Solukot ei saa ruokaa ja runko vaan pienenee

Tääsä minulla olis niinkuin monet korvat, mutta sisko on siinä vieressä omien korvien kanssa

Nyt on alkanut ihan uusi vuosikausi. Joulun jälkeen oli niitä ihan kamalia paukkuasioita taivaalla, josta ihmiset sano että niillä otetaan tämä uusi vuosikausi vastaan. En oikein voinut sitä ymmärtää kun se pelotti niin kamalan paljon. Nyt olen jo toipunut niistä valoilmiöistä ja olen alkanut elämään tätä uutta aikaa ja se näyttäisi olevan entisen kaltaista lähestulkoon. 

Tässä kuvassa on vartio meidän pihalla

Ulos on kasautunut sitä samaa valkoista ainesta, jota muistan lapsikoila-aikonakin maistelleeni. Sitä tulee sieltä ylhäältä, mutta ei kuulu isoja ääniä eikä ole valoja. Se vaan valuu sieltä maanpäälle. Meidän kaikki pissipaikatkin on sen aineen peitossa. On ollut myös niin kylmä, että ollaan jouduttu pukeutumaan lämpöasusteisiin ettei palellu, kun mennään kuntokävelylle. Se asuste on ihan kiva, mutta pukemiskohdalla pistän vähän periaatteessa hanttiin, koska sillon saa helpommin nameja. Sisko ei laita hanttiin, nostaa tassut nätisti ja on ihan aikuiskoila. Minulla on kuulema vähän uhmakas ikä menollaan. Ulkoilu on ollut viimeaikoina ihan kiva juttu, kun tassuja ei niin paljon palele. Muistan muutamia aikoja sitten kun oli niin kylmä että ei melkein pystyny lainkaan pissille pakkassäässä kun kaikki jääty jo ennen kuin oli ehtiny maahan asti. Odotan sitä aikaa kun maa on taas ruskea ja vihreä ja suuri läämmin palaa taivaalle lämmittämään. Sitä aikaa sanotaan kesäksi ja se tulee kun valkoinen kylmä lumi häviää jonnekin.

Minulla on ollut nyt vähän taukoa tässä kirjoittamisessa, koska minun avustaja mama on ollut aika kiireinen ja myöskin sillä on löytynyt semmonen hyper-sairaus. Se siinä sairauksessa on minun mielestä hyvää, kun voidaan aina ottaa torkkuja maman kanssa kun sitä aikapaljon väsyttää. Luulin että mama on myös alkanut harrastamaan laihdutusasioita kun se ei ole enää ihan samankokoinen kuin ennen. Ei se niin mennytkään vaan se hyper-asia laittaa koko maman toimimaan vauhdilla ja kaikki ruuatkin menee vauhdilla toisesta päästä sisään ja toisesta ulos eikä siinä kerkeä muuta sitten tapahtumaankaan ja solukot ei saa ruokaa ja runko vaan pienenee. Vaikka lupasin mamalle kaikkeimman parhaimman luun niin ei se asiaa paljon auttaisi. Täällä me odotellaan nyt sitten sitä aikaa kun ollaan ihmisvelien hoidossa silläaikaa kun mama menee korjattavaksi isoon kerrostaloon jossa on korjausalan ammatti-ihmisiä. Tuleekohan mamasta sen jälkeen tosi pirteä ja pyöreä?

Meillä on suunnitteluhetki Awa-siskon kanssa juuri meneillään

Pelotti niin ettei pissikään uskaltanut tulla

Kyllä tämä ihmisten tekemä maailma on välillä ihan kummallinen. Ajatellaan vaikka kaikkia kivoja hajuja nenän lähellä aurauskoneen jäljiltä. Ollaan lenkillä ja niitä voisi nuuskia ja tutkia vaikka kuinkapitkään, mutta pitää vaan mennä eteenpäin. Mamakaan ei vielä ole oppinut ymmärtämään, että me koilat voidaan lukea niistä salaisia viestejä ja se jos mikä on oikeaa koilanelämää. Eikä vaan toppapuvussa sievistely ihmistenilmoilla.

Toinen ihan kummallinen asia oli se kun tuli vuoden loppu ja sitä sitten piti kamalasti juhlia. Me siskon kanssa ymmärrettiin että herkut tietysti kuuluu kaikkien juhlien asiaan, mutta ne kamalat sähisevät pommit oli aika kamalia. Me mentiin siskon ja maman kanssa ihan tavallisille iltapisseille ja sillon se tapahtu. Minun oma ihmisveli meni pellolle ja sitten se juoksi sieltä takaisin ja sen jälkeen taivaalla poksahti ja sähisi ja minä kiljuin ihan kovalla äänellä eikä pissikään tullut ollenkaan. Awa-sisko oli vissiin ennenkin nähnyt niitä sähiseviä paukkuja, kun se ei oikeestaan muuta kun katto vaan ja meni pissille. Minulla on maailman kaikkein paras sisko, jonka kanssa arkikin on aikamoinen juhlapäivä melkein aina. Minä halusin heti sisälle ja vapisutti enemmän kuin pienenä ennen nukahtamista. Niitä sähiseviä oli koko illan, Istuin maman sylissä ja työnsin minun kuonon ja silmät sen kainaloon ja vapistelin. Minun silmätkin oli ihan pelosta apposenauki, sano mama. Kissaeläimet ei pelänny ollenkaan. Kai ne oli sitten kuuroja kun on aika vanhojakin jo.

Minun rakasrakas Awa-sisko

Siinä samalla kun pelkäsin sylissä kuulin, että ei ole riittäny ne paukkuraketit pelkästään täällä meidän kotipaikalla. Toiset ihmiset on suuttuneet toisille ja ampuneet yhtä niistä, mutta ei semmosella paukkuraketilla vaan paukkupyssyllä. Onneksi minun mama ei ollut päivystystyössä juuri sillon, koska olisin kyllä pelännyt enemmän kuin rakettiasiaa. Nyt minä taidan kirjottaa runon.

Vuosi pikkukoilan elämässä oli sitten vissiin tässä.

Noihin vuodenpäiviin mahtui monta

ihanaa ja huoletonta

iloista ja aurinkoista aikaa

täynnä elämisen taikaa.

Vauvakoila kasvoi aikuiseksi melkein

siitä merkkiaine oli selkein. 

Sisko monta opetusta antoi tulla

siksi paljon osaamista on jo mulla. 

Uuteen vuosiaikaan lähden turvallisin mielin tassutellen

Siskon kanssa jatkan matkaa välistänsä hassutellen.

Vaikka joskus murhemieli tulee turkin alle

sen me porukalla puhalletaan kauas vasemmalle.

Uusi vuosi alkaa, 

uudet vainut meidän neniin kyllä kantaa.

Niitä seuraillen me mennään onnen sekä ilon apajalle. 

Lepään tässä minun ihmisvelin kanssa turvassa