Loppu tarinasta onkin ihan selvä juttu

Eilen menin ihan yksin auton takahäkkiin.

Viluisen kääriytyä täytyi vauvatäkkiin.

Yleisesti sisko valtaa koko pikku tilan

siksi arvelinkin olevan tään aikamoisen pilan.

Itku siinä tuli melkein heti

ainakun me ollaan jaettu tää häkkipesän peti.

Surusilmin vilkuttelin kotiin siskon luokse

ajattelin että sisko pian pian tänne juokse.

Ajettiin ja tultiin vieraan talon pihaan

minä tartuin peloissani oman maman hihaan.

Siellä talon pihamaalla odotteli musta iso koila meitä
minä en vaan tuntenutkaan silloin vielä heitä. 

Tässä me ollaan Hemmon kanssa tutustumassa

Loppu tarinasta onkin ihan selvä juttu
minusta ja siitä isosta jo tuli sekunnissa tuttu.
Melkein heti pantiin nuuskunenä toisen nenään kiinni asti
vaikka sillon vielä jännitti mua ihan kamalasti.

Tässä me ollaan jo aika tuttuja kun Hemmolla on kielikin ulkona

 Uusi ystävä voi tulla vastaan vaikka metsätiellä,
lenkkireissulla tai missätahansa tai siellä.
Kiltti, rakas iso musta koila-ystäväni matkan päässä, 
tavataanko aika pian, ihan sama vaikka tuisku säässä :)

Ja sitten me oltiinkin jo aika parhaat ystävät

 

Sylipaikassa kuulee hiljaista sydämen tykytystä

Eilen tapahtui merkittävä lähentyminen yläkerran sviitin kissaeläinten kanssa. Meillä oli nimittäin silloin suurten muutosten päivä kun talosta vietiin pois kaikenlaisia tavaroita. Samalla se monilla kengännauhoilla sidottu kompostiverkkoaita poistettiin ja esteetön kulku sviitin rappusiin aukesi. Tosin sinne yläkertaan oli viritetty entistä järeämpi aita jonka rakosista sai vaan ottaa nenäkontaktia kisujen kanssa. Parempi sekin kun ei mitään. Ollaan menossa pikkuhiljaa vissiin siihen suuntaan, että me saatetaan jakaa jossakin vaiheessa ruokakuppi ja sisävessa kissaeläinten kanssa. Niin luulen ja tänään tulipalopakkaspäivänä toivonkin. Me otettiin Kalkkaroskisun kanssa oikein hyvä nenäkontakti koska aikoinaan me juostiin täällä kodissa ilman aitoja. Meillä oli hyvin vauhdikas suhde ja Kalkkaron terävä kynsi aikalailla määritteli loppupeleissä yhteisen suunnan. Sittan Awa-sisko muutti kotiin ja vauhti kissaeläinten kanssa yhteisvaikutuksesta yltyi aika hurjaksi tuoden mukanaan sen kompostiverkkoaidan ja ne kengännauhat. Muuten, osaan kyllä nylpyttää ne nauhat minun hampailla auki aika helposti...jos haluan. Olen aika hyvä monissa hommissa ja teen niitä jos haluan ja niistä on hyötyä, esimerkiksi namipalkkio tai ylmääräinen käynti luukaapille.

Awa-sisko suputtaa salaisuuksia

Meillä on minun mielestä aika kiva kun mama on kotona eikä mene töihin. On loma-aika. Meilläkin on siskon kanssa loma ja me otetaan kohta aamupäiväiset torkku-unet koska on niin kylmä vaikka uunissa onkin tuli. Sisko kaivautui ison peiton alle ja minä halusin syliin, koska siinä on vieläkin lämpimämpi, koska toisen sydän lämmittää. Siinä sylipaikassa kuulee hiljaista tykytystä ja voi tietää että joku on olemassa ja kun se ottaa lähelle viereen vaikka se vaikeuttaisikin työskentelyä, on turvallinen olo vaikka nukahtaa hassuun asentoon. Ja sen toisen kädet kantaa. 

Saako siskon nielastua yhtenä palana, ei

Ulkona on kylmä. Täällä kodissa on lämmin. Se  suuri taivaalla kyllä kirkastaa koko maailman mutta miksi on kuitenkin kylmä? Tiedä edellisestä kokemuksesta, että kaikki valkoinen kylmä häviää pian ja sen alta kasvaa nurmikko ja niitty. Tämä sulamisen aika on erilainen kuin silloin kun olin vauvakoila aikoja sitten. Nyt tiedän että voi mennä pissille vaikka siitä ei jääkkään värikästä länttiä maahan ja että maa melkeinkuin nielaisee sen pissin. Ja odotan kun saan siskon kanssa kaivaa suuria monttuja maankamaralle. Ja että ei tartte pukea toppavaatteita päälle kun menee lenkkihommiin. On odotettavissa lämpimiä ja parempia aikoja näiden jäätävien kelien sijaan. 

Minun pienen koilansydämessä on nyt turvallinen olo. Tirkistelen täältä melkein unen vaikutuksen alta minun rakasta Awa-siskoa jonka hännänpää näkyy peiton alta, minun ihmissiskon ja velien kuvia jotka on kultakehyksessä koska ne ei ole nyt täällä ja minun mamaa joka minua vaan kokoajan sylittää. Sen vaan tuntee oman turkin sisällä kun joku oikeasti rakastaa.

Me ollaan siskon kanssa valonlapsia