Tassuterapeutti valokuvamallina

Olen tässä kasvanut jo aika isoksi koilaksi

Nyt on sitten ihan kaikki lumikasat poissa ja olen opetellut käymään asioilla risukasassa tai jossakin muussa paikassa takametsän laitamilla. Muistan sillon pikku-koilana kun oli ihan kamalan kylmä ja tassunpohjia paleli aika paljon. Nyt on oikein mukava tepastella takametsässä joka on muuten myöskin satumetsä ja siellä on monia tärkeitä paikkoja. Esimerkiksi isokasa pölkkyjä ja sinne kiipeäminen ja tähystely on mukavaa. Takametsässä on myös vaahtera-pienoismetsikkö ja siellä näkyy myös oikein paljon myrkkykukkia joitten nimi on kielo. Sinne ei saa kävellä kun on niin tärkeitä. Tämän ajan nimi on kesä ja sillon suuri lämmin taivaalla ihan erityisesti lämmittää takametsän kaakkoislaitaa ja minun tähystyspaikkaa.

Olen tässä takametsän lounaislaitamilla ja siellä on putkikasvisviidakko

Samalla kun minun jalat ja kaikki osat koilassa on kasvaneet isommiksi on myöskin minun ajattelu kasvanut, ainakin minun mielestä. Olen myöskin löytänyt uusia ystäviä ja tapaan heidät aika usein siellä takametsän laitamilla. Niille haluan antaa minun ilomurinan, koska ne ihan erityisesti tykkää minusta. Tunnen sen minun pienessä koilan sydämessä. Siinä me aina yhdessä tykätään toisistamme ja jutellaan ja minä olen ehkä ihan vähän niiden tassuterapeutti. Se tarkottaa sitä että taputan minun isoilla tassuilla niitä lempeästi ja ehkä lipasen nenästä ja laitan kaikki korvat taaksepäin ja olen onnesta puhkeamaisillani. Niillä eväillä laitan onnellisuutta ja hyviä olemisia minusta liikkeelle niihin ystäväihmisiin ja me ollaan kaikki onnellisia. Uskoisin että se on myös minun työtehtävä olla ystävä ja rakkauskoila. Olen myöskin yrittänyt olla Kalkkaroksen kaveri ja ehkäpä me ollaankin lähennytty ihan vähän. Se on kuitenkin aikapaljon pomo ja minun on parasta olla tarkkana kun se ottaa kynnet esille. Ne on aika terävät ainakinkun ne osuu minun nahkaan.

Ollaan Kalkkaroksen kanssa sopumielellä ja kätellään toisiamme

Olen myöskin viime aikoina osallistunut valokuvamallikilpailuun. Se on semmonen, että otetaan kuvia ja sitten ne on nähtävillä ja kaikki ihmiset voi antaa niille tähtiääniä. Minusta siellä oli kaksi kuvaa. Toisessa näkyy erityisesti minun otsan aallot, ne samanlaiset kuin mummoihmisillä on. Niin ja minun mantelisilmät. olen siinä kuvassa miettimässä elämän tärkeitä seikkoja ja siksi olen aika vakavan näköinen. Toisessa kuvassa on esillä minun aika pitkät ja hoikat jalat. Valokuvamalleilla on tärkeää että on semmoset jalat. Laitoin ne kuvausta varten oikein hienosti, tavallisesti ne on suorana janipettelisti. 

Sitten tuli se päivä ettei tähtiääniä enää voinut antaa ja minun molemmat kuvat oli parhaimmiston joukossa. se johtuu siitä, että minun ystäväihmiset antoivat minulle tähtiääniä ja tykkäsivät minusta. Kiitos kaikille, lipasen kun näen sinut. Kilpailussa palkinnon sai kymmenen parhainta mallikuvaa ja se palkinto oli raksupussi ja kun minulle oli kaksi kuvaa niin saan kaksi raksupussia. Voiko pikku-koila parempaa palkkiota saadakaan kuin ruoka. Sitten myöhempinä aikoina tuomari-ihmiset vielä valikoitsee kaikkein parhaimman kuvan niitten kaikkien joukosta ja sen kuva voi tulla vaikka raksupussin kylkeen. Ja mikä parasta, palkkio on kaksitoista raksupussia. Olen kyllä aika mallikelpoinen ja voittajaainesta, mutta niin oli aika moni muukin koila-kaveri siellä. Nyt me vaan odotellaan ja joku saa ne kaikki raksut ikiomakseen ja muut on ilosia sen yhdenkin puolesta.

Tässä avautuu se myrkkykukka-kielo osasto takametsän lounaiskulmassa jonne ei saa mennä