Oletkos huomannut että kylmä lumiaines on hävinnyt taivaantuuliin. Ihan hyvä niin paitsi, että siihen oli niin hyvä pissiä. Ihan yhtäkkiä kävi niin, että sen lumiaineen alla nukkunut nurmikko alkoi kasvaa niitä kaikkeinmaailmanparhaita namikukkia. Mikä se on Kettutyttösen kuljeksiessa kun voi haukata keltaisen voikukkanamin melkein joka askeleella. Siskokin tykkää niistä paitsi vähemmän kuin minä. Ne on terveellisiä ja ei lihota. Pikku koilankin on vähän katsottava mitä suuhunsa laittaa. Talvella minulle sanottiin että pylly on levinnyt. Se oli aika rumasti ilmaistu ja siksi olen ainakin melkein tai vähän kieltäytynyt lihottavista namipaloista. Se on vaikeaa. Tänään aloitettiin aamu siskon kanssa nauttimalla raikasta kastevettä poimulehdeltä pihanurmella. Kokeileppas, se oli herkullista. No sitten siskolla oli pissihätä ja en enää tiennyt millä lehdellä on kastevettä ja millä pissiä.
 |
| Tässä kuvassa on oikeaa aamukastevettä, ei pissiä |
Suuri lämmin on jossakin tuolla harson takana, vähänniinkuin maman viljelykset valkoisen lakanannäköisen peiton alla. Kun yksi kaunispäivä se peitto otetaan pois niin sieltä ilmaantuu kaikenlaisia kasviksen alkuja. Kun taivaan harso häviää niin sieltä tulee se suuri ja lämmin paiste.
Olihan minulla oikeata asiaakin. Nyt olen mietiskellyt sitä, kuinka ihan tavallinen ja rauhallinen arki voi olla oikein hyvä asia. Se kun aamulla herää Maman kainalosta. Sen jälkeen saa herkkuruokaa omasta kupista ja pääsee pienelle aamukävelylle kotipihamaalle tai lämpöisenä kesäpäivänä pidemmällekkin. Kunnolliset pitkät päiväunet ja riemu kun Mama tulee kotiin ja vietetään yhteistä lepposaa aikaa. Iltaruokaa ja viiliä voikukilla. Me ollaan siskon kanssa opittu uskomaan Mamaa kun se juttelee meille. Meillä on yhteinen kieli ja kun katsotaan silmiin niin melkein tietää mitä tarkotetaan. Jos olen tehnyt jonkun jekun niin osaan panna korvat luimuun ja odottaa muutamia tarkentavia kysymyksiä tapahtumien kulusta. Viimeaikoina ei olla siskon kanssa järjestetty minkäänlaisia tempauksia, siis suurempia. Me luotetaan arjen turvalliseen kulkuun ja siihen, että meistä huolehditaan ja meitä rakastetaan niinkuin pientä koilaa voi rakastaa.
 |
| Minun rakas Awa-sisko huilaa viltin sisällä |
Muistatko, kun kerroin kolme vuotta sitten siitä, kuinka yhdellä siivellä lentäminen on haasteellista? Ihan pian näyttää siltä, että joudun mietiskelemään kuinka on lentämisen kanssa silloin, kun siipiä ei enää olekkaan? Mutta toisaalta, onhan vaikka lintueläimiä, joilla siivistä huolimatta ei ole taitoa lentää, vaan ne pysyvät ihan vaan maanpinnalla niinkuin kanat. Niitten tehtävänä ei ole olla kotkalintu joka liitelee tai kurkiauran porukat tai joutsenet kun lentää korkealla. Niitten tehtävä on tuottaa kananmunia että saadaan munakasta ja lettuja ja pannukakkua. Kuiskailin tämän ajatuksen juuri Maman korvaan ennen päiväunille nukahtamista. Sitä hymyilytti ja näin kyyneleen sen silmäkulmassa. Se on varmaan sitä arkipäivän rakkautta kun välittää vaikka mitä tulis.
