Tassuterapeutti valokuvamallina

Olen tässä kasvanut jo aika isoksi koilaksi

Nyt on sitten ihan kaikki lumikasat poissa ja olen opetellut käymään asioilla risukasassa tai jossakin muussa paikassa takametsän laitamilla. Muistan sillon pikku-koilana kun oli ihan kamalan kylmä ja tassunpohjia paleli aika paljon. Nyt on oikein mukava tepastella takametsässä joka on muuten myöskin satumetsä ja siellä on monia tärkeitä paikkoja. Esimerkiksi isokasa pölkkyjä ja sinne kiipeäminen ja tähystely on mukavaa. Takametsässä on myös vaahtera-pienoismetsikkö ja siellä näkyy myös oikein paljon myrkkykukkia joitten nimi on kielo. Sinne ei saa kävellä kun on niin tärkeitä. Tämän ajan nimi on kesä ja sillon suuri lämmin taivaalla ihan erityisesti lämmittää takametsän kaakkoislaitaa ja minun tähystyspaikkaa.

Olen tässä takametsän lounaislaitamilla ja siellä on putkikasvisviidakko

Samalla kun minun jalat ja kaikki osat koilassa on kasvaneet isommiksi on myöskin minun ajattelu kasvanut, ainakin minun mielestä. Olen myöskin löytänyt uusia ystäviä ja tapaan heidät aika usein siellä takametsän laitamilla. Niille haluan antaa minun ilomurinan, koska ne ihan erityisesti tykkää minusta. Tunnen sen minun pienessä koilan sydämessä. Siinä me aina yhdessä tykätään toisistamme ja jutellaan ja minä olen ehkä ihan vähän niiden tassuterapeutti. Se tarkottaa sitä että taputan minun isoilla tassuilla niitä lempeästi ja ehkä lipasen nenästä ja laitan kaikki korvat taaksepäin ja olen onnesta puhkeamaisillani. Niillä eväillä laitan onnellisuutta ja hyviä olemisia minusta liikkeelle niihin ystäväihmisiin ja me ollaan kaikki onnellisia. Uskoisin että se on myös minun työtehtävä olla ystävä ja rakkauskoila. Olen myöskin yrittänyt olla Kalkkaroksen kaveri ja ehkäpä me ollaankin lähennytty ihan vähän. Se on kuitenkin aikapaljon pomo ja minun on parasta olla tarkkana kun se ottaa kynnet esille. Ne on aika terävät ainakinkun ne osuu minun nahkaan.

Ollaan Kalkkaroksen kanssa sopumielellä ja kätellään toisiamme

Olen myöskin viime aikoina osallistunut valokuvamallikilpailuun. Se on semmonen, että otetaan kuvia ja sitten ne on nähtävillä ja kaikki ihmiset voi antaa niille tähtiääniä. Minusta siellä oli kaksi kuvaa. Toisessa näkyy erityisesti minun otsan aallot, ne samanlaiset kuin mummoihmisillä on. Niin ja minun mantelisilmät. olen siinä kuvassa miettimässä elämän tärkeitä seikkoja ja siksi olen aika vakavan näköinen. Toisessa kuvassa on esillä minun aika pitkät ja hoikat jalat. Valokuvamalleilla on tärkeää että on semmoset jalat. Laitoin ne kuvausta varten oikein hienosti, tavallisesti ne on suorana janipettelisti. 

Sitten tuli se päivä ettei tähtiääniä enää voinut antaa ja minun molemmat kuvat oli parhaimmiston joukossa. se johtuu siitä, että minun ystäväihmiset antoivat minulle tähtiääniä ja tykkäsivät minusta. Kiitos kaikille, lipasen kun näen sinut. Kilpailussa palkinnon sai kymmenen parhainta mallikuvaa ja se palkinto oli raksupussi ja kun minulle oli kaksi kuvaa niin saan kaksi raksupussia. Voiko pikku-koila parempaa palkkiota saadakaan kuin ruoka. Sitten myöhempinä aikoina tuomari-ihmiset vielä valikoitsee kaikkein parhaimman kuvan niitten kaikkien joukosta ja sen kuva voi tulla vaikka raksupussin kylkeen. Ja mikä parasta, palkkio on kaksitoista raksupussia. Olen kyllä aika mallikelpoinen ja voittajaainesta, mutta niin oli aika moni muukin koila-kaveri siellä. Nyt me vaan odotellaan ja joku saa ne kaikki raksut ikiomakseen ja muut on ilosia sen yhdenkin puolesta.

Tässä avautuu se myrkkykukka-kielo osasto takametsän lounaiskulmassa jonne ei saa mennä

Saunapuhdas rakas touhutassu

Iso valo taivaan täytti

tietä valkolumelle se näytti.

Takametsän aarreaitta

sieltä löytyy vaikka

iso risukasa pissipaikka.

Metsän kaakkoiskulmassa on lämmin kolo,

yhteiselo muurahaisen kanssa oli aika nolo.

Ison kiven päälle hyppään että raikaa,

mutta alastulo meinaa ottaa vähän aikaa.

Nyt kun pihapaikka ei oo enää lumen alla

pitää sitä kokoajan rapsutella haravalla.

Haluaisin paljon auttaa, apukoila olla

apu on kai kuitenkin vaan yksinolla.

Pehmomultaan olisi niin riemu iso kolo kaivaa

eikä siitä kenellekkään olisi kai ihan suurta vaivaa.

Maman kukkapenkki olisi kai paras paikka,

mutta siitä syntyisi vaan ihan liian iso haitta.

Etumetsän laidassa on minun ihan oma multavuori,

monttu on kai jo niinkin iso 

että vastaan tulee peltohiiren kodin etupuoli.

Tänään työskentelyn jälkeen pääsin kivaan saunapaikkaan.

Siellä hiostelun jälkeen 

pestiin kaikki multa kauhaveden kanssa

eikä enää haittaa.

Rankan päivän jälkeen saunapuhdas rakas touhutassu

jaksoi vielä hetken olla hassu.

Iltaraksun viimerippeet tältä päivää,

vaipui koiranuneen vailla huolenhäivää. 

Olen tässä saunapuhtauden jälkeen melkein nukkumaisillani

 

  

Joskus sattuu ja joskus sattuu vielä enemmän

Olen tässä lempitähystyspaikallani

Eilen aamulla tuli vähän huono juttu. Olin siinä heräämässä ihan rauhassa ja kurkistin maman peitonkulman alta onko aurinkopäivä. Sitten ajattelin ensin haukotella ja ottaa paljon venytyksiä. Ei ne vaan onnistuneet paitsi haukotukset. Minun oikeanpuoleinen vahva takajalka oli jotenkin vaan ihan kummallinen eikä ollenkaan totellut kun sanoin sille että pitää mennä pissiasioille. Kiljuin ja käytin kaikki erilaiset äänet mitä osasin ja koko talon kaikki ihmiset ja kissaeläimet heräs siihen. Koska en tiennyt ollenkaan miksi takaosa oli erilainen niin oli pakko vähän purastakin mamaa eikä siihen kyllä paljon sattunu. 

Sitten mama ajatteli että pissille pitää kuitenkin mennä ja minut kannettiin takametsän pihanpuolen laitaan ja siellä sitten istuin toinen jalka vinossa enkä pystynyt ottamaan pissiasentoa ollenkaan. Voitte arvata että meillä oltiin aika huolestuneita. Jos olisin ihminen niin minulle tulisi vilkkuyksikkö paikalle mutta kun olen koila niin ensin pissasin sisälle kun minut oli sinne taas siirretty ja sitten maman oma hoitoyksikkö lähti viemään minut hoitavaan laitokseen ja se oli Sysmä.

Siellä Sysmässä mentiin ison talon alakertaan rappusia pitkin. Minä en kävellyt kun se jalka ei halunnut. Vastassa oli miesihminen jolla oli vihreä takki ja se oli kiltti. Paitsi sillon kun se kosketteli minun jokapaikkaa ja yhdessä kohdassa satutti. Se myös pyysi minua kävelemään ja vähän yritin. Ja sitten tuli se juttu mistä en lainkaan tykännyt. Yhtäkkiä sen vihreätakkisen kädessä oli iso terävä piikki ja se pisti sillä minua niskaan. Ja sitten mama sano että kotonakin voidaan pistää jos on tarvis kun se osaa ihmisiäkin pistellä. Kuitenkin se setä antoi liemilääkettä suuhun laitettavaksi ja sano, että meillä kuulema pysyy välit parempana kun otan suuhun sen lääkkeen. 

Sitten minua vähän nukutti kun mentiin kotiin ja huilasin määräyksen mukaan. Illemmalla kyllä menein sitten ulkoilemaan takametsän etulaitaan ja kaivoin maailman isoimman kuopan maman krookuskukkien aika lähelle. Se ei hermostunu ja siirsi vaan ne kukat pois ja sanoi että pitää pikkukoilan saada toteuttaa itseään. Vaikka olenkin enemmän filosofispainotteinen niin tarvitsen myös ruumiillista harjoitusta minun tosi pitkille tassuille.

Olen taas oppinut aikauuden asian elämästä, että joskus sattuu ja joskus sattuu vielä enemmän ja joskus ei satu. Nyt ei satu ollenkaan. Sinne vihreätakkisen setän luo tuli minun jälkeen kissaeläin jolla oli vinkuva ääni ja sillä oli astmasairaus ihan koko ajan. Minulla oli pienen ajan sattuminen ja toivon ettei se tule takaisin.

Kun on kipeenä niin pitää levätä ja saada hellää hoivausta