Lapsuuspäivät hännän takana

Kun minun on ollut pakko vähitellen heittää lapsuuden huolettomat koilalapsen päivät hännän taakse, niin olen katsastellut menneitä aikoja ja sitä miten minun turkki on kasvanut ja kaikki sen sisällä. Olen syönyt ihan kamalan monta raksuevästä ja herkkupaloja ja kaikkia ovenkahvoja noina aikoina. Minun elämä on ollut aikalailla huoletonta ja täällä kotona on ollut turvapaikka kaikenmaailman petoeläimiltä niinkuin hämähäkki. Elin ihan yksityisesti niinkauan kuin sisko tuli meille kesän alussa. Sen jälkeen minulla on ollut kaveri jonka kanssa ollaan puuhaseltu kaikenlaista kivaa. Minä olen ollut operatiivinen johtaja ja sisko on tehnyt perässä. Ollaan aika toimelias yksikkö kun aletaan aikeasti tekemään asioita.
  

Siskon kanssa tehdään juuri suunnitelmaa tulevaa operaatiota varten

 Nyt meillä on siskon kanssa ollut aika vaikeita aikoja kun punaiset merkkiaineet aina vaan pakottavat pitämään pitsihousuja. Minulla ei enää oikeastaan ole ne jaloissa mutta siskolla on kun se vielä tekee merkkejä. Ollaan muristu toisillemme ja kun käytiin siellä mökkipaikalla niin sillon sisko isompana ei jaksanu kuunnella minun ärräämistä niin se otti minua korvasta hellästi hampailla kiinni ja ei ollenkaan meinannu päästää irti. Minä huusin ja mama hääräili siinä keskellä. Lopuksi me ei enää muristu ja sisko irrotti hampaat minun korvasta ja kaikki huokas. Kaikki vaan johtuu niistä merkkiaineista kuulema. Niin on tyttöihmisilläkin tiesi mama kertoa.

Tänään meille tuli yllätys. Kuulin minun erityisen tarkoilla korvilla, että pihalle tuli auto. Sitten hyppäsin minun lepopaikalta eteiseen tähystyspaikalle ja näin että korvat oli kuulleet ihan oikein. Samalla oli siskokin paikalla tähystämässä. Sitten ovesta tuli yksi lapsi-ihminen ja kaksi aikuisihmistä ja näin niitten silmistä jo että ne on kavereita. Saatiin siskon kanssa ihan hirveen paljon rapsutuksia ja sylissäoleskelua. Tiesin niinäaikoina, että meistä taisi tulla sydämellisesti ystäviä ihan ikiajoiksi. Pikkkoila vaistoaa helposti onko joku oikea ystävä. Minä annoin lipasuja ja kaikkea rakkautta niille ja uskalsin oikein nukahtaa vaikka se olikin vielä vähän vieras syli. Siinä olemisen aikana sattui kaikenlaisia herkkupalan syömisä ja yksi maljakkokin meni rikki, mutta silti sen päivän jälkeen meistä kukaan ei ollut jäänyt surulliseksi. Paitsi Awa-siskolle tuli niin ikävä, että se itki vielä pitkän aikaa kun ystävä-ihmiset oli menneet oman kodin suuntaan. Sitten sisko tartti syliä ihan kamalan paljon ja se saikin sitä mamalta. Minä ymmärsin sen ikävän ja reippaana siskona olin sohvalla silläaikaa kun sisko oli maman sylissä.  

Tässä olen päiväunilla hyvässä sylissä

 Nyt on taas ulkona ihan pimeetä, iso valoisa ja lämmin on mennyt jonnekin piiloon. Oikeasti on jo nukkumisen aika, mutta silti pitää mennä sinne ulos vielä pissille, koska muuten tulee sisäpissit ja niitä tekee vaan ihan pikkuvauvakoilat. Olen tänään ymmärtänyt, että jokainen päivä voi tuoda mukanaan asioita joista ei ole voinut ajatellakaan. Tänään olen onnellinen pikkukoila, vaikka aikuiseksi tulo onkin välillä vaikeaa. Minulla on turvallinen olo täällä kotona minun rakkaitten kanssa. Ja sen lisäksi tiedän, että minulla ja siskolla on rakkaita ystäviä joille me ollaan rakkaita. Ja sitten, kun sinne perheen keskelle toisena päivänä muuttaa ihan pieni koilavauva niin haluan olla sille vähän niinkuin isosiskokummi, joka aina vaan rakastaa eikä lopeta koskaan välittämistä. Pikkukoilan sisällä on isoksitulon kipeästä huolimatta lämmin ja onnellinen olo.

Nämä ruusut on minun uusille rakkaille ystäville