Tästä tulee hyvä päivä
heti aamun tullen vilkkui ilon häivä.
Herätessä laitoin kylmän neneän maman poskeen
siitä sain mä pikkukoila ihanvarmaan riemupisteen.
Silmiä me molemmaiset auki tiristettiin
samalla sen toisen aamuhetki varmaan piristettiin.
Minä kun en ole mikään vauvakoila milläänlailla enää
vaikka joskus - aikausein hurja leikkimieli iskee etunenään.
Juoksukisaan haluaisin ihmisystäväni haastaa,
muttei niistä kisaan oikein ole vielä taaskaan.
Aamunruuan jälkeen usein otan oikein pitkän unen.
Voimat kerään, kasvan ja illaksi taas
reippaaksi ja tarmokkaaksi tulen.
Jaksan kantaa ison herkkuluuni salapaikkaan
taikka kaivaa oikein ison kuopan ulos eikä haittaa.
Nyt kun murkkukoilaksi kai alan pikkuhiljaa tulla
ei kai vaihtoehtoja oo paljon mulla.
Pitää säästää kaikki pissit takametsän laitaan
eikä hampailla saa tarttua siis ollenkaan ees maman paitaan.
Vaikka kuinka isoks koilaks kasvan joskus joku päivä
voin kai elää elämäni niin et sitä satuta ei huolen häivä.
Saan nukahtaa sen ihmisrakkaan kyljen viereen
ja hukuttaa sen suukkosiin ja minun kylmään neneään pieneen.
Mä kiitän elämästä äitikoiraa sekä isää.
Ja iloa voin levitellä jokapaikkaan lisää.
Kun tulee huono päivä, pilvet valon eessä
niin silloin yhteistuumin polskutellaan kuraveessä.
Ja sitten pestään tassut suihkun alla
ja ollaan taaskin onnellisia sen ison valon alla.
 |
| Tässä kuvassa olen Naksu-Kettusen kanssa, se on minun hampaanraossa.Ja minua unettaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti