Syksy sai kai meistä selkävoiton
unen jälkeen tunsin mahassani aamunkoiton.
Iltapuuro muuttui liemikakaksi tän kerran
jaksoi odotella tuloansa vaan himpun verran.
Siskon maha möyri kaksi päivää
nyt jo näkyy putken päässä kakanlopun häivää.
Viilit kävi hampaan takana vaan hetken aikaa,
herkkulammikossa oli musta jotain kummaa taikaa.
Muistuu mieleen ksylitolikarkinryöstöretki.
Nyt ei ole lähestulkoon yhtä paha hetki.
Lenkkipolun jokut pienet herkkumurut
tai se torstaipäivän luu toi vatsanpurut.
Mahavaivan kanssa ei voi missikisaan mennä
sieltä keskenkaiken ei vaan puskanjuureen ennä.
Tai jos oksentaisin tuomarsedän syliin
toimittais se varmaan minut lähiseudun kyliin.
Täällä istun sylissä ja toivun varmaan pian.
Maman pyykkikone pesee kyllä kaiken lian.
Matot rullattunaa seinän luokse asti,
siivoushomma sujuu silloin mukavasti.
Reissusuunnitelma kotipäiväks vaihtui,
pian harmiolo jokaiselta haihtui.
Tärkeää on taaskin ihan terveeks tulla
nyt kai lähestulkoon parempi on olo mulla.
Mikä tärkeintä on elämässä?
Omat rakkaat ihan vierelläni tässä.
Suukkoruusukkeita saadaan, voittajina noustaan tästä.
Olen onnellinen pikkukoila sylinlämpimästä.
