Tänään illantullen
kuukin kurkkii paksun pilven takaa.
Tahdon minä sulle uunituoreen runojutun jakaa.
Lapsuusajan jälkeen tuntui ihan siltä, että
runosuoni syöksi pelkkää vettä.
Sanat hukkui ruuhkavuotten hiekkamyrskyn joukkoon
sinne painui ihan takimmaiseen loukkoon.
Tänään kuljin pitkin oman kylän aurinkoista tietä
uuden laulun vissiin nappasin mä sieltä.
Kaivoin myöskin Läme-Lotan sohvan alta esiin
se vaan johdatti mut onnellisiin mennytkesiin.
Suukottein lenkkireissulla niin monta
koilakaveria lähes niin tuntematonta.
Tutkin postit monet portinpielen
ja taas löysin uudelleen sen ihan hassun kielen.
Peiliin katsoin
kasvot arpinaaman kurkki vastaan.
Muistaa oma äiti varmaan pienenpientä lastaan.
Kaikki haavat, merkit kasvunpaikan kovan
teki minusta kai juuri näinkin soman.
Tänään olen juuri sekun miksi vuotten vieriessä tulin.
Hellän käden alla lempeäksi sulin.
Tahdon jakaa tassullisen hyvää aurinkoista mieltä,
siihen tarvitaan niin hyvää rakkauden kieltä.
Tassun olallesi
tässä ihan painan hiljaa.
Ihan niinkuin tuuli liikuttelee viljaa.
Huokaan hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti