sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Muistathan sen





On ollut oikein lämmin ja auringonpaisteinen päivä. Ilmanalassa ei suuremmasti ole valittamista. Ei olla tapeltu siskon kanssa tänään eikä moninakaan päivinä viimeaikoina paitsi kerran. Mama on ollut kotona vaikka sen pitäis olla töissä mutta sen käsi on sairas. Muut kohdat sillä toimii ja me ollaan siskon kanssa ilosia kun se on meidän kanssa kokopäivän, vaikka asiat tuleekin tehdyksi vasemmalla kädellä.

Tänään me saatiin aika ihania vieraita. Kun ovi aukeni ja me siskon kanssa tajuttiin, että siellä on meidän hyvät ystävät niin alettiin ulvomaan ja tepastamaan ja jodlaamaan ja hännät heilu. Se oli niin hyvä yllätyshyökkäys ettei kukaan usko. Rauhotuttiin sitten ehkä hetken päästä ja kaksi niistä vieraista lähti pihalle ajamaan heinänleikkuukoneilla koska heinät oli pitkiä pihassa ja ne oli niin kilttejä ja mamalla oli käsi kipeä. Se oli tosi rankka homma kun on melkein Kongon helle. Mutta ne vaan jatko ja jatko ja lopulta neinät oli poikki odottamassa sitä että voidaan ottaa niistä haukkapalaa lenkkihommien välillä. Sitten ne kaikki rakkaat tuli sisätiloihin ruokailemaan koska pihalla oli paarmaeläimiä ja itikkahirviöitä ja me saatiin siskon kanssa luut. Minun oli pakko silläkohtaa ottaa nokkaunet koska väsytti ja sisko jäi päivystämään tilannetta. Se on niin reipas ja tunnollinen isosisko. 

Awa-sisko nukahti kun sen vartiovuoro loppui
Sitten niitten ystävien piti lähteä niitten koteihin hoitamaan niitten omia koilia. Se oli juurikin oikein koska ketään ei saa jättää heitteille liian pitkikski ajanjaksoiksi ettei tule ikävä ja nälkä. Tänään kuului soittimesta laulu jossa sanottiin....elämän nälkä istuu olkapäällä. En oikein ymmärrä kenen nälkä istuu siellä, minulla se tuntuu mahassa ja se on ihan oikean raksuruuan tai luun tai herkun nälkä. Ihmisten laulut on joskus ihan kummallisia. Muutamien nukuttavien öitten jälkeen minun olisi taas kerättävä kaikki rohkeus ja itsetunnot ja marssittava missikisojen catwlkilla. En ymmärrä aina tuota mamaa kun se ostaa tiketit niihin kisoihin nettikoneella eikä kysy minulta ollenkaan mitä haluaisin. Onneksi siellä samassa paikassa on poikakoilien missikisat kanssa ja Jamil-veikkakin on siellä ja minä tunnen oloni turvalliseksi. Ja myöskin siksi minua ei pelota kuin vähän koska Koilakuiskaaja lähtee sinne pelottavimpaan kehäpaikkaan minun kanssa. Olen siitä kovin iloinen.

Kaikkien näitten hyvien ja kauniitten asioittan vieressä kulkee murheellisia tapahtumia. Joku laittoi ison panoksen tehopyssyyn ja niin monta ihmistä kuoli silmänräpäyksessä kun lentokone putosi kappaleina taivaalta. Ja tänään ihan tuossa lähipaikkeilla vähänmatkanpäässä ajoi kaksi autoa nokkien kanssa yhteen ja niitten kuljettajat ei enää heränny. Niistä tuli enkeleitä niin nopeasti että ehtiköhän ne ollenkaan sanoa hyviä sanoja niitten kaikkein rakkaimmille ennen murhetta. Ei koskaan voi tietää milloin tapahtuu se lähtemisen kohta ihmisellä tai koilalla. On vaan näin hyvänä ja onnellisenakin päivänä muistettava sanoa rakkausasioita niille joille kuuluu. Me sanottiin niitä tänään siskon kanssa meidän vieraille. Ja nyt kun unihiekkaa on jo silmät puolillaan sanon sinulle joka olet näin kauas jaksanut lukea, että olet minulle ja siskolle ja mamalle hyvin tärkeä ja rakas. Muistathan sen.

Tämä kaikkein kaunein ruusu on sinulle minun ystäväni

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Sielunpuolenmustelmien tekemiseen ei yleensä käytetä hampaita





On pakko kertoa että me tapeltiin siskon kanssa. Meillä oli vähän pientä erimielisyyttä ja sitten meidän hampaat vaan osu toisiimme ja sitten alko rähinä. Mama irrotteli meitä toisistamme ja minä jouduin aidan taakse suuntana alakerta ja sisko jäi nuolemaan sen haavoja yäkertaan kissojen sviitin viereen. Minä nuoleskelin alakerrassa.Sitten rauhotusajan jälkeen me mentiin vielä extralenkille kylänraitille niin että ajatukset ja mieli tuulettuu kunnolla ja kiukku häviää. Se otti aika kovalle se kiukkumieli ja se kun satutin siskoa. Tärisin vielä aika pitkänaikaa koko tapahtuman jälkeen

Voi myöskin satuttaa niin ettei jää hampaanjälkiä näkyviin. Joskus joku voi tehdä sieluun mustelmia. Minullakin on yksi joka on vielä aika kipeä. Se tuli sillon missikisoissa kun en osannu olla kaikkein parhaimmassa missiseisonnassa niin yksi toinen koila kun osasi sanoi minulle basenjien kielellä että pysy pois täältä ruipelo. En sillon kertonut kenellekkään mutta nyt kerron ja toivon, että voin unohtaa ne sanat ja mustelma sielun sisällä alkaa paranemaan. Tavalliset mustelmat on värillisiä ja niistä huomaa kun ne on poisssa. Sielupuolen vammat on aika näkymättömiä ja niitten tekemiseen ei yleensä käytetä hampaita.

On ihan sama onko ihminen tai pikkukoila sillon kun satutetaan sieluun tai nahkaan niin se sattuu. Siksi vaan halusin vielä ennen nukkumaanmenoa nopeesti kertoa, että pyysin siskolta anteeksi ja lipasin sen haavaa jonka tein. Niin ei jää olemaan sisäisiä vammoja sielunpohjalle. Ulkopuoliset haavat paranee kun niihin laittaa pepanteenia. Oliskohan ollenkaan mahdollista että voitais kaikki yrittää olla tekemättä niitä vammoja minnekkään. Ja jos on rähinäpäissään tullu sanottua basenjin tai vaikka ihmisenkielellä pahoja asioita toiselle niin vois pyytää anteeks ja tarvittaessa vaikka jättää tutulle lenkkireitille pissanmuotoisen tekstiviestin tai ihminen vois vaikka laittaa kännykällä sydämiä tulemaan lisäksi. Ja lopuksi vois vaikka halata. 

 
    Hyvää yötä t. Jada