tiistai 1. tammikuuta 2013

Pelotti niin ettei pissikään uskaltanut tulla


Kyllä tämä ihmisten tekemä maailma on välillä ihan kummallinen. Ajatellaan vaikka kaikkia kivoja hajuja nenän lähellä aurauskoneen jäljiltä. Ollaan lenkillä ja niitä voisi nuuskia ja tutkia vaikka kuinkapitkään, mutta pitää vaan mennä eteenpäin. Mamakaan ei vielä ole oppinut ymmärtämään, että me koilat voidaan lukea niistä salaisia viestejä ja se jos mikä on oikeaa koilanelämää. Eikä vaan toppapuvussa sievistely ihmistenilmoilla.

Toinen ihan kummallinen asia oli se kun tuli vuoden loppu ja sitä sitten piti kamalasti juhlia. Me siskon kanssa ymmärrettiin että herkut tietysti kuuluu kaikkien juhlien asiaan, mutta ne kamalat sähisevät pommit oli aika kamalia. Me mentiin siskon ja maman kanssa ihan tavallisille iltapisseille ja sillon se tapahtu. Minun oma ihmisveli meni pellolle ja sitten se juoksi sieltä takaisin ja sen jälkeen taivaalla poksahti ja sähisi ja minä kiljuin ihan kovalla äänellä eikä pissikään tullut ollenkaan. Awa-sisko oli vissiin ennenkin nähnyt niitä sähiseviä paukkuja, kun se ei oikeestaan muuta kun katto vaan ja meni pissille. Minulla on maailman kaikkein paras sisko, jonka kanssa arkikin on aikamoinen juhlapäivä melkein aina. Minä halusin heti sisälle ja vapisutti enemmän kuin pienenä ennen nukahtamista. Niitä sähiseviä oli koko illan, Istuin maman sylissä ja työnsin minun kuonon ja silmät sen kainaloon ja vapistelin. Minun silmätkin oli ihan pelosta apposenauki, sano mama. Kissaeläimet ei pelänny ollenkaan. Kai ne oli sitten kuuroja kun on aika vanhojakin jo.

Minun rakasrakas Awa-sisko
Siinä samalla kun pelkäsin sylissä kuulin, että ei ole riittäny ne paukkuraketit pelkästään täällä meidän kotipaikalla. Toiset ihmiset on suuttuneet toisille ja ampuneet yhtä niistä, mutta ei semmosella paukkuraketilla vaan paukkupyssyllä. Onneksi minun mama ei ollut päivystystyössä juuri sillon, koska olisin kyllä pelännyt enemmän kuin rakettiasiaa. Nyt minä taidan kirjottaa runon.

Vuosi pikkukoilan elämässä oli sitten vissiin tässä.
Noihin vuodenpäiviin mahtui monta
ihanaa ja huoletonta
iloista ja aurinkoista aikaa
täynnä elämisen taikaa.

Vauvakoila kasvoi aikuiseksi melkein
siitä merkkiaine oli selkein. 
Sisko monta opetusta antoi tulla
siksi paljon osaamista on jo mulla. 

Uuteen vuosiaikaan lähden turvallisin mielin tassutellen
Siskon kanssa jatkan matkaa välistänsä hassutellen.
Vaikka joskus murhemieli tulee turkin alle
sen me porukalla puhalletaan kauas vasemmalle.
Uusi vuosi alkaa, 
uudet vainut meidän neniin kyllä kantaa.
Niitä seuraillen me mennään onnen sekä ilon apajalle. 
Lepään tässä minun ihmisvelin kanssa turvassa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti