Suuri rakkaus ei kuole, eihän

 

 

Tänään aurinko lämpöä antaa

eikä murhetta kai pitäis kantaa.

Mutta hiljallen nurmelle ehti

tuo syksystä kertova lehti.

 

Se leijui ja vaappui kun katsoin

hyvinvoivana täysine vatsoin. 

Kesän vihreys pois oli siitä

eikä voimat sen riippua riitä.

Suuri puuska sen pois otti puusta

ihan niinkuin mä luopuisin parhaasta luusta.

 

Siinä alhaalla yksin se makas

eikä paluuta ollut kai takas.

Uusi kasvaa kun aika on sillä

enkä ymmärrä voimalla millä.

 

Ehkä voimaksi jää kaiken alle

ei se katoa pois maailmalle.

Suuri rakkaus ei kuole, eihän

vaikka mukanaan niin paljon veihän. 

 

Minä käyn syliin hiljaa ja tiedän

että aikaahan tää kaikki viehän.

Painan nenäni vasten mun rakkaimman poskee

tiedän että se niin paljon koskee.

Syksyn jälkeen on talvi ja lunta

silloin nukkua vois pitkää unta.

Kevään aurinko lämmön taas tuottaa

uuteen kasvuun voin ainavaan luottaa.

Minä pienenä puun alle ehdin

se on peittynyt pikkuisin lehdin.

Suuri rakkaus pienestä tuli,

kun on mennyt pois kylmä ja lumi.

 

Parannuttiin pikkuhiljaa

Nyt minun pitää kertoa teille aika tärkeä asia ja kaikkien ihmisten pitää oppia siitä hetipaikalla ja koilienkin. Me Basenjit ollaan aikalailla viisaita ja näppäriä ja oppivaisia jos niin halutaan , mutta jos ei niin sillon me ei jakseta tehdä asioita vain siksi että ihminen sanoisi että hyvä koila.

Me oltiin eilen Awa-siskon kanssa kahdestaan kotona ja puuhailtiin ihan tavallista arkiasioita ja nukuttiin muunmuassa. Sitten tuli jo viilin aika eikä ketään näkynyt niin otettiin ohjaat omiin tassuihin ja tehtiin iso tyhmyys.

Minä olen yleensä tehtävissä operatiivinen johtaja ja sisko suorittavakoila. Eilen oli myös niin. Sovittiin, että livistetään porttien ohi hinnalla millä hyvänsä ja mennään yläkertaan kissojen sviittiin säikyttelemään niitä. Ei me sillon vielä tiedetty että siitä tulis isompi juttu. Sen piti olla aika salanen vaan. No, siskolla on vahvat tassut ja se järjesti niin että saatiin aikaseksi basun kokonen rako ja tie oli selvä. Loikittiin yläkertaan ja siellä oli aika sotku kun ihmisveli muuttaa juuri. Ei oikein tiennyt minne tassut ja nokan laittaa kun oli kaikkea kivaa jokapuolella. Kissat katteli meidän touhua pöydältä ja näin että ne oli valmiusasennossa kokoajan jos me siskon kanssa hyökättäis. Mutta me ei hyökätty vaan otettiin ensimmäiseksi kissojen vessa käsittelyyn. Se oli aika kiva paikka touhuta ja levitettiin sitä hiekkamurua eripaikkoihin. Sitten siirryttiin tutkimaan ihmisvelin tavaroita ja siellä oli aika ihanat korvatulppaasiat joista lähti johto ja niistä kuuluu musiikkia. Ihan vähän vaan maistettiin niitä koska ne maistu hyvälle, kun ne oli ollu korvissa. 

Sitten kävi se mistä tuli ongelma-asiat. Huomasin velin hyllyssä kivan näkösen askin ja vaikka se oli korkeella niin sanoin siskolle,että se me otetaan ja jos sen voi syödä niin hyvä. Loikin sitä hyllyä päin ja pikkuhiljaa se vaan eteni lähemmäs minua ja sitten se tippu lattialle. Askin sisällä oli valkosia palloja ja me nostettiin se aski velin tuolille ja alettiin syödä. Siskon mielestä ne oli aika pahoja ja se ei ottanu montaa mutta minusta ne oli keskinkertasia ja söin aika runsaasti ettei vaan jäis toisille. Ja sitten siinä kävi niin että kuulin maman askelia pihalta ja sanoin siskolle että nyt jäädään rysänpäältä kiinni ja on pakko kipasta alakertaan niinkun ilosena vastaan mamaa. No se ihmetteli miks me ollaan ulko-oven takana ja aavisti, että yläkerrassa on myös touhuttu. Kävihän se siellä mutta ei huomannu meidän namivarastoa siinä tuolilla, niitä nimittäin jäi jäljelle. Viilit tuli niinkuin kuuluukin ja sitten mentiin kakalle. Minulla oli vielä ihan hyvä olo ja kakka oli tavallista ja piti ähkiä kun se tuli pellolle. Kotona veli oli huomannu sen namijutun ja sillon minulla oli jo paha olla ja tärisytti ja oksetti ja minulle annettiin hunajaa koska se kuulema oli ensiapu.

Sitten mentiin sitikka-autolla pimeellä ilmalla lääkäriin. Onneks sillä lääkärillä oli hyvät kädet ja se oli kiltti, muuten sisko olis vaikka purassu kun sekin oli kipee. Me saatiin neulat tassunvarteen ja siitä meni lientä meidän verisuoniin ja sokeria. ja sitten saatiin kanssa oksennuspiikit ja sillon kiljuttiin molemmat koska se teki kipeetä. Minulla oli mahassa kanssa huono olo ja kakka tuli kovalla vauhdilla ulos ja se lensi ainakin metrin päähän sen lääkärin huoneessa. Ja oli muutenkin huono olo ja siskollakin oli. Istuttiin maman ja velin sylissä ja parannuttiin pikkuhiljaa. Sitten ne neulat otettiin pois ja mama sai laskun ja ajettiin kotiin. Oli vielä vähän pahoinvointia ja kakka-asiat ei ollu hyvin. Lääkäri lainasi semmosen paperin josta mama teki vaipan ja tunsin itseni ihan vauvakoilaksi. 

Tultiin kotiin ja kello oli jo seuraava päivä. Sitten mentiin nukkumaan ja mama tuli meidän kanssa lattialle kun se ei halunnut että koko iso sänky on kakkanen koska minulta lirisi ohutta kakkaa koko ajan. Minä pääsin maman kainaloon ja pyyhe oli minun ympärillä. Sisko nukkui siinä ihan vieressä ja veli kissojen sviitissä. Yö meni melkein hyvin, välillä vähän herättiin mutta oli jo parempi olo. Aamulla ei sitten päästykään missikisoihin ja se harmitti kovasti. Minulta tuli vielä aamupissin aikaan aika iso ohut kakka ja kova ääni ja säikähin sitä. 

Päivän aikana olen tullut paremmaksi ja siskokin on jo terve. Me ollaan syöty monta kertaa pikkuannoksilla ja saatu ihan kamalasti rapsutuksia ja haleja ja pusuja. 

Niissä nameissa oli myrkkyainetta joka tekee koilan sokeriasiat huonoiksi ja meinaa mennä taju ja sitten myös henki. Me toivotaan siskon kanssa ettei enää koskaan osu kohdalle niitä nameja tai muitakaan vaarallisia aineksia joita tulee hyvin sairaiksi. Nyt on kaikki hyvin ja ajateltiin mennä ihan oikeeseen sänkyyn maman kainaloon nukkumaan ilman huonoa oloa. Muistona on reikä tassussa ja vielä monta päivää syötävä tahna joka suojaa meidän mahoja kun ne oli aika kovilla sen ksylitolinamin jäljiltä. Koilat ei tartte hammaspeikon nameja, me otetaan vaan hammaspeikon luita.

Lauma pitää huolta ja ymmärtää

Ollaan ihan vierekkäin

Kyllä vaan huomaa, että lämpöaika alkaa olla takanapäin tai ainakin melkein. Aamulla kun mennään ulos pissille niin tassujen alla on aika viileä nurmiaines ja usein myös sataa vettä. Toisena päivänä piti laittaa sadetakki päälle. Se oli ihan uusi ja siskollakin on samanlainen. Mama oli ostanut jostakin alennusmyynnistä ne. Yleensä se ompelee meidän vaatteet mutta sadeasuja ei. On ollu kyllä myös semmonen juttu, että takametsän laitaan on alkanut ilmaantumaan kotiloeläimiä ja sisko ei halua mennä sinne edes pissille. Niillä on kova kuori ja aikasemmin ne ei asunu meillä lainkaan mutta nyt asuu. eikä niitä saa helposti häädettyä.

Oikeastaan minulla oli asiaakin. En oikein tiedä onko siipivammat tarttuvia kun mamalla on ja nyt sitten Awa-siskollakin on. Me tultiin vähän murheellisiksi kun siipiasian vuoksi Awa-siskosta ei tulekkaan mamma-koilaa ja se oli jo ajatuksen tasolla harjotellu vauvakoilan hoitoa. Minäkin olin jo melkein täti ja mietin leikkiasioita niitten pienten kanssa. Monta kertaa huomasin siskon silmissä emokoilan katseen kun se istu ja ajatteli asioita. Siskolla on kyllä molemmat siivet tallessa mutta se on vaan positiivinen ja suunnitelmat loppu siihen.

Awa-sisko

Nyt vasta oikein ymmärtää, että kaikenlaisista asioista voi selvitä, jos on ymmärtäväisiä siinä lähellä. Uskon, että siskokin selviää ja me voidaan viettää yhdessä hyvää elämää ja olla tärkeitä vaikka ei ollakkaan niinkuin ihan täydellisiä. Minä rakastan Awa-siskoa ja kaikkia muitakin ja varsinkin niitä joilla on siipien kanssa remontti menossa. Mama on hoippunut omalla yhdellä siivellään ja ihan hyvin se on pysynyt pystyssä. Joskun vaikeassa maastossa kun se ottaa tasapainoa niin meinaa tulla hiki ja pitää laittaa se ainut siipi vahvasti pystyyn niin ei kaadu. Nyt me halutaan lähettää täältä meidän omasta koti-Huvikummusta terveisiä ja kaikkein suurin halitus ja lipasu juuri sinulle jolla siipiasiat on vähän levällään. Me selvitään yhdessä, lauma pitää huolta ja ymmärtää.

Sisko miettii

Ollaan eletty kuin pellossa

 Me koilasiskot ollaan eletty kuin pellossa

mut nyt on vissiin sitten toinen ääni kellossa.

On saatu juosta oman lauman kanssa pitkin maailmoita

ja luotu suhdemaailmassa tiimi jot ei mikään voita.

Vaik pieni oon ja kilpajuoksu päättyy kuperkeikkaan

 oon osa joukkuetta niin mä silti veikkaan.

Omasta laumasta tässä kuvassa vaan punaturkit

 On myöskin saatu matkaa häkkieläimenä taittaa.

Ne reissut sujuu hyvin, uni makeasti maittaa.

Niin usein tullaan unimatkan jälkeen oman metsämökin pihaan

ja mama salaa pyyhkii itkutipat omaan paidanhihaan.

Käyn siskon kanssa puhtaan pellon laitaa pitkin

ja kuralammikosta sadevettä salaa joskus litkin.

On jääty munkkipaikan rautaportin taakse kerran

se sillon harmitti kai jonkin verran.

Ei päässyt myöskään sortsihousu-setä portin taakse asti

ja sitäkin se keljutti niin kamalasti.

Siskon kanssa levätään mökkipaikan rapulla auringossa

  On nähty aurinkoa, sadepäivää

ja meillä ollut ei kai minkäänlaista huolenhäivää. 

Se Suuri lämmin korkealla jaksoi usein paistaa

ja sainhan monta herkkumarjaa risun päästä maistaa.

Sadepisaraiset meni turkin sisään asti

se kutitti mun selkänahkaa ihan kamalasti.

Tää kotitalo taitaa käydä aika hiljaiseksi. 

En tiedä mistä ihmisveli olikein keksi,

et pitää muuttaa suureen taloon kauas meistä.

Ei ymmärretä mitään noista ihmismielen teistä. 

On vielä aurinkoa, pehmyt heinä tassun alla

en aijo vielä syksynsäällä pelotella kamalalla.  

Se tulee kun sen aika taitaa olla

sopeudun kai siihen sitten sovinnolla.

 

Huilaan ja minun kurtut näkyy