Istun tässä maman lämpimässä sylissä ihan lähellä hellanuunin lämpöä ja me kirjotetaan. Ikkunan takaa näkyy aika pimeetä ja vähän vaan ulkovaloja. Meilläkään ei ole nyt lyhtyjä vaikka pitäis että osaa paremmin kotiin. Mutta onneks me ollaan kaikki, Awa-sisko, Pipsa-kisu, Kalkkaros-kisu ja mama kotona eikä kukaan mene yöksi tai illaksi minnekkään ja aamullakaan ei herätä kello viidenteen aikaan ulkoilemaan kun mamalla on vapaapäivä sen töistä. Jos ei olis niin herättäis pimeellä ja mentäis postimiehen ja kuun kanssa lenkille kylmään viimailmaan. Nyt me vaan nukutaan peitonalla ja lämmitellään. En voi ymmärtää, että ihmisrakkaan vaan pitää mennä työmaalle ja sitten se tulee kotiin ja me mennään lenkille ja vaikka me siskon kanssa ollaan aika pirteitä kun ollaan nukuttu melkein koko päivä niin mama on aika unelias kun on käyttänyt koko päivän aivojaan ja käsiään siellä työmaalla.Toivoisin melkein, että voitaisiin asua mökkipaikalla ja aurinko paistais ja käytäis lenkkiasioilla metsässä ja pelloilla. Oho, nyt Awa-siskokin tuli syliin istumaan ja me kaikki kolme tehdään kirjoitushommia.
On niin turvallista luottaa ihmisrakkaan syliin
ei se meitä jätä lähtemällä jokapaikan kyliin.
Mennään yhtämatkaa vaikka kuu vaan paistaa
lenkkireissun jälkeen saadaan hammaspeikonluuta maistaa.
Parasta on hyvää rakkautta turkin alla kantaa
uskollista ystävyyttä ihan niinkuin pehmonahkapantaa.
Tulen lämmössä voin unen antaa tulla.
Turva, pienen kodin kaikki rakkaat vierelläni mulla.
Jada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti