Heti aamun tullen vilkkui ilon häivä

Tästä tulee hyvä päivä

heti aamun tullen vilkkui ilon häivä.

Herätessä laitoin kylmän neneän maman poskeen

siitä sain mä pikkukoila ihanvarmaan riemupisteen.

Silmiä me molemmaiset auki tiristettiin

samalla sen toisen aamuhetki varmaan piristettiin.

Minä kun en ole mikään vauvakoila milläänlailla enää

vaikka joskus - aikausein hurja leikkimieli iskee etunenään.

Juoksukisaan haluaisin ihmisystäväni haastaa,

muttei niistä kisaan oikein ole vielä taaskaan. 

Aamunruuan jälkeen usein otan oikein pitkän unen.

Voimat kerään, kasvan ja illaksi taas

reippaaksi ja tarmokkaaksi tulen.

Jaksan kantaa ison herkkuluuni salapaikkaan

taikka kaivaa oikein ison kuopan ulos eikä haittaa.

Nyt kun murkkukoilaksi kai alan pikkuhiljaa tulla

ei kai vaihtoehtoja oo paljon mulla. 

Pitää säästää kaikki pissit takametsän laitaan

eikä hampailla saa tarttua siis ollenkaan ees maman paitaan.

Vaikka kuinka isoks koilaks kasvan joskus joku päivä

voin kai elää elämäni niin et sitä satuta ei huolen häivä. 

Saan nukahtaa sen ihmisrakkaan kyljen viereen

ja hukuttaa sen suukkosiin ja minun kylmään neneään pieneen.

Mä kiitän elämästä äitikoiraa sekä isää.

Ja iloa voin levitellä jokapaikkaan lisää.

Kun tulee huono päivä, pilvet valon eessä

niin silloin yhteistuumin polskutellaan kuraveessä.

Ja sitten pestään tassut suihkun alla

ja ollaan taaskin onnellisia sen ison valon alla.

Tässä kuvassa olen Naksu-Kettusen kanssa, se on minun hampaanraossa.Ja minua unettaa.

Hilveetä liehuntaa

Minä jouduin lähtemään tänään kylmän maailman laidan reunaa paljon kauemmaksi. Sinne mentiin sillä liikkuvalla pyöräkoneella jonka kyytiin kun mennään niin joudun häkkieläimeksi. Ja se häkki on jo liian pieni näin isolle koilalle kun nukuin siellä niin ne kalterit teki peppuun viirupainaumat. No sinne matkalle lähdettiin opettelemaan autossa oleskelua ja tapaamaan minun Maya-siskoa. En enää oikein hyvin muistanutsitä siskoa mutta sitten tunsin sen hajun kun oltiin ihan lähellä. Vielä siitä matkustuksesta. Minua vingutti alkumatkasta koska olisin mieluiten ollut pois sieltä häkistä mutta nukuin kyllä aika pian matkan alusta laskettuna. Heräsin kun pyöräkone pysähtyi ja oltiin kaukana kotoa. Siellä oli erilaiset hajut ja sitten se sisko olikin vähänmatkan päässä odottamassa. Juoksin sen luokse ja me oltiin aika rauhallisia siinä alkuvaiheessa kun nuuskittiin. Käytiin lenkillä ja oli aika kylmä.

Tässä kuvassa Maya-siskolla on pehmeämpi kaulapanta

 Sitten tultiin Maya-siskon kotiin ja sielläkin oli kissaeläimiä aika monta ja niillä oli ainakin joillakin aika pitkät karvat niitten turkeissa. Ne meni jonnekin talteen kun me tultiin sisälle koska se oli niille parhaaksi. Me tutustitttiin vielä vähän aikaa ja sitten me meinattiin maistaa ihmisten herkkupaloja pöydästä kun ne oli niin lähellä. Maya yritti ensin napata ja sitten minä mutta me molemmat epäonnistuttiin ja jäätiin vaille herkkuja ja ne meni mamojen suihin. Ja sitten me alettiinkin liehumaan ihan kamalasti. Juostiin niin kovaa että jalat lähti välillä alta ja seinät tuli nopeesti vastaan. Maya-sisko varmaan luuli että minä muutan niille ja se joutuu olemaan aina siskona ja jakamaan kaikki sen kivat lelut. Halusin vaan vähän lainata siskon unikavereita sen pesästä verhontakaa. Sen pieni lämelottakin oli minun suussa vähän aikaa ja iso luu kanssa ja sitten Maya-sisko suuttu minulle kun se luu oli sille tärkee. Isot siskot ei tykkää kun pikkusiskot ryöstelee niitten tärkeitä juttuja salapaikoista. Ei me kyllä oikeita hampaita käytetty paljonkaan ihan vaan helliä hampaita eikä se oikeesti sattunut siihen toiseenkaan. Kivat hommat näyttää joskus vaarallisiltakin. Ja pitää muistaa että me Mayan kanssa ollaan kaikkien lämelottien kauhuja ja aikasuuria metsästyseläimiä jos et satu sitä muistamaan. Ja jos semmosesta metsästäjästä vaan pääsee vinkukanan ääni kun se liehuu niin ei se ole ihan varmasti silloin mikään metsästyseläin.

Sitten me hetkenajan levättiin

Välillä minäkin pääsin voitonpuolelle vaikka yleensä Maya voitti kisat. Se oli kiltti kun sain välillä olla voitolla. Yhtä asiaa me pelättiin yhdessä ja oltiin sen vihollisia. Se oli imurikone joka osas liikkua ilman käsiä. Se vaan tuli siihen viereen ja onneksi ei syönyt meitä. Eikä sitä uskaltanut edes vastustella niinkuin kotona imurikonetta. Se on helppo vaikka se pitääkin isompaa ääntä kun tuo pyöreänmallinen. Mekin pidettiin ääniä Mayan kanssa. Me puhuttiin meidän kieltä ja muristiinkin ja taisi sitä päästä ainakin yksi koirien sanakin. 

Sitten sisko meinas väsyä siihen liehumiseen ja me lopetettiin se ja minä menin taas siihen koppiin ja nukuin ihan heti. Sisko sai sillon ruokaa ja se nukku kun sen silmät ja tassut ei enää jaksanu toimia. Minä söin myös kotona ja säikyttelin vähän Kalkkaros-kisua ennen nukkumaanmenoa.

Liehumisen jälkeen siskoa alko kamalasti väsyttämään ja se nukku vähän aikaa Jani-Petteristi

Minusta on aika tärkeetä että on olemassa omia siskoja ja velipoikia niinkun Mauri. Ja se varmaan liittyy siihen juuriasiaan. Ollaan me Mayan kanssa ihan erinäkösiä ja meillä on eriväriset turkitkin ainakin vähän ja meidän nenän kohdalla on erivärisiä karvoja kun toisella ja silti meillä molemmilla on isänä Jaro ja äitinä Nova. Siellä ne meidän kaikkien juuret alkaa ja nyt ennen unentuloa mietin sitä että kotikukallakin on juuret ja vihannesta siinä välillä ja sitten tulee se maman työhousun värinen vihannes joka on kukka. Jos minulla on juuret niin millonkahan minulle alkaa kasvamaan sitä vihannesta ja miltähän minä näytän silloin kun puhkean tekemään sitä kukkaa?

Voiko oikea kaveri noinvaan valua pois?

En anna mitään tassua tässä kun lämmittelen sitä ilmassa

Minulla on ollut tänään reippailupäivä ja siksi en jaksa nyt illalla muuta kun olla vaan. Aamulla heti menin isonmetsänlaidalle kakkatouhuille mutta nyt ei ollutkaan hangella pitoa ja putosin sinne sisälle ja oli aika vaikea tulla takaisin pinnalle. Onneksi minulla on pupun takajalkavoimat. Yön aikana oli tullut kylmää valkoista ainetta melkoisen suuri määrä ja en ymmärrä miksi se ei vaan voisi mennä pois ja ne kaikki hyvemmät hajut olisi paremmin nenän lähellä. Juoksenneltiin siellä metsässä monta kierrosta ja piti melkein mennä polkuja vaan kun muuten vauhti olisi hiljentynyt liiaksi. 

Lumikinos on vieläkin minun kokonen

Aamuruuan jälkeen monta kertaa jaksan vaan nukkua tai ainakin levätä ja niin tein tänäänkin. Edellispäivänä olin saanut tuliasisasiana uuden Kettusen joka vinkuu molemmista päistä. Se ei kuitenkaan voita minun Läme-Lottaa joka on paras. Ja kummitätin tuoma Possu lakkasi sanomasta yhtään mitään ja Vinku-Kanakin vaan huokailee. Läme-Lotta jaksaa aina vaan vastailla kun kutitan sitä hampailla. Kettunen on aika veltto ja tänään nukuin sen vieressä että se tulisi paremmin tutuksi. 

Tänään tapahtui myös kukka-asioita. Ennen ruoka-aikaa ajattelin vähän maistaa vihanneksia. Ne on terveellisä ja ajattelin ihan itsenäisesti ottaa niitä alkupalaksi. Ja se oli tietenkin väärä vihannes kun se ei ollut siellä kylmässä kaapissa vaan ompeluskonepöydän päällä vesipurkissa. Kerkesin syödä vaan yhden ison maman työhousujen värisen osan siitä vihanneksesta kun mama tuli ja arvaatte loput. Se laski ne muut samanlaiset ja yksi puuttui koska se oli ko minun mahassa. Ja se toinen kukka-asia oli ikkunan vieressä ja kaksi kertaa se meni lattialle kun olin siinä lähellä ja toisella kerralla se astia ei enää kestänyt vaan siltä pääsi rikkonainen ääni. Ennen kuin mama ehti tulla paikalle ehdin vielä jonkinverran katsastella sitä juuri ja siipi-asian juurikohtaa. Isot ja sotkuiset juuret oli sillä kasviksella. Haluaisin suorat ja kivemmat juuret. Sitten tuli mama ja harja ja minä menin oven taakse hetkeksi ja imurikonekin kävi kukka-asiaa korjaamassa. Ja maistoin minä tänään myös kissa-eläinten hiekkaa ja sitten pestiin suu koska nenä oli kuorrutettu niillä muruilla ja kaikkia nauratti vaikka olinkin tuhmilla jälillä.

Tänään ulkoilin aika monta kertaa ja se väsyttää. Auringon aikaan menin ulkoilemaan ja meidän pihalla oli kaksi isoa lumiotusta. Ne oli kuulema Muumeja. Nuuskin sen toisen taskuja ja niistä löyty nameja. Se oli aika kiva Muumi mutta kun tulin illalla maailman suurimmalta lenkiltä niin ne molemmat oli ihan surullisen näkösiä ja jotenkin valuneita. Eikä ollut enää namejakaan taskussa. Ihan kummallisia. Välillä tuntuu siltä, että juuri kun on tullut kaveriksi niin sitten ei enää sitä toista olekaan. Olenkin miettinyt ihan vähän sitä että olen alkanut monille kaveriksi ja onkohan ne minun kavereita vai aikooko joku muukin kuin nuo Muumit valua vaan pois ihan etten huomaakaan.

Tässä kuvassa ne Muumit eivät vielä olleet valuneet minun luota

Villapaita ilman takahihoja ja rappuasioita

Tänään olikin melko erilaista kun mama ei mennytkään aamuraksujen jälkeen työhön. Sillä oli ihan vapautus kun se oli jo yölläkin laittanut housut päälle ja mennyt töihin kun se piipittävä kone puhui isolla äänellä. Minäkin heräsin mutta nukuin uudestaan koska oli vielä pimeää. Me otettiin vielä pienet päiväunet lämpösen peiton alla eikä millään olisi jaksanut nousta juoksemaan. Noustiin kuitenkin ja mamakaan ei niistänyt enää kovaa koska sen nenä oli jo paremmassa kunnossa. Sain herkkuvälipalaa ja senjälkeen se sitten alkoikin se ompelu. Sain ihan oman villapaidan kun sitä ensin leikattiin ja kokeiltiin päälle. Se on aikuisten vaatteesta tehty ja se on kuulema semmonen tuunattu vaatekappale. Siinä on myöskin vetoketku ja korkea kaulus.  En tykänny ollenkaan koko touhusta ja kun painoin sen ompeluslaitteen kaasupoljinta niin mama kiljahti melkein minun kielellä. Olisin vaan vähän auttanut. Sitten se paita tuli valmiiksi ja mentiin sen kanssa lenkille. Olihan se etupäästä lämmin ja ehkä siihen tulee myös takapää mutta se vaatii kehittelytyötä. 

Minun uusi villapaita joka on tehty maman entisestä

Sitten tänään tapahtui myöskin siivousta. Joku pelkää sitä konetta jolla siivotaan mutta minä otan sen aina kiinni ja mama ottaa kiinni villakoiran. Minä en kyllä ole villakoira kun minulla ei ole paljon villoja nahkan päällä. Sitten kun piti alkaa ottamaan hapsurätillä vesien kanssa pissijälkiä lattialta niin minut laitettiin huoneeseen oven taakse etten aiheuta turhia vedenpaisumuksia. Minusta olisi ollut oikein kiva ottaa sitä hapsua kiinni ja auttaa mutta ei se vaan käynyt. Ja en minä pissi paljon lattialle kun pissin ulkoilmaan. Ihan joskus vaan vahingossa tulee lattianrakoseen. 

Ja sitten vielä ainakin yksi ihan tärkeä asia. Olen tänään saanut mennä kissa-eläinten yläkerrokseen ihan luvan kanssa. Siellä oli niin paljon kaikkia uusia hienoja hajuja ja kissa-eläinten tavaroita ja isoihmisvelin kivoja johtoja sen puntinnostohanskat jotka maistu kamalan hyvälle. Tunnen jo alakerran kaikki nurkat niin hyvin että pimeelläkin osaan liikkua siellä helposti mutta yläkerroksessa oli vieraita asioita niin paljon että olisin mielelläni jäänyt sinne vielä tutkimaan. Minut pyydettiin kuitenkin pois ja se ei ollut ihan kunnollinen asia. Ja sitten tulikin se hankaluus. Ne yläkerrokseen vievät rappuset oli oikein helppo loikkia ylös mutta alas ei ollutkaan helppo tulla. Odotin siellä yläosassa ja en uskaltanut mennä. Päästin semmosen äänen että se tarkotti että apu olis kiva juttu. Minun vinkuna hälytti paikalle maman ja se oli päättänyt että minä olen jo niin iso koira että voisin tulla ne alasraput ihan itsenäisesti alaskin. En ymmärrä miksi ne raput on eri muotosia ja toisesta päästä niin kapeitakin ettei edes minun tassu mahdu sille. Mama opetti minua ja antoi aina namiraksun kun olin loikannut pariaskelta. Se oli aika jännää mutta en voi tajuta miten ylöspäin on niin helppo mennä mutta alastulo on niin vaikeeta. Tiedätkös sinä?

Sydämen ääni on eri kun hikka

Minun isot tassut ensimmäisenä kuvassa

Olen kuulema kasvanut silmissä. En osaa sanoa miten voi kasvaa silmissä, mutta nyt minulla on isommat tassut ja enemmän lihaksia kun sillon ihan lapsiaikana. Minun leukalihakset on kanssa kasvanu vahvoiksi. Kaikilla metsästäjillä kuuluu olla niin. Pienten koirien kuuluu kasvaa kun ne syö terveellisiä ruoka-aineksia riittävän paljon ja sen lisäksi luita ja lattiaruokaa ja herkkunaksuja ja porkkanoita ainakin. Omena on aika herkkua ja kun sen haju tuntuu minun kirsuun niin vainuan sen kohteen heti ja haluan ainakin pienen palan. 

Olen pysynyt sutjakassa kunnossa, sanoo mama. Se varmaan tarkottaa että olen erinäkönen kun kissa-eläimet joilla on iso mahanalus eikä niillä ole edes lapsia siellä sisällä. Kai ne on syöny herkkuruokaa siellä niitten yläkerrassa välillä. Minäkin käyn siellä joskus kun portti on auki tai avaankin sen. Olen vähän kateellinen kissa-eläimille kun niillä on yläkerta ja lämpimämpi kun minulla. Ja siksi pitää aina mennä peiton alle ja sylkkyyn kun tärisyttää. Ja minun villapaita on vielä muovipussissa eikä sitä ole edes valmistettukaan, monta narukasaa joista mama tekee tikuilla minulle puseron, ehkä. Minun Maya-siskolla on villapaita ja siinä on tyttöjenvärisiä raidotuksia ja minulle tulee vihreitä.

Ai niin kävin siellä rokotus-asiassa. Se lääkäri-ihminen söpötti minulle ja se entinenkin lääkäri tuli sinne ja puhu minulle vauvan kieltä. Se kuulosti kivalta ja ei edes pelottanu. Minun kieltä ne ei kyllä osanneet ja haluaisin joskus jutella omalla kielellä vaikka minun siskon tai veljen kanssa. Se olisi oikein mukavaa. Ja voitaisiin kanssa vähän leikkiä hurjia metsästysleikkejä. No se täti silitteli minun turkkia ja laitto mahan kohalle kylmän töttörön ja kun olin aika touhukas niin se ei kuullut ensin kun vain tuhina-ääniä ja sitten minun sydämen äänen. Siitä se oli heti ilomielinen. On aika tärkeää kuunnella sydämen ääntä koska ilman sitä on ihan turha toivo. Minäkin kuuntein juuri sydämen ääntä ja se tykytti ja sitten tuli hikka. Se ei ole sydämen ääni kun se on joku muu ääni. Ja muistan kyllä minun oman Nova-mamman masussakin kuului sydämen ääni, ja nyt kun olen isojen ihmisten sylissä niiltäkin kuuluu se sama ääni ja siihen on aika hyvä käydä nukkumaan. Maman ääni on eriasia kun sydämen ääni ja joskus minun sydämen ääni on erimieltä joistakin esimerkiksi haukkaamis-asioista. Niin se rokotus-asia oli aika paha. Se täti otti ihan kamalan isot piikin jolla se laitto aineksia minun niskaan nahan alle. Arvaatte että sanoin jotakin minun omalla kielellä. Se sattu vaan ihan pienen ajan ja sitten ei enää. Ne mama ja se lääkäri-ihminen puhui allergisesta reaktiosta. Ajattelin, että se on joku nami kun oli kiltti rokotukselle. Ei sitä vaan tullut ja mama oli tyytyväinen ja minä olisin halunnut jonkun namin. 

Sillon kun meinaa nukkua ei halua kuvauksia

Olen käynyt jo kylmän maailman reunasta aika kaukana puolenhehtaarin metsän laidan lähellä. Siellä on paljon uusia hajuja ja makupaloja. Siellä metsän takana menee isoja ihmisiä ja niillä on laudat jaloissa ja tikut käsissä ja naama punanen. Ihan kummallisia. Olen reissuilla nähnyt että se kylmä valkoinen aine jota on maassa aina vaan häviää ja sen alla on kaikkea kivaa. Olen myös käynyt tiellä missä en pienenä voinut käydä. Siellä menee isoja koneita ja niitä voi katsoa kun on istunut nätisti maan päälle. Ja eilen tapasin myös Aapon joka on isompi koira kuin minä. Kun minä pyydystelen rämerottia niin se pyydystelee mäyriä. En tiedä mikä on mäyrä mutta on sillä ainakin jalat. Aapo halus tulla näyttämään minulle sen hampaita ja se halus olla minun kaveri. Uskoisin että meistä voi tulla kaverit jos se ei hypi minun päälle. Sillä oli aika paljon nahkan päällä karvoja eikä tartte villapaitaa ja sitä pitää nyppiä. Minua ei tartte nyppiä kun minä vaan nypin minun etuhammksilla. 

Ollaan tultu isolta lenkiltä just minun ihmisvelin kanssa

Nyt minä alan toivomaan kaikille hyviä päiväunia kun minäkin menen niille. Ihmisenkin pitää muistaa nukkua sillon kun uni alkaa tulla ja sillon saa kallistaa pään lähimmälle pehmopaikalle. Ja sitten myös pitää muistaa kuunnella kaikenlaisia sydämenääniä kun ne voi hyödyttää tulevia suunnitelmia. Minunkin sydän sanoo jo nyt että ruoka-aika tulee vähänajanpäästä ja se sanoo kanssa että minua rakastetaan.