Nyt on kesä, niin ne sanoo ihmiset. Toki olen paistatellut kuistin lattialla ja tuoksunut auringolle ja kotimaan Kongon hiekkamaille. Viimeaikoina olen kuitenkin todennut käsitteen kesä olevan muutakin kuin auringonpaistetta ja lämpimiä iltoja. Kesä kun kesä ei sillä väliä. Joku sanoo siihen myös että pukeutumis tai asennekysymys. Mama ei laittanut toppahaalaria reissukassiin kun lähdettiin. Vain eväspussit ja Awa-siskolle sen oman nukkumaputkan kun se ei pärjää ilman sitä.
 |
| Tässä kiivetään korkealle mäelle |
Ajettiin etelään ja tultiin aika lähelle merta, ihan niinkuin joskus Ahvenanmaalla. Nyt oli kylmä koilistuuli joka meni ihan turkin alle asti.Käveltiin kuitenkin kaupungin korkeimmalle kohdalle mukulakivisiä katuja pitkin. Se oli aikamoista kipuamista ja tietenkin tultiin alaskin. Se nukkumapaikka oli myös aika tuulinen, koko yön me kuunneltiin pääkadun autojen kolinaa ja aamuyöllä heräs myös linnut. Aikamoinen yö. Laitoin koko itseni syvälle peiton uumeniin ja yritin nukkua.
Seuraavana päivänä ajettiin länteenpäin. Sillä reissulla pysähdyttiin suuren kosteikon reunalle ihastelemaan isoja kaloja ja korentoja ja lintuja. Me ei siskon kanssa pyydystetty ketään, koska oltiin päätetty olla korrekteja ja siististi koko reissu.
 |
| Sisko vähän vaanii uivia lintueläimiä |
Matka jatkui suuren virran reunalle isoon kiiltävään majapaikkaan. Siellä meitä kohdeltiin kuin prinsessan seuruetta kuuluukin. Tassusta pitäen toivotettiin tervettulleeksi ja yllätyskassi pursuili herkkuja ja leluja. Vapaaliput kuudennen kerroksen huoneistoon. Tai se tuntui ainakin siltä minun mielestä.
 |
| Oven kyltti |
Hyppäsin välittömästi ikkunalaudalle tarkkailemaan Aura-joessa kelluvia veneitä ja pienenpieniä muurahaisen kokoisia ihmisiä. Oli siellä isojakin laivoja ja yhdessä käytiin ruualla. Oltiin taas asianmukaisesti lattialla ilman kerjäysasennetta. Tutkittiin sen huoneiston vessan roskis lähestulkoon ensimmäiseksi, huono saalis.
Sen joen rantamaisemia tassuteltiin kilometrikaupalla ja kiivettiin Samppalinnan mäellä. Siellä tavattiin Basenji-ihminen, tuntui kotoisalta. Oli aurinkoista ja lämmintä ja virran rannan nurmikot oikein pehmeitä. Kuulin tosi usein että ompas suloisia tai söpöjä, siis me siskon kanssa. Hymyiltiin niille ihmisille ja ehkä joku sai lipaisunkin.
Se oli lämmin ja herttainen päivä. Tänä aamuna herättiin harmaaseen taivaaseen ja jokimaisemaan. Ja vaikka kuinka tarkkailin siskon kanssa ikkunasta, ei juurikaan ketään liikkunut siellä alhaalla. Aamupalan jälkeen vetelehdittiin ja sitten oli taas aika kerätä matkanyytit ja mennä hassun pyörivän oven kautta omaan reissuhäkkiin ja lähteä kotimatkalle.
Täällä ollaan kotona. Nuuskittiin paikat ja haettiin kuistilta lämmin kohta johon oli hyvä torkahtaa. Sisko oksensi matkalla kerätyt heinät sen mahasta. Juhliminen näköjään tuo lieveilmiöitä mukanaan.
Sitä se elämä vaan on. Lämmintä ja kylmää, iloista ja surullista. Välillä ollaan pirteitä ja välillä vaikka sen ensimmäisen matkayön jälkeen tosi väsyneitä. Välillä elämän asiat on vesiselviä ja suunta ihan näkösällä, välillä joutuu kuulostelemaan ja odottelemaan vastauksia ja välillä niitä ei tule ollenkaan. Minulla on onneksi hyvä ruokahalu ja jaksan kävellä. Nukun hyvin ja pissin säännöllisesti ja käyn vessa-asioilla.
Kiitän yksinkertaisista itsestäänselvyyksistä. Ja nautin jokaisesta auringonsäteestä minkä elämä antaa pilvenraosta paistaa. Ja nyt alkaa olla uniaika. Hyvää yötä Sinulle
ystäväsi Jada
