Humerusluun murtuma ja terapeuttikoilan uudet tehtävät

Oli kylmä ja tuiskuinen yö ja sitä seurasi aamu. Valkoinen puhdas kaunis lumi peitti kaikki raparoiskeet ja vaaranpaikat. Kaikki näytti niin kauniilta. Aamupissillä kyllä aavisteltiin, että totuus ei ollut ihan samanlainen kuin näkymä. Ja siitä sen päivän seikkilu sitten alkoikin. Meidän tassujen alla vähän luisutti ja Mamankin kuomakenkien alla oli huteraa, mutta se kuitenkin pysyi pystyssä. Toisin kävi meidän rakkaalle Koilamummille. Oltiin juuri parhaimmillaan nokosilla, kun puhelin soi. Linnunruokintareissulla oli käynyt haaveri ja ensiapujoukkoa tarvittiin sireenipensaan toisella puolella. No eihän siinä paljon muuta voitu kuin laittaa kipeä käsi silkkihuivikantoliinaan . Me käytiin pissillä, koska Mama aavisteli sairaalareissusta tulevan pidemmän kuin meidän pissikantama. Palattiin nukkumaan ja Mama kuljetti sen Sitikanilla mummin isoon sairaalaan suurkaupunkiin. Mummi ei pienistä narise, mutta nyt se vaan oli niin kipeä. Tästä eteenpäin on sitä tarinaa, kun Mama kertoi saavuttuaan takaisin kotiin Humerus-reissulta. Me ei päästy mukaan vaikka oltais haluttu auttaa mummia. Ja luulen, että oltais parannettu muutama potilas istumalla sylissä tai lipasemalla. Sairaalaan ei kuitenkaan oteta koilia paitsi koilasairaalaan. Tarinan seuraava osa menee näin:

Suuren sairaalan etuovi

Koilamummi ja Mama kulkivat ensiarvion läpi ja päätyivät punaista viivaa seuraten istumaan monenkirjavaan joukkoon. Käsiä oli paketissa ja päitä myös. Se kurjan petollisen kaunis lumikerros oli langettanut muitakin kuin Mummin. 

Kaksi paikkaa oli vapaana ja siihen ne sitten asettuivat. Mama kertoi, että selän takana kuului melkein Ainainkeriankeisnarinaa. Sillä ei ollut mikään paikka paketissa ja äänikin kulki kiitettävästi. Oli siellä paksulla turvotuksella olevia käsiä ja hoippuvia jalkavammaisia. Toisista ei päällepäin nähnyt saapumissyytä. Kaikkein terveimmät pitivät isointä ääntä. Meidän Mama kuulostelee samankaltisia ääntelyitä ja hiljaisuutta päivät pitkät sen asemapaikalla ja nyt, kun se oli valeasussa siellä odotushuoneessa oli hyvä oppia jotakin ja katsella asioita nököttävän päivystyskansan näkövinkkelistä. Siinä odotellessa syntyi myös kohtuullisen pitkä juttutuokio vieraan odottajan kanssa. Se oli kauhistunut ajatuksesta että pitää odottaa jopa muutama tunti . Ne Maman kanssa katselivat sitä kipeitten kirjavaa joukkoa ja samalla myös työtä tekeviä ja ystävällisiä hoitajia. Mama varovasti valotti seikkaa, että kaikki potilaat eivät olleet ihan näkyvissä, osa huilasi liukuovien takana ja takuuvarmasti oli kipeempiä kuin tuolipotilaat. Ja pitkää päivää tekevät hoitajat ja lääkärit tarvitsevat myös ruokaa ja vessareissut on ihan pakollisia paitsi silloin, kun on unohtanut juoda ja pissiä ei tule. Mama sanoi sille potilaalle, että katsotaampa tuota yhtä hoitajaa, joka kulkee usein ohi, miljoonatta askelta. Sen ystävällistä ja väsymätöntä hymyä. Joskin Mama tiesi, että sen hymynkin takana voi väsyttää tosi paljon. 

Koilamummi pääsi lääkärille ja kuvaushommiin ja sieltä löytyi rikkimennyt Humerusluu. Se on eri kuin Hammaspeikonluu ja herkkuluu. Mummi oli vähän onnekas, koska sitä luuta ei voi laittaa kipsin sisään, vaan hoidellaan superlooniroikkutukilaitoksessa. Mama meni mummin kanssa kuulemaan ohjeita, joita ystävällinen mieshoitaja ja lääkäri antoivat. Ja sitten olikin aika lähteä kotikylän suuntaan. Mummi ei voinut vilkuttaa kipeällä kädellä, mutta terveellä kädellä varmaankin ainakin halusi vilkutellen kiittää hyvästä ja osaavasta hoidosta. Myös niistä hymyistä. 

Awa-siskon kanssa tuumataan

Mama kertoi, että se reissu oli opettavainen. Kaikkein kipeimmät narisee vähiten. Tosikipeät eivät ole näkyvillä istumassa. Kun tulee päivystyspaikkaan istumaan, kannattaa ottaa oikea asenne mukaan. Jos on kymmenen tai kaksikymmentä edellä niin odottelua ei voi välttää. Voi vaikka jutella ja hoitaa siinä omaa ja toisen mielialaa odotellessa.

Nyt Koilamummi on kotona ja me päästiin aamulla herättyä katsomaan. Lipastiin ja heilutettiin meidän häntiä ja oltiin sitä mieltä, että lintujen ruokkiminen on erityisen vaarallista omassakin pihassa. Kipulääke oli auttanut ja unetkin tulleet. Poislähtiessä napsastiin muutama Mummin sangosta rapulle tippunut auringonkukansiemen aamupalaksi. Nyt me sitten jatketaan koilahoitoterpeutteina seuraavat kuusi viikkoa. Se on meidän hyvä tehtävä.

Uunituore runojuttu

Tänään illantullen

kuukin kurkkii paksun pilven takaa.

Tahdon minä sulle uunituoreen runojutun jakaa.

Lapsuusajan jälkeen tuntui ihan siltä, että

runosuoni syöksi pelkkää vettä.

Sanat hukkui ruuhkavuotten hiekkamyrskyn joukkoon

sinne painui ihan takimmaiseen loukkoon.

Tänään kuljin pitkin oman kylän aurinkoista tietä

uuden laulun vissiin nappasin mä sieltä.

Kaivoin myöskin Läme-Lotan sohvan alta esiin

se vaan johdatti mut onnellisiin mennytkesiin.

Suukottein lenkkireissulla niin monta

koilakaveria lähes niin tuntematonta.

Tutkin postit monet portinpielen

ja taas löysin uudelleen sen ihan hassun kielen.

Peiliin katsoin

kasvot arpinaaman kurkki vastaan.

Muistaa oma äiti varmaan pienenpientä lastaan.

Kaikki haavat, merkit kasvunpaikan kovan

teki minusta kai juuri näinkin soman.

Tänään olen juuri sekun miksi vuotten vieriessä tulin.

Hellän käden alla lempeäksi sulin.

Tahdon jakaa tassullisen hyvää aurinkoista mieltä,

siihen tarvitaan niin hyvää rakkauden kieltä.

Tassun olallesi 

tässä ihan painan hiljaa.

Ihan niinkuin tuuli liikuttelee viljaa.

Huokaan hiljaa.

Tänään Ketunpuolikas on huomenna leijonakuningas

Käveltiin ihan kamalan iso lenkki tuolla kirkkaassa ilmastossa. Koilamummikin oli meidän kanssa ja se talutti minua. Kun palattiin kotiin oli pakko oikasta pitkälleen kun kintut ei enää jaksaneet kantaa, senverran mentiin kaukaisille poluille ja silloille. Nyt olen taas voimissani ja ennen seuraavaa täsmäiskua auringonpaisteeseen, haluan vähän ajatella hyvin tuulettuneilla ja kirkkailla pikkuaivoillani.

Katselen ulos ja mietin aika tärkeitä asioita

Eilen oltiin meidän olkkarissa Mama, sisko ja minä lämpimän saalin alla. Pipsa-kisu oli yläkerrassa. Me kuunneltiin lauluja ja yksi niistä jäi vaan olemaan minun mieleen. Siinä puhuttiin ihmisenpuolikkaista ja monesta muusta, mutta minä kuulin sen niin, että " tänään Ketunpuolikas on huomenna Leijonakuningas". Aika hieno laulu ja aika hieno ajatus. En oikein tiedä olenko vielä se puolikas ja onko Awa-sisko jo se leijonakuningas? 

Nyt on ihan rauhallinen hetki täällä meillä Huvikummussa. Sisko ja Pipsa ottavat nokkaunia ja me Maman kanssa istutaan taas ja yhdessä mietiskellään. Toki minä saatan nukahtaa tähän lämpimään syliin aina välillä, mutta se ei haittaa. Tiedän että saan olla ja kasvaa.

Tässä on Unna-kummilapsi ja sen oma äiti joka on jo Leijonakuningatar

Olen ollut joskus niin pieni kuin ne Unna-kummitytön kokoiset ovat juuri nyt. Ihan vauva ja vauvan ajatukset. Naskalihmpaat ja villi mieli. Oppimista ja löytämistä. Suuria kuoppia ja lammikoita, myrskyjä ja auringonpaahteita. Niissä kaikissa minulla on ollut siinä ihan lähellä se kun on opettanut ja suojellut ja kannustanut ja ottanut vastaan naskalihammashyökkäyksen ja superhellän lipasusarjan ja kaiken sen mitä viisi vuotta pikku-Ketun elämässä voi olla. 

Mama on niin kovasti miettinyt sitä, mikä on se kaikkein tärkein asia ja se juttu jonka vuoksi haluaa laittaa kuvan S-Marketin parkkipaikan isolle taululle ja havitella paikkaa niitten ihmisten joukossa, kun suunnittelee ja hoitaa näitä kotikulman asioita. Sitä sanotaan vaaliksi. Kyllä se vain taitaa olla tämä asia mistä juuri kerroin. Minulla on kaksi ihmis-veljeä ja yksi -sisko ja ne on ollu myös ihan puolikkaita joskus. Ja nyt hupsista, niistä on kasvanut ihan Leijonakuninkaita ja yksi kuningatar. 

Tarkoitan tällä kaikella selvityksellä sitä, että on erityisen ja hyvin tärkeää, että niistä puolikkaista pidetään huolta ja ohjataan ja puhalletaan niitten haavoihin ja joskus ollaan tiukkoja ja otetaan kainaloon ja annetaan uusi mahdollisuus. Näytetään suunta ja annetaan eväät retkeä varten. Ollaan vastassa silloinkin ison sylin kanssa kun puolikas on ravannut itsensä ja koputtaa hiljaa oveen. Me ollaan koko porukka niitten kaikkein pienimpien puolella niin, että kerran kauniina talviaamuna siinä onkin joukko Leijonakuninkaita ja Leijonakuningattaria valmiina pitämään huolta uusista puolikkaista.

terveisin paras neuvonantaja Jada