Meidän paras joulu

Täällä meidä Huvikummussa on ollut joulu. Tiedät sen ajan kun ilmassa leijuu herkkuruokien hajuja ja ihan siinä nenän tuntumassa on kaikenlaisia syötäväksikelpaavia juttuja joita ei kuitenkaan saa laittaa hampaitten taakse vaan ne jäävät odottelemaan sitä tärkeää hetkeä kun ihmiset kokoontuu punaliinaisen pöydän ympärille ja noukkii ne namupalat suuhunsa. Ja meille tuli myöskin kaikkein rakkaimmat ihmissisko ja -veli viettämään jouluaikaa Huvikumpuun. Olisitpas kuullut kun me yhdessä siskon kanssa ulvottiin ja jodlattiin ja oltiin niin onnellisia niitten tulosta. Olen jo niin vanha, että ymmärrän oikein hyvin sen että niitä omia rakkaimpia ei voita mikään maailmassa. 

Meillä kotona oli joulun näköistä, meidän joulun. Ja oli niin kiva kun oli ääniä ja naurua ja pulinaa. Me siskon kanssa päästiin eri syleihin ja saatiin rapsutuksia paljon enemmän kuin tavallisena aripäivänä. Ja vaikka ruoka onkin melkein paras juttu niin syli ja hyvä käsi rapsuttamassa on kuitenkin kaikkein paras. Nyt me ollaan kotona maman kanssa ja levätään. Ei oikein maltettu nukkua kun oli muuta tekemistä. Nyt huilataan. Ja huomennakin kun mama menee työmaalle. Laitan tässä muutamia kuvia siitä joulusta. Meidän ikiomasta ja parhaimmasta joulusta.

Me Awa-siskon kanssa levätän joulun alla ja velin vieressä

Kynnet piti leikata ennen joulua, mama leikkas.

Tämä kuva on vähän hassu. Siinä on peili joka laittaa kaikki kaksinkertaiseksi.

Nuuskitaan paketteja, ollaan vainukoilia. Jotenkin oli ilmassa namin hajua ja se tuli pakettikasasta.

Tässä kuvassa ollaan siskon ja velin kanssa ja nautitaan.

Ja hups ! Siellähän ne namit oli

Awa-siskolta loppu virta, sillä kun oli myös syntymäpäivä. Joulunlapsi-koila.

Maman Amarylliskukka jota ei saa syödä.

Joulukuusipuu. Me ei kaadettu sitä koska se on niin kaunis.

Kalkkaros-kisu haluaa aina olla erilainen. Jouluna se meni muovikassiin.

Luntakin oli.

Minun sisko Vilja ja velit Ville ja VeliPekka tutkii hauskaa tekstiviestiä porukalla.

Minä toivotan sinulle oikein ihanaa joulun jatkoaikaa ja kaikista parhainta uutta vuotta. Ehkäpä me silloin saatetaan tavatakkin juuri sinun kanssasi. Suurella sydämellä toivottaa Jada

Liihottaminen on kaunista lentämistä

Voihan vilunpuistatukset sentään. Taas on se aika tästä elämästä, että pissi jäätyy melkein tulovaiheessaan jääpuikoksi ja maa on niin lumettunut, että melkein menee upoksiin peltokävelyllä. Meillä on uudet puvut mutta tossut on vielä tulovaiheessaan. Epäilen kyllä että ne on aika vaikeet mutta kokeillaan. Sisko ei tykkää niistä, niin se sano ja uskon sitä kun se on vanhempi ja synttäritkin tulossa ihan pian. 

Meillä on nyt aika mukavia päiviä, kun mamalla on vapaapäiviä ja se ei mene aamulla työmaalle eikä illallakaan eikä varsinkaan yöllä. Toisena päivänä se puki taas tonttuvaatteet päälle ja me siskon kanssa tutistiin kauhusta. Ja se kamala piippauskone oli yöpöydällä. Onneks se oli vaan yhden yön ja mama antoi sen sitten pois. Me ei siskon kanssa tykätä sen koneen äänestä koska se tarkottaa että pitää jäädä yksin kotiin ja mama huitelee jossakin kaukana ja tekee töitä. Nyt on taas normaalielämä. Onneksi meillä on koilamummi ja tänäänkin aamupissireissulla nähtiin ja saatiin ihanat rapsutukset ja se on meidän rakas. Tiedätkö mitä se tarkoittaa, kun joku tykkää sinusta kaikista einiinkivoista rähinöistä huolimatta? Semmonen on koilamummi. Me ollaan tehty oikea polku sireenipensaan rakosesta koilamummin pihaan niin on helpompi päästä nopeasti kohteeseen.

Oikeasti minun piti kertoa sinulle asia jonka mama kuiskutteli minun korvaan kun se tuli toisena päivänä työmaalta. Sillä oli ihan kimaltavat silmät ja yksi kyynel meni kauluksenkin sisään. Mama oli ollut tekemässä aamuhommia siellä työpaikalla huoneessa, jossa asuu kaksi potilasta. Toisella jalat toimi aika hyvin ja toisella einiinhyvin. Mama auttoi sitä vähemmänkävelevää unihiekkojen pesussa ja muissa peseytymis ja päiväänsiirtymispuuhissa. Sillon se toinen oli sanonut kauniilla äänellä, että mama olisi ihanniikuin perhonen kun liihottelee töitten lomassa. Siinäkohtaa oli tullut melkein kyyneleet kun mama muisti kaikki menneen vuoden siipiasiat ja lentämisasiat liihottamisesta puhumattakaan. Sillä kun on vaan se yksi vammanen siipi kun se toinen leikattiin pois. Ja kesällä me pohdittiin sitä että voiko yhdellä siivellä lentää ollenkaan. Ja tultiin siihen tulokseen, että ei voi ja sillä siivellä vaan tuetaan pystyssäpysymistä. Nyt sitten näyttäisi siltä, että kesän päätelmät on vääränlaisia. Yhdelläkin siivellä, vaikka se on vammanen, ei voi vaan lentää vaan sillä pystyy liihottamaan. Liihottaminen on kaunista lentämistä.

Minun mielestä meidän koilien ja ihmisten ja kaikkien pitäisi sanoa toisillemme hyviä asioita niin toinen ilahtuu ja voi olla että jaksaa paljon paremmin taas lentää omista siipivammoistaan huolimatta. Ilkeyksillä ja toisen siivenpäällekävelyllä tulee vaan paha mieli. Joulupaketit on kivoja kun siellä sisällä on esimerkiksi vaikka luita. Voisi myös ajatella että antaisi toiselle joululahjaksi hyviä sanoja ja välittämistä. Tai minä voin antaa maailman lempeimmän lipasun ja laittaa kuonon toisen kädelle ja katsoa kaikkein lempeimmillä silmillä.

Tässä minun lempeä katse Sinulle

Jääkyynelten sulatusketju

 

Minä ja Awa-sisko

 Käytiin eilen upouusissa puvuissa lenkillä. Minulla on ihan vaaleanpunaista pehmokangasta ja siskolla ruskeaa. Silti paleli. Maassa oli jäitä ja polkuanturat oli kovilla. Oltiin melkein yhtä rohkeita kuin ne tulitemppuilijat jotka heitteli roihukeppejä sinnetänne ja aina välillä sytytti ne kepit nuotiossa. Nähtiin myös joulupukki ja se tervehti meitä, vaikka sen partakarvojen takaa oli ehkä vaikeaa nähdä sinne meidän ruohonjuuritasolle. Tavattiin me muitakin koilia ja ne melkein kaikki pelkäs meitä, isotkin paitsi yksi. Me oltiin kyllä aika vaarallisen näkösiä niissä uusissa asuissa ja minulla oli myös Järjestyksenvalvoja-heijastusliivi päällä. Isoja poro-hevosiakin käytiin katsomassa. Ei menty kovin lähelle ettei säikytetä koska ne oli työtehtävällä viihdyttämässä ihmisiä.

Parasta oli kuitenkin tulla kotiin lämmittelemään kalikkakylmiä tassunpohjia. Parhaiten se onnistui kun meni ihan peittojen alle niinkuin sisko tai ojensi koivet hellanuunitulta kohti niinkuin minä. Olis ollu kiva saada siihen tulille viilit lämmitettynä, mutta oli ihan pakko nousta kupille latkimaan eväät jääkaappikylmänä. 

Sitten kun oltiin melkein suunnittelemassa yöpuulle menoa alkoi kuulumaan ääniä jotka jotenkin kuulostivat tuskaisen tutuilta. Kelasin elämääni aika nopeasti taaksepäin ja ja sitten kela pysähty samanlaiseen kohtaan. Sillonkin oli kylmä ja oltiin menossa iltapissille takametsänlaitaan. Melkein lähti tassut alta sen ensimmäisen äänen kohalla. Silmissä vilkkui ja pimeän yön valaisi maailman pelottavimmat vilkkuvat pommivalot. Awa-sisko vaan tessutteli niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minä pyörin ympyrää ja etsin mamaa näköpiiriin ja sen syliä. Nyt oli vähän samanlainen olo paitsi oltiin sisällä. Sisko sano että nouhätä ja rauhotu ipana! En rauhottunu ennenkuin löysin sen sylin ja sain painaa pään maman kainaloon ja tutista pahimmat pelotukset siellä pois. Sain niin hellän ja rakkaan ja aika vahvan sylityksen, että pelon sirpaleet meni yhteen ja nyt en enää pelkää. Olen pian melkein aikuinen, ehkä. 

Tassun taaksekkin ne vilkkupommit näkyy

Oletkos koskaan miettinyt, että joku siinä sinun lähellä voi pelätä tai sillä on vaan ikävä jonnekin tai se on surullinen tai sen turkin alla palelee sydämeen asti niin että silmiin tulee kyyneleitä jotka melkein jäätyy. Vaikka olen pieni koila tiedän, ettei siihen kylmään auta parhaimmatkaan raksut tai edes punanen lihotusviili. Silloin tarvitaan vaan joku joka ottaa hyvään otteeseen, katsoo silmiin ja sanoo että ei tartte pelätä ja olla murheellinen. Ja sitten se joka on sillon vahva rutistaa lämpimään syliotteeseen eikä päästä kulkemaan kylmille hangille ennen kuin ne jäätyneet kyyneleet on sulanu. Ja niin on kasvanu vähän vahvemmaksi rakastamaan ja sulattamaan jonkun jääkyyneleitä. Siitä tulee jääkyynelten sulatusketju <3

Jääkyynel

Elämä on aika arvokas asia

Täällä meidän Huvikummussa ollaan melkein alettu nukkumaan talviunta. Me siskon kanssa ei jakseta kamalasti harrastaa ylimääräisiä liikunnallisia asioita, koska ulkona on niin pimeää ja koskaan ei tiedä minkälaiseen kuralammikkoon astuu ja sitten kastuu tassut ja joutuu putsaukseen. Toisena päivänä käytiin kylvyssäkin ja olisittepa nähneet Awa-siskon, kun se ei tykkää pesuista. Minä seisoin missiasennossa ja annoin lämpimän veden valua pitkin turkinreunaa. Tuli niin puhdas olo. Sitten me vielä ravistettiin turkit kuiviksi ja haistiin koilasamppoolle. Niin se ulkoilman pimeys on aika pelottava ja siellä kyllä voi nuuskia mutta ei näe mitään. Ollaan me silti käyty pitkälläkin lenkillä koska muuten kunto rapistuu. 

Murrosiän tyyneys

Awa-siskosta on tullut sylikoila. Se ainavaan istuis maman sylissä ja minulle ei riittäis paikkaa. Olen kuitenkin pienempi tai ainakin myöhemmin syntynyt ja minulle pitäis aina olla sylipaikka tarjolla. Olen kuitenkin itsenäistynyt ja osaan nukkua päiväunta omassa tuolissa paitsi yöllä minun paikka on kaikkein lähimpänä maman sydäntä. Nukun siis ihan kainalossa vaikka kuka sanois mitä. 

Uniasiat liittyy kyllä niihin siipiasioihin kanssa. Aikasemmin kirjoitin siitä miten yhdellä siivellä ei oikein pysty lentämään mutta sillä voi pitää hyvin tasapainoa ja liikkua melkein tavallisesti elämässä. Mamalla on vaan se yksi siipi jonka kanssa se on nyt taiteillut. Sekin siipi on vähän vammanen ja viimeaikoina ollut kenoasennossa ja uni on meinannu tulla väkisinkin ja kylmä. Siinä se mama on raahannu itteänsä eteenpäin ja vielä sitä siipeäkin perässä. Vaikka oikeesti sen siiven pitäis olla tukena johon voi nojata. Jossakin taitaa mennä raja millon pitää katsoa olisko mitään siipeä tukevaa tarjolla ja niin mamakin meni ihan oikean lääkärin luo joka ymmärsi mistä on kysymys. Se määräsi heti oikeanlaisen korjaussarjan siipiongelmaan ja nyt me odotellaan josko alkais näkymään vaikutuksia. Siellä se korjausainepurkki kököttää hammasmukin vieressä että muistaa ottaa ainekset aina tyhjän mahan pohjalle. Ja sitten se oikea lääkäri määräsi siivenlepuutuslepoa kanssa. Se tarkottaa ettei saa pakottaa itteään valvomaan esimerkiksi työn tai muun rasitteen vuoksi, vaan pitää panna koko ihminen sen siiven viereen pitkälleen ja nukkua kun siltä tuntuu. Me autetaan kyllä siinä lepoasiassa siskon kanssa ja tuetaan ja ollaan lepäämässä vieressä paitsi kun on nälkä ja pitää käydä pissiasioilla. 

Mama sano, että oli hyvä käydä ihan oikean lääkärin puheilla joka ymmärsi mistä on kysymys ja tiesi auttamiskeinot hetimelkein kättelyn jälkeen. Ja mama kuuli, että vaikka ei olis sitä yhtäkään siipeä niin kaikki voi sujua normaalinkaltaiseksi. Ei vaan voi lentää ja sen tukisiiven tilalle joutuu hankkimaan muunlaisia tukiaineksia. 

 

Sisko taas miettii

Awa-siskokin ymmärtää kun silläkin on samanlaisiin siipiasioihin liittyvä asia elämässä ja siksi se ei voi niitä vauvojakaan saada ollenkaan. Siitä se on välillä aika surullinen ja sillä on haihokatse ja surumieli. On se kyllä kummallista kun mama on voinut saada poikasia ja on syntynyt ihmisvelit Ville ja VP ja -sisko Vilja ja ne on ihan terveitä ja sisko usein lentääkin ison meren taakse Sikakoon ja Hollivuudiin. En oikein ymmärrä nyt. Meillä on kuitenkin kaikki oikein hyvin.

Kissaeläimet voivat kanssa hyvin paitsi että neiti Kalkkaros naukuu ja on välillä ärsyttävä ja sisko meinaa mennä yläkertaan niitten sviittiin laittamaan sen ruotuun.

Me siskon kanssa laitetaan tulemaan sinulle oikein lämmin lipasu ja ilomurinat sinne sinun kohteeseen. Muista, että elämä on aika arvokas asia ja kannattaa joskus vaan malttaa pysähtyä huoltoon ja pieneen remonttiin. Sillon ei hajoa koko moottori ja pikkukoilaan ja ihmiseen niitä ei ole saatavana varaosakaupasta.

Niin kylmä, että kulmahampaat kalis

Tässä ollaan mökkipellonreunassa vähän mallikkaasti

 Se on kuulkaas niin että meillä on siskon kanssa juoksutusaika meneillään. Sen tietää siitä, että merkkiaineita on lakanassa, mieli välillä aaltoilee ja minun kirsunrakosesta pääsee kirosanoja ja sillon meinaan olla aikavihasen näkönen vaikka olo on vaan vähän tavallisen pikkukoilan elämästä poikkeava. Siskolla se tarkottaa sitä että sen merkkiaineita kanssa löytyy ja siitä että sillä ja sen poikaystävä-tyynyllä on isoja painiotteluja ja sisko ottaa sen tyynyn hampaanrakoon ja tuijottaa kaukaisuuteen. Ei edes viilillä sitä saa heräämään tosielämään vaikka hokee korva vieressä. Ehkä nämä ajat on pian ohi ja päästään taas elämään tavallista elämää ja soffilla ei ole kaikenlaisia kankaita ja peittoja suojuksina. 

Oltiin mökkireissulla. Nukuttiin siskon kanssa koko matka ja herättiin siellä savossa. Sitten haisteltiin nurkat ja siellä oli naapurin Rekun haju ja se on poikakoila. Toisenapäivänä se hiippaili meidän pihassa vapaallajalalla ja mama vei sen takasin naapuriin. Se Rekku on iso ehkä joku irlanninsusikoila tai muu semmonen. Sillä oli isot hampaat ja mamalla keppi kun se lähti houkuttelemaan Rekkua pois pihasta. Mama tais vähän pelätä, luulen.

Siellä mökissä oli kanssa vieras. Ruokakomerossa oli senäköistä, että joku oli vähän riehunu. Ja sitten kun mama siirsi vähän yhtä reunimmaista pussia niin siinä se istu silmät ja maha pyöreinä kun se oli syöny makarooneja. Ne vaan tuijotti toisiaan mama ja se hiili. Ja sitten se vietiin pois. Me oltais oltu siskon kanssa spesiaalisteja koska ollaan Läme-Lottien metsästyskoilia ja ne on melkein kun hiiliä. Ei saatu sitä saalista ei.

 Siellä mökillä ei enää ollu lainkaan lämmintä rapulla. Sisällä oli niin kylmää että täristiin siskon kanssa ja melkein meidän kulmahampaat kalisi. Uunituli teki kyllä vähäajanpäästä sinne melkein lämmintä mutta illalla vasta oli niin lämmin, että ei kalissu enää. Taas suuri lämmin on menny jonnekin niitten räksälintujen kanssa joita siellä ei myöskään näkynyt. Puissa ei ollu lehtiä ja pari sisukasta kukkaa vielä yritti kukkia vaikka muut oli jo kaatunu maahan. Ne oli aika pieniä ja hentoja ja silti ne vaan kesti kylmät ja myrskyt ja miten kamalan nättejä ne olikaan siellä ruskeitten heinäkasojen keskellä. Mama sano että jotkut ihmisetkin on semmosia sisullisia ja huonossa paikassakin ne vaan kukkii ilosesti. 

Ja sitten me nähtiin myrkkysieni. Se oli punanen ja kaunis ja kukaan ei ollu maistanu sitä vaikka toiset toukat syö sieniä niinkun karvarouskuja. Ne on tappavia ettei kukaan halua lähestyä niitten pilkkuja, ei mekään siskon kanssa. Mama sanoi, että kauniin päällisen alla voi olla aika myrkyllisen tappava sisus. Niinkai se sitten on. Me ollaan kyllä siskon kanssa kauniita päältä ja eikä meissä ole lainkaan myrkkyä vaikka joskus sanonkin tuhmilla sanoilla asioita. 

Nyt menen nokosille, koska suuri lämminkin meni ja silmät meinaa sulkeutua itselleen. Sitten illalla kun on tähtitaivas, me otetaan siskon kanssa viiliä ja kun tulee kuu, me nukutaan peiton alla sikeää koilanunta nenät vastakkain ja lämmitellään maman kinttuja kun sitä sattuu palelemaan.

Minä en ainakaan halua olla kaunis myrkkysieni.

Turva, pienen kodin kaikki rakkaat vierelläni mulla

Istun tässä maman lämpimässä sylissä ihan lähellä hellanuunin lämpöä ja me kirjotetaan. Ikkunan takaa näkyy aika pimeetä ja vähän vaan ulkovaloja. Meilläkään ei ole nyt lyhtyjä vaikka pitäis että osaa paremmin kotiin. Mutta onneks me ollaan kaikki, Awa-sisko, Pipsa-kisu, Kalkkaros-kisu ja mama kotona eikä kukaan mene yöksi tai illaksi minnekkään ja aamullakaan ei herätä kello viidenteen aikaan ulkoilemaan kun mamalla on vapaapäivä sen töistä. Jos ei olis niin herättäis pimeellä ja mentäis postimiehen ja kuun kanssa lenkille kylmään viimailmaan. Nyt me vaan nukutaan peitonalla ja lämmitellään. En voi ymmärtää, että ihmisrakkaan vaan pitää mennä työmaalle ja sitten se tulee kotiin ja me mennään lenkille ja vaikka me siskon kanssa ollaan aika pirteitä kun ollaan nukuttu melkein koko päivä niin mama on aika unelias kun on käyttänyt koko päivän aivojaan ja käsiään siellä työmaalla.Toivoisin melkein, että voitaisiin asua mökkipaikalla ja aurinko paistais ja käytäis lenkkiasioilla metsässä ja pelloilla. Oho, nyt Awa-siskokin tuli syliin istumaan ja me kaikki kolme tehdään kirjoitushommia. 

On niin turvallista luottaa ihmisrakkaan syliin

ei se meitä jätä lähtemällä jokapaikan kyliin.

Mennään yhtämatkaa vaikka kuu vaan paistaa

lenkkireissun jälkeen saadaan hammaspeikonluuta maistaa.

Parasta on hyvää rakkautta turkin alla kantaa

uskollista ystävyyttä ihan niinkuin pehmonahkapantaa.

Tulen lämmössä voin unen antaa tulla.

Turva, pienen kodin kaikki rakkaat vierelläni mulla. 

Jada  

Muutoksen tuulet elämän kieppeillä

No niin ja justiinsa. Syksy on tullu kamalasti ja ulkona riehuvien myrskytuulten lisäksi pauhaavat muutoksen tuulet meidän elämän kieppeillä. Siksi istun nyt niin tiiviisti maman sylissä kuin vain voin. Toisenä päivänä muuttui kulmat aika hiljaseksi, mitä nyt kissaeläimet möykkäävät yläkerrassa kun ne kisailee ja käy niitten sisävessassa. Ensin muutti ihmisveli sinne kaupunkiasuntoon ja sitten maman loma loppu ja sekin lähestulkoon on muuttanu jonnekin syrjäiseen sysmään, vaikka siellä onkin vaan työmaa. 

Tässä on rakas koti ja sen valot pimeellä

Melkein aina herätään pimeen aikaan ja kun mennään aamupissilenkille niin siellä ei ole kun postiauto vaan liikkeellä ja tänään oli isoääninen lehtienpuhalluskone jonka perässä kulki ihminen. Ääni oli aika iso ja ajattelin niitä koilia jotka asuu sen talon lähellä, herätys ei vissiin ollu laisinkaan mainittavan kiva. Siinä koneessa oli iso putki joka puhalsi ja niin lakastu kaikki pudonneet lehdet sivulle. Ehkä se olis voinu puhaltaa siskonkin matkoihin, mutta minulla on jalat maassa ja pikkutuulet ei haittaa....niin luulen ainakin. Aamupissilenkki on aika pitkä ja sitten otetaan hammaspeikonluut ja mama juo kahvia ja jotakin ja sitten se antaa kissaeläimille raksuja ja pukee sen pupuhaalarin pois ja laittaa oikeet vaatteet. Kun on kaikki tehty niin se lähtee ja pusuttaa meitä ja sanoo että tulee kotiin vähänajanpäästä. Se on aika pitkä aika. Me siskon kanssa hiippaillaan ja nukutaan ja katsellaan ikkunasta kun joku kulkee ohi tai lehti putoo alas puusta. 

Siskon kanssa katellaan ulkoilmatapahtumia niinkuin esimerkiksi naapurin kissaeläin

Ja nyt minä vaan istun sylissä ja kerään niin paljon voimia,että selviän taas yhden ikipitkän päivällisen yksinoloa siskon kanssa kotona. En oikein ymmärrä miksi asiat vaan muuttuu ja ne melkein kuin suistuu radoiltaan joskus. On just tottunu siihen, että nukuttais ainakin valontuloon asti niin sitten herätäänkin pimeyden aikaan. 

Onneksi meillä on maailman paras naapurin mummi-ihminen ja sen sisko ja ne rakastaa meitä aika paljon. Joskus mennään yhdessä lenkkihommiin ja pissille ja saadaan viiliä ja nameja. Aika monta kertaa me halutaan mennä ihan sinne naapuriin kotiin asti ja kurkataan oven ikkunasta sisälle onko ketään ja jätetään nenänjälkiä ikkunaan. Ja sitten rapisee ja ovi aukeaa niin me siskon kanssa ollaan ilosia ja nuuskitaan joka nurkka paitsi ne missä on ovet kiinni. Kerran maistoin yhtä papiljottia tai ehkä kahta.

Ennen mama ajoi vilkkuautolla meni yöllä kanssa keikkahommiin ja sillä oli tonttuvaatteet. Nyt se menee sinne sysmään ja pukee lumen väriset vaatteet ja hoitaa sairastuneita ja näppilee tietokonetta ja laittaa lääkkeitä purkkeihin ja ihmisiin. Maman pää on ollu aika sekanen ja täynnä kummallisia sanoja viimeaikoina. Komponentti ja fraasi ja whoike ja muita. Se ei kai tiedä mitä siitä tulee isona vaikka on jo aika vanha. Me kyllä rakastetaan sitä ja nytkin ollaan molemmat tässä kirjotuspuuhissa. Siskolla on tapana työntää sen kuono joka paikkaan ja niin se rakastaa. 

Kauniita unia sinulle siellä

Kohta me mennään nukkumaan ja aamulla taas noustaan lehtipuhaltajan kanssa yhtäaikaa, paitsi se ei ole kakkalenkillä sillon. Painutaan peiton alle ja nukutaan kaikkien kyljet vastakkain ja toivotaan että tämä hiljaisuus olisi vaan hetkellinen lepotauko.

Suuri rakkaus ei kuole, eihän

 

 

Tänään aurinko lämpöä antaa

eikä murhetta kai pitäis kantaa.

Mutta hiljallen nurmelle ehti

tuo syksystä kertova lehti.

 

Se leijui ja vaappui kun katsoin

hyvinvoivana täysine vatsoin. 

Kesän vihreys pois oli siitä

eikä voimat sen riippua riitä.

Suuri puuska sen pois otti puusta

ihan niinkuin mä luopuisin parhaasta luusta.

 

Siinä alhaalla yksin se makas

eikä paluuta ollut kai takas.

Uusi kasvaa kun aika on sillä

enkä ymmärrä voimalla millä.

 

Ehkä voimaksi jää kaiken alle

ei se katoa pois maailmalle.

Suuri rakkaus ei kuole, eihän

vaikka mukanaan niin paljon veihän. 

 

Minä käyn syliin hiljaa ja tiedän

että aikaahan tää kaikki viehän.

Painan nenäni vasten mun rakkaimman poskee

tiedän että se niin paljon koskee.

Syksyn jälkeen on talvi ja lunta

silloin nukkua vois pitkää unta.

Kevään aurinko lämmön taas tuottaa

uuteen kasvuun voin ainavaan luottaa.

Minä pienenä puun alle ehdin

se on peittynyt pikkuisin lehdin.

Suuri rakkaus pienestä tuli,

kun on mennyt pois kylmä ja lumi.

 

Parannuttiin pikkuhiljaa

Nyt minun pitää kertoa teille aika tärkeä asia ja kaikkien ihmisten pitää oppia siitä hetipaikalla ja koilienkin. Me Basenjit ollaan aikalailla viisaita ja näppäriä ja oppivaisia jos niin halutaan , mutta jos ei niin sillon me ei jakseta tehdä asioita vain siksi että ihminen sanoisi että hyvä koila.

Me oltiin eilen Awa-siskon kanssa kahdestaan kotona ja puuhailtiin ihan tavallista arkiasioita ja nukuttiin muunmuassa. Sitten tuli jo viilin aika eikä ketään näkynyt niin otettiin ohjaat omiin tassuihin ja tehtiin iso tyhmyys.

Minä olen yleensä tehtävissä operatiivinen johtaja ja sisko suorittavakoila. Eilen oli myös niin. Sovittiin, että livistetään porttien ohi hinnalla millä hyvänsä ja mennään yläkertaan kissojen sviittiin säikyttelemään niitä. Ei me sillon vielä tiedetty että siitä tulis isompi juttu. Sen piti olla aika salanen vaan. No, siskolla on vahvat tassut ja se järjesti niin että saatiin aikaseksi basun kokonen rako ja tie oli selvä. Loikittiin yläkertaan ja siellä oli aika sotku kun ihmisveli muuttaa juuri. Ei oikein tiennyt minne tassut ja nokan laittaa kun oli kaikkea kivaa jokapuolella. Kissat katteli meidän touhua pöydältä ja näin että ne oli valmiusasennossa kokoajan jos me siskon kanssa hyökättäis. Mutta me ei hyökätty vaan otettiin ensimmäiseksi kissojen vessa käsittelyyn. Se oli aika kiva paikka touhuta ja levitettiin sitä hiekkamurua eripaikkoihin. Sitten siirryttiin tutkimaan ihmisvelin tavaroita ja siellä oli aika ihanat korvatulppaasiat joista lähti johto ja niistä kuuluu musiikkia. Ihan vähän vaan maistettiin niitä koska ne maistu hyvälle, kun ne oli ollu korvissa. 

Sitten kävi se mistä tuli ongelma-asiat. Huomasin velin hyllyssä kivan näkösen askin ja vaikka se oli korkeella niin sanoin siskolle,että se me otetaan ja jos sen voi syödä niin hyvä. Loikin sitä hyllyä päin ja pikkuhiljaa se vaan eteni lähemmäs minua ja sitten se tippu lattialle. Askin sisällä oli valkosia palloja ja me nostettiin se aski velin tuolille ja alettiin syödä. Siskon mielestä ne oli aika pahoja ja se ei ottanu montaa mutta minusta ne oli keskinkertasia ja söin aika runsaasti ettei vaan jäis toisille. Ja sitten siinä kävi niin että kuulin maman askelia pihalta ja sanoin siskolle että nyt jäädään rysänpäältä kiinni ja on pakko kipasta alakertaan niinkun ilosena vastaan mamaa. No se ihmetteli miks me ollaan ulko-oven takana ja aavisti, että yläkerrassa on myös touhuttu. Kävihän se siellä mutta ei huomannu meidän namivarastoa siinä tuolilla, niitä nimittäin jäi jäljelle. Viilit tuli niinkuin kuuluukin ja sitten mentiin kakalle. Minulla oli vielä ihan hyvä olo ja kakka oli tavallista ja piti ähkiä kun se tuli pellolle. Kotona veli oli huomannu sen namijutun ja sillon minulla oli jo paha olla ja tärisytti ja oksetti ja minulle annettiin hunajaa koska se kuulema oli ensiapu.

Sitten mentiin sitikka-autolla pimeellä ilmalla lääkäriin. Onneks sillä lääkärillä oli hyvät kädet ja se oli kiltti, muuten sisko olis vaikka purassu kun sekin oli kipee. Me saatiin neulat tassunvarteen ja siitä meni lientä meidän verisuoniin ja sokeria. ja sitten saatiin kanssa oksennuspiikit ja sillon kiljuttiin molemmat koska se teki kipeetä. Minulla oli mahassa kanssa huono olo ja kakka tuli kovalla vauhdilla ulos ja se lensi ainakin metrin päähän sen lääkärin huoneessa. Ja oli muutenkin huono olo ja siskollakin oli. Istuttiin maman ja velin sylissä ja parannuttiin pikkuhiljaa. Sitten ne neulat otettiin pois ja mama sai laskun ja ajettiin kotiin. Oli vielä vähän pahoinvointia ja kakka-asiat ei ollu hyvin. Lääkäri lainasi semmosen paperin josta mama teki vaipan ja tunsin itseni ihan vauvakoilaksi. 

Tultiin kotiin ja kello oli jo seuraava päivä. Sitten mentiin nukkumaan ja mama tuli meidän kanssa lattialle kun se ei halunnut että koko iso sänky on kakkanen koska minulta lirisi ohutta kakkaa koko ajan. Minä pääsin maman kainaloon ja pyyhe oli minun ympärillä. Sisko nukkui siinä ihan vieressä ja veli kissojen sviitissä. Yö meni melkein hyvin, välillä vähän herättiin mutta oli jo parempi olo. Aamulla ei sitten päästykään missikisoihin ja se harmitti kovasti. Minulta tuli vielä aamupissin aikaan aika iso ohut kakka ja kova ääni ja säikähin sitä. 

Päivän aikana olen tullut paremmaksi ja siskokin on jo terve. Me ollaan syöty monta kertaa pikkuannoksilla ja saatu ihan kamalasti rapsutuksia ja haleja ja pusuja. 

Niissä nameissa oli myrkkyainetta joka tekee koilan sokeriasiat huonoiksi ja meinaa mennä taju ja sitten myös henki. Me toivotaan siskon kanssa ettei enää koskaan osu kohdalle niitä nameja tai muitakaan vaarallisia aineksia joita tulee hyvin sairaiksi. Nyt on kaikki hyvin ja ajateltiin mennä ihan oikeeseen sänkyyn maman kainaloon nukkumaan ilman huonoa oloa. Muistona on reikä tassussa ja vielä monta päivää syötävä tahna joka suojaa meidän mahoja kun ne oli aika kovilla sen ksylitolinamin jäljiltä. Koilat ei tartte hammaspeikon nameja, me otetaan vaan hammaspeikon luita.

Lauma pitää huolta ja ymmärtää

Ollaan ihan vierekkäin

Kyllä vaan huomaa, että lämpöaika alkaa olla takanapäin tai ainakin melkein. Aamulla kun mennään ulos pissille niin tassujen alla on aika viileä nurmiaines ja usein myös sataa vettä. Toisena päivänä piti laittaa sadetakki päälle. Se oli ihan uusi ja siskollakin on samanlainen. Mama oli ostanut jostakin alennusmyynnistä ne. Yleensä se ompelee meidän vaatteet mutta sadeasuja ei. On ollu kyllä myös semmonen juttu, että takametsän laitaan on alkanut ilmaantumaan kotiloeläimiä ja sisko ei halua mennä sinne edes pissille. Niillä on kova kuori ja aikasemmin ne ei asunu meillä lainkaan mutta nyt asuu. eikä niitä saa helposti häädettyä.

Oikeastaan minulla oli asiaakin. En oikein tiedä onko siipivammat tarttuvia kun mamalla on ja nyt sitten Awa-siskollakin on. Me tultiin vähän murheellisiksi kun siipiasian vuoksi Awa-siskosta ei tulekkaan mamma-koilaa ja se oli jo ajatuksen tasolla harjotellu vauvakoilan hoitoa. Minäkin olin jo melkein täti ja mietin leikkiasioita niitten pienten kanssa. Monta kertaa huomasin siskon silmissä emokoilan katseen kun se istu ja ajatteli asioita. Siskolla on kyllä molemmat siivet tallessa mutta se on vaan positiivinen ja suunnitelmat loppu siihen.

Awa-sisko

Nyt vasta oikein ymmärtää, että kaikenlaisista asioista voi selvitä, jos on ymmärtäväisiä siinä lähellä. Uskon, että siskokin selviää ja me voidaan viettää yhdessä hyvää elämää ja olla tärkeitä vaikka ei ollakkaan niinkuin ihan täydellisiä. Minä rakastan Awa-siskoa ja kaikkia muitakin ja varsinkin niitä joilla on siipien kanssa remontti menossa. Mama on hoippunut omalla yhdellä siivellään ja ihan hyvin se on pysynyt pystyssä. Joskun vaikeassa maastossa kun se ottaa tasapainoa niin meinaa tulla hiki ja pitää laittaa se ainut siipi vahvasti pystyyn niin ei kaadu. Nyt me halutaan lähettää täältä meidän omasta koti-Huvikummusta terveisiä ja kaikkein suurin halitus ja lipasu juuri sinulle jolla siipiasiat on vähän levällään. Me selvitään yhdessä, lauma pitää huolta ja ymmärtää.

Sisko miettii

Ollaan eletty kuin pellossa

 Me koilasiskot ollaan eletty kuin pellossa

mut nyt on vissiin sitten toinen ääni kellossa.

On saatu juosta oman lauman kanssa pitkin maailmoita

ja luotu suhdemaailmassa tiimi jot ei mikään voita.

Vaik pieni oon ja kilpajuoksu päättyy kuperkeikkaan

 oon osa joukkuetta niin mä silti veikkaan.

Omasta laumasta tässä kuvassa vaan punaturkit

 On myöskin saatu matkaa häkkieläimenä taittaa.

Ne reissut sujuu hyvin, uni makeasti maittaa.

Niin usein tullaan unimatkan jälkeen oman metsämökin pihaan

ja mama salaa pyyhkii itkutipat omaan paidanhihaan.

Käyn siskon kanssa puhtaan pellon laitaa pitkin

ja kuralammikosta sadevettä salaa joskus litkin.

On jääty munkkipaikan rautaportin taakse kerran

se sillon harmitti kai jonkin verran.

Ei päässyt myöskään sortsihousu-setä portin taakse asti

ja sitäkin se keljutti niin kamalasti.

Siskon kanssa levätään mökkipaikan rapulla auringossa

  On nähty aurinkoa, sadepäivää

ja meillä ollut ei kai minkäänlaista huolenhäivää. 

Se Suuri lämmin korkealla jaksoi usein paistaa

ja sainhan monta herkkumarjaa risun päästä maistaa.

Sadepisaraiset meni turkin sisään asti

se kutitti mun selkänahkaa ihan kamalasti.

Tää kotitalo taitaa käydä aika hiljaiseksi. 

En tiedä mistä ihmisveli olikein keksi,

et pitää muuttaa suureen taloon kauas meistä.

Ei ymmärretä mitään noista ihmismielen teistä. 

On vielä aurinkoa, pehmyt heinä tassun alla

en aijo vielä syksynsäällä pelotella kamalalla.  

Se tulee kun sen aika taitaa olla

sopeudun kai siihen sitten sovinnolla.

 

Huilaan ja minun kurtut näkyy

Ikiomassa laumassa

Oma mökkipaikka

 Kyllä se vaan on niin hyvä juttu, että me siskon kanssa kestetään reissussa oleskelua auton keikkuvalla takapenkillä, koska nyt meillä on loma ja ollaan oltu häkkieläiminä ja kuljettu pitkin maailmoita maman kanssa. Meitä ei ollenkaan okseta vaikka mennään hyppyrimäkikohdista hiekkateillä kun mama sanoo ...hui! Ollaan vietetty lomaelämää mökkipaikalla Savonmaalla kaukana sivistyneistä ihmisistä ja maailman murheista. Siellä ei asu paljon ketään paitsi naapurissa iso koila joka ulvoo aina kun sen huoltaja-setä lähtee ostoksille, kun sillä on aikausein kova jano. Mama sano että se ei ole milloinkaan selvällä päällä. Hyvin se ajaa kuitenkin autolla vaikka vilkkupoliisit tuli sen luo toisena päivänä ja kerran sille tuli vieraita sinisellä traktorilla. Se on kuitenkin siellä omassa talossaan ja me ollaan ihan rauhassa meidän mökkielämässä. Ollaan nautiskeltu luonnonrauhasta ja kävelylenkeistä ja on siellä kyllä satanutkin aikapaljon vettä. 

Siksi lähdettiin toisena päivänä maisema-ajelulle ettei kastuttais niin paljon. Sillon tuli kauimmaisen naapurin isot sarvieläimet tervehtimään meitä oikein melkein tielle asti.

Tässä kuvassa on meidän maalaiskaverit joilla oli isot terävät sarvet

 Niillä oli isommat silmät kun meillä siskon kanssa ja aikasuuret teräväkärkiset sarvet. Kokeilin siskolta heti onko sillä semmosia mutta ei lainkaan tuntunut olevan. Sitten me ajettiin ja ajettiin ja mama sano, että mennään käymään semmosessa paikassa jossa on munkkeja. Mama on syönyt toisena päivänä possumunkkeja ja rinkelimunkkeja ja hillomunkkejakin ja ajattelin että nyt saataisiin siskon kanssa maistiaisia. Ei siinä kuitenkaan käynyt niin. Siellä paikassa oli portti ja portin takana pilkisti kiillotettu sipulinnäkönen katto ja portissa luki isolla kirjaimella, että ei ranta-asuja eikä koilia sen portin sisäpuolelle. Siinä me nökötettiin ja oli hyljeksitty olo. Ihan pieni koila ei saanu kulkea sinne maistelemaan munkkeja. No, mama kävi siellä syömässä ja kertoi meille myöhemmin, että siellä syötiin ihan tavallista ruokaa ja ne munkint käveli omilla jaloillaa eikä niitä voinut lainkaan maistella. En kyllä ymmärrä että voi olla monenlaisia munkkeja. Sitten kun mama tuli sieltä munkkipaikasta pois niin se kysy päivystävältä ihmiseltä joka jakeli mainoslehtisiä, että miksi sinne ei saisi tuoda koilia niin se sano että ne häiritsee. Niin vissiin ne ranta-asutkin. Sitten mama kysy vielä, että saisikos sitten tulla lehmän kanssa portin toiselle puolelle niin se täti-ihminen sano että hyvä huomio. Me tunnettiin kuitenkin Awa-siskon kanssa, että meitä syrjittiin, se oli varmaan rotusyrjintää. Mutta miksiköhän sinne ei saanut mennä ranta-asussa? 

Awa-sisko on väsyny kun se juoksi niin paljon

Siltä erää sitten pakattiin ja tultiin kotiin takaisin ja sitten mentiin koilien joukkotapaamiseen sinne missä Alma-kummityttö asuu. Se oli kyllä aika paras juttu ja ihana. 

 

Minun veli-Jamil ja minä

Tapasin siellä minun kaikkein rakkaimman velin Jamilin ja siellä oli myös Awan lapsien tuleva isi Robin ja ihana Jörge-vaari ja Alma-kummityttö oli aika paras. 

Olen siellä metsässä ihan yksin

Minä ja Awa-siskon mies Robin

Jamil-veikka ja Robin nauraa jollekin

Ja kaikkia laumaan kuuluvia ihmisiä myös. me juostiin ja riekuttiin siellä hienossa pihassa jossa oli myös sateensuoja jos sataa. Ja siellä oli oikeanlaisia ihmisiä jotka ymmärsi mitä basu-koilien mielessä liikkuu. Ne rapsutti ja silitti ja piti meitä ihan hyvänä. Ei jääty porttien taakse paitsi sillon kun mama ja muut meni kahville. Ne söi siellä aika herkkuja mutta ei kuitenkaan munkkeja. Me saatiin vettä mutta ei kerenny olla nälkä kun oli niin kivaa. Onneks meidän kanssa jäi sen talon isäntä ja koilakuiskaaja-Vesa joka ymmärsi pikkubasutyttöä ihan sieluun asti. Toiset, Awa-siskokin, juoksi ihan hirveen kovalla vauhdilla ja minä melkein pysyin mukana. Tein antilooppieläimen loikkia ja ainakin yhden oikean kuperkeikan kun tultiin niin lujaa kaikki samaa matkaa. Se ei haitannut eikä ainakaan sattunut. 

Tässä kuvassa olen melkein missi-asennossa

 Miten voikaan olla pikkukoilan elämä oikein ihanaa kun on omassa laumassa. Sillon ei tarttekkaan yrittää mennä semmosiin laumoihin jonne ei toivoteta tervetulleeksi. Voi vaan nauttia niitten ystäväkoilien ja lauman ihmisjäsenten maailman parhaasta seurasta.

Taidan olla pikkuprinsessa vielä huomennakin

Awa-sisko haluaa olla kuvissa melkein aina ekana

 Ompas aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi istunut tietokoneen näppäimistölle. Kaunis kesä on varmaankin vienyt ajatuksia ihan muualle ja kaikkinaiset hajut ja talven jäliltä löytyneet hajukirjepostit ovat olleet niin mielenkiintoisia että niitten lukeminen on vienyt kaiken energian. Paitsi tietenkin nukkuminen siinä välillä. 

Meille on tullut jo oikea kesä tänne Huvikumpuun ja taitaa se olla sinullakin siellä omassa kodissasi. Me ei siskon kanssa olla alotettu koilakouluakaan vaan ollaan oltu ihan kotiopetuksessa. Minun ihmisveli kyllä kävi koulutusta ja sitten tuli päivä kun se sai uuden lippalakin ja paljon älliä ja kotona oli juhlallisuudet ja me siskon kanssa jouduttiin hoitoon. Olis ollu oikein kiva maistella herkkuja ja kuljeksia vieraitten joukossa tervehtimässä mutta se ei kuulema oikein käyny päinsä koska oltas varastettu koko show. En tiedä miten se varastetaan ja sitten saatiin loppuherkkuja kun tultiin kotiin. Sillä lippalakilla pääsi sitten toiseen koulutukseen ja kun alkaa ilmat viilenemään minun ihmisveli muuttaa isoon kaupunkiin ja siitä tulee opiskelija. Minulla on jo nyt aika ikävä ja siskollakin. Meille jää mama ja kissaeläimet kotiin ja sillä kokoonpanolla aletaan sitten jatkotoimenpiteisiin.

Tässä velillä on se lippalakki ja siskokin on siinä

 Juhlat oli ja nyt sitten nautitaan kesäasioista paitsi hyttyset ja vesisada. Viimevuonna me oltiin siskon kanssa ihan täynnä patteja kun ne inisevät pikkueläimet tökki sillä piikillä nahkaa ja myrkytti meitä. Nyt ei ole paljonkaan patteja ja mama sano, että ollaan siedättyneitä. Kyllä ne silti on aika ei-toivottuja kavereita ne itikat. Ja eilen mentiin lenkkiasioille ja alko tulla vettä yläilmoista ihan kamalasti. Turkki kastu ja korviin meni vettä ja tassut likaantu. Mamakin meni aika märäks. Silti vaan jatkettiin lenkkiä ja vähänajanpäästä ei enää satanu ja kuivettiin kun ravistettiin turkkia. Mama ei kuivanu kun sillä ei ole ravistelutoimintoa. Nurmikko oli kuitenkin märkää ja asiat piti toimittaa aika nopeasti kun märät heinät kasteli mahanalusenkin. Siellä Kongossa ei taija serkkujen mahat kastua kun ne käy asioilla. 

 

Minusta Awa-siskolla on ihan emokoilan katse tässä

Ihan pian Awa-sisko menee käymään eläinlääkärissä. Siltä otetaan samanlaisia koeasioita kuin mamaltakin otettiin, ne on niitä siipiasioita. On ajateltu, että siskosta tulisi äiti ja siksi pitää tarkistaa että kaikki asiat on kunnossa jos koilavauvoja tulis. Mamakin kävi taas kokeissa ja niissä oli kaikki siipiasiat oikein hyvin ja se vaikuttais aika terveeltä nyt. Paitsi sillä on haava kurkussa. Elämässä tulee näköjään vastaan kaikenlaisia asioita niinkun että muuttuu emokoilaks. Minusta ei taida tulla emoa ja ehkä olen sitten vauvakoilille täti joka niitä rakastaa. Kaikkea ei voi saada ja siihen pitää vaan sopeutua. Taidan olla pikkuprinsessa vielä huomennakin.

Tässä olen minä Jada, Huvikummun prinsessa