hämärästi muistan, että minulle puettiin silloin vaate päälle ja se oli kelju. Mutta lämmin. Lämpimänä aikana oli paljon ihmisiä kotona ja kaikki ei mennykkään työmaalle kun ne oli lomaajalla. Ihmissiskokin oli minun kanssa ja sille kerroin kaikkia juttuja kun se ymmärsi minua. Kun se oli toisena päivänä fotomodelina Elle-lehdessä niin ajattelin, että minun molemmat siskot osaa olla hienosti kun niitä katsellaan ja ne osaa missikävelyä ja hymyä. 

levätään siskon kanssa

Tässä olen siskon sylissä ja näytän ihan pikkukoilalta minun mielestä

Ja minulla on turkin alla sekasotkuinen olo ja en tiedä olenko iso vai pieni vai mikä? Minun ihmissisko kuiskutti minulle, että olen rakas ja se riittää. Kun aikuisasiat alkaa mennä selväksi minun nahan sisällä ja ajattelussa niin sitten varmaankin löydän minun oman sisäisen koilan. Awa sisko välillä sanoo, että se ymmärtää, kun silläkin on merkkiaineita välillä. Se on kuitenkin jo aikuiskoila ja sen pää on varmasti selvillä vesillä. 

Herätessä mielen täyttää kumma olo.

Ihan niinkuin sydämessä olis ihan outo tyhjä kolo.

Lapsikoilan huolettoman mielen täyttää

kuinka elämänsä tämän ajan käyttää?

Turkin alla kasvaa ihmetyksen mieli

ei riitä kuvailemaan edes basulaisten kieli.

Sisällä vaan kiertää kumma tunteen ruuhkataakka

onneksi se ei saavu uniin saakka.

Kasvaminen sattuu enemmän kuin luullaan.

Pikkukoila siitä kertoo murinoillaa, suullaan.

Voiko aikuisena vielä syliin tulla,

siitä huoli kasvaa kokoajan mulla.

Saako suukkoja rapsutusta vielä yhtä paljon pieni-suuri

eihän vainkaan kasva minun eteen minkäänlainen muuri?

Katson silmiin, huolenhäivää mukanani kannan.

Lapsuudesta irti päästä annan.

Kaikki rakkaat ympärillä,kasvukipujenkin keskellä ne luona pysyy aina.

Ehkä tämä outo kasvuntunne on vain pienen ajan laina.

Suureksi kun pikkuhiljaa varttuu pikkukoila tässä,

suuret kysymykset saa vastaukset lähielämässä.

Awa-siskon kanssa meillä on yhteinen suunta josta löytyy vastauksia koilan elämän suuriin kysymyksiin