Hilveetä liehuntaa

Minä jouduin lähtemään tänään kylmän maailman laidan reunaa paljon kauemmaksi. Sinne mentiin sillä liikkuvalla pyöräkoneella jonka kyytiin kun mennään niin joudun häkkieläimeksi. Ja se häkki on jo liian pieni näin isolle koilalle kun nukuin siellä niin ne kalterit teki peppuun viirupainaumat. No sinne matkalle lähdettiin opettelemaan autossa oleskelua ja tapaamaan minun Maya-siskoa. En enää oikein hyvin muistanutsitä siskoa mutta sitten tunsin sen hajun kun oltiin ihan lähellä. Vielä siitä matkustuksesta. Minua vingutti alkumatkasta koska olisin mieluiten ollut pois sieltä häkistä mutta nukuin kyllä aika pian matkan alusta laskettuna. Heräsin kun pyöräkone pysähtyi ja oltiin kaukana kotoa. Siellä oli erilaiset hajut ja sitten se sisko olikin vähänmatkan päässä odottamassa. Juoksin sen luokse ja me oltiin aika rauhallisia siinä alkuvaiheessa kun nuuskittiin. Käytiin lenkillä ja oli aika kylmä.

Tässä kuvassa Maya-siskolla on pehmeämpi kaulapanta

 Sitten tultiin Maya-siskon kotiin ja sielläkin oli kissaeläimiä aika monta ja niillä oli ainakin joillakin aika pitkät karvat niitten turkeissa. Ne meni jonnekin talteen kun me tultiin sisälle koska se oli niille parhaaksi. Me tutustitttiin vielä vähän aikaa ja sitten me meinattiin maistaa ihmisten herkkupaloja pöydästä kun ne oli niin lähellä. Maya yritti ensin napata ja sitten minä mutta me molemmat epäonnistuttiin ja jäätiin vaille herkkuja ja ne meni mamojen suihin. Ja sitten me alettiinkin liehumaan ihan kamalasti. Juostiin niin kovaa että jalat lähti välillä alta ja seinät tuli nopeesti vastaan. Maya-sisko varmaan luuli että minä muutan niille ja se joutuu olemaan aina siskona ja jakamaan kaikki sen kivat lelut. Halusin vaan vähän lainata siskon unikavereita sen pesästä verhontakaa. Sen pieni lämelottakin oli minun suussa vähän aikaa ja iso luu kanssa ja sitten Maya-sisko suuttu minulle kun se luu oli sille tärkee. Isot siskot ei tykkää kun pikkusiskot ryöstelee niitten tärkeitä juttuja salapaikoista. Ei me kyllä oikeita hampaita käytetty paljonkaan ihan vaan helliä hampaita eikä se oikeesti sattunut siihen toiseenkaan. Kivat hommat näyttää joskus vaarallisiltakin. Ja pitää muistaa että me Mayan kanssa ollaan kaikkien lämelottien kauhuja ja aikasuuria metsästyseläimiä jos et satu sitä muistamaan. Ja jos semmosesta metsästäjästä vaan pääsee vinkukanan ääni kun se liehuu niin ei se ole ihan varmasti silloin mikään metsästyseläin.

Sitten me hetkenajan levättiin

Välillä minäkin pääsin voitonpuolelle vaikka yleensä Maya voitti kisat. Se oli kiltti kun sain välillä olla voitolla. Yhtä asiaa me pelättiin yhdessä ja oltiin sen vihollisia. Se oli imurikone joka osas liikkua ilman käsiä. Se vaan tuli siihen viereen ja onneksi ei syönyt meitä. Eikä sitä uskaltanut edes vastustella niinkuin kotona imurikonetta. Se on helppo vaikka se pitääkin isompaa ääntä kun tuo pyöreänmallinen. Mekin pidettiin ääniä Mayan kanssa. Me puhuttiin meidän kieltä ja muristiinkin ja taisi sitä päästä ainakin yksi koirien sanakin. 

Sitten sisko meinas väsyä siihen liehumiseen ja me lopetettiin se ja minä menin taas siihen koppiin ja nukuin ihan heti. Sisko sai sillon ruokaa ja se nukku kun sen silmät ja tassut ei enää jaksanu toimia. Minä söin myös kotona ja säikyttelin vähän Kalkkaros-kisua ennen nukkumaanmenoa.

Liehumisen jälkeen siskoa alko kamalasti väsyttämään ja se nukku vähän aikaa Jani-Petteristi

Minusta on aika tärkeetä että on olemassa omia siskoja ja velipoikia niinkun Mauri. Ja se varmaan liittyy siihen juuriasiaan. Ollaan me Mayan kanssa ihan erinäkösiä ja meillä on eriväriset turkitkin ainakin vähän ja meidän nenän kohdalla on erivärisiä karvoja kun toisella ja silti meillä molemmilla on isänä Jaro ja äitinä Nova. Siellä ne meidän kaikkien juuret alkaa ja nyt ennen unentuloa mietin sitä että kotikukallakin on juuret ja vihannesta siinä välillä ja sitten tulee se maman työhousun värinen vihannes joka on kukka. Jos minulla on juuret niin millonkahan minulle alkaa kasvamaan sitä vihannesta ja miltähän minä näytän silloin kun puhkean tekemään sitä kukkaa?