Parannuttiin pikkuhiljaa

Nyt minun pitää kertoa teille aika tärkeä asia ja kaikkien ihmisten pitää oppia siitä hetipaikalla ja koilienkin. Me Basenjit ollaan aikalailla viisaita ja näppäriä ja oppivaisia jos niin halutaan , mutta jos ei niin sillon me ei jakseta tehdä asioita vain siksi että ihminen sanoisi että hyvä koila.

Me oltiin eilen Awa-siskon kanssa kahdestaan kotona ja puuhailtiin ihan tavallista arkiasioita ja nukuttiin muunmuassa. Sitten tuli jo viilin aika eikä ketään näkynyt niin otettiin ohjaat omiin tassuihin ja tehtiin iso tyhmyys.

Minä olen yleensä tehtävissä operatiivinen johtaja ja sisko suorittavakoila. Eilen oli myös niin. Sovittiin, että livistetään porttien ohi hinnalla millä hyvänsä ja mennään yläkertaan kissojen sviittiin säikyttelemään niitä. Ei me sillon vielä tiedetty että siitä tulis isompi juttu. Sen piti olla aika salanen vaan. No, siskolla on vahvat tassut ja se järjesti niin että saatiin aikaseksi basun kokonen rako ja tie oli selvä. Loikittiin yläkertaan ja siellä oli aika sotku kun ihmisveli muuttaa juuri. Ei oikein tiennyt minne tassut ja nokan laittaa kun oli kaikkea kivaa jokapuolella. Kissat katteli meidän touhua pöydältä ja näin että ne oli valmiusasennossa kokoajan jos me siskon kanssa hyökättäis. Mutta me ei hyökätty vaan otettiin ensimmäiseksi kissojen vessa käsittelyyn. Se oli aika kiva paikka touhuta ja levitettiin sitä hiekkamurua eripaikkoihin. Sitten siirryttiin tutkimaan ihmisvelin tavaroita ja siellä oli aika ihanat korvatulppaasiat joista lähti johto ja niistä kuuluu musiikkia. Ihan vähän vaan maistettiin niitä koska ne maistu hyvälle, kun ne oli ollu korvissa. 

Sitten kävi se mistä tuli ongelma-asiat. Huomasin velin hyllyssä kivan näkösen askin ja vaikka se oli korkeella niin sanoin siskolle,että se me otetaan ja jos sen voi syödä niin hyvä. Loikin sitä hyllyä päin ja pikkuhiljaa se vaan eteni lähemmäs minua ja sitten se tippu lattialle. Askin sisällä oli valkosia palloja ja me nostettiin se aski velin tuolille ja alettiin syödä. Siskon mielestä ne oli aika pahoja ja se ei ottanu montaa mutta minusta ne oli keskinkertasia ja söin aika runsaasti ettei vaan jäis toisille. Ja sitten siinä kävi niin että kuulin maman askelia pihalta ja sanoin siskolle että nyt jäädään rysänpäältä kiinni ja on pakko kipasta alakertaan niinkun ilosena vastaan mamaa. No se ihmetteli miks me ollaan ulko-oven takana ja aavisti, että yläkerrassa on myös touhuttu. Kävihän se siellä mutta ei huomannu meidän namivarastoa siinä tuolilla, niitä nimittäin jäi jäljelle. Viilit tuli niinkuin kuuluukin ja sitten mentiin kakalle. Minulla oli vielä ihan hyvä olo ja kakka oli tavallista ja piti ähkiä kun se tuli pellolle. Kotona veli oli huomannu sen namijutun ja sillon minulla oli jo paha olla ja tärisytti ja oksetti ja minulle annettiin hunajaa koska se kuulema oli ensiapu.

Sitten mentiin sitikka-autolla pimeellä ilmalla lääkäriin. Onneks sillä lääkärillä oli hyvät kädet ja se oli kiltti, muuten sisko olis vaikka purassu kun sekin oli kipee. Me saatiin neulat tassunvarteen ja siitä meni lientä meidän verisuoniin ja sokeria. ja sitten saatiin kanssa oksennuspiikit ja sillon kiljuttiin molemmat koska se teki kipeetä. Minulla oli mahassa kanssa huono olo ja kakka tuli kovalla vauhdilla ulos ja se lensi ainakin metrin päähän sen lääkärin huoneessa. Ja oli muutenkin huono olo ja siskollakin oli. Istuttiin maman ja velin sylissä ja parannuttiin pikkuhiljaa. Sitten ne neulat otettiin pois ja mama sai laskun ja ajettiin kotiin. Oli vielä vähän pahoinvointia ja kakka-asiat ei ollu hyvin. Lääkäri lainasi semmosen paperin josta mama teki vaipan ja tunsin itseni ihan vauvakoilaksi. 

Tultiin kotiin ja kello oli jo seuraava päivä. Sitten mentiin nukkumaan ja mama tuli meidän kanssa lattialle kun se ei halunnut että koko iso sänky on kakkanen koska minulta lirisi ohutta kakkaa koko ajan. Minä pääsin maman kainaloon ja pyyhe oli minun ympärillä. Sisko nukkui siinä ihan vieressä ja veli kissojen sviitissä. Yö meni melkein hyvin, välillä vähän herättiin mutta oli jo parempi olo. Aamulla ei sitten päästykään missikisoihin ja se harmitti kovasti. Minulta tuli vielä aamupissin aikaan aika iso ohut kakka ja kova ääni ja säikähin sitä. 

Päivän aikana olen tullut paremmaksi ja siskokin on jo terve. Me ollaan syöty monta kertaa pikkuannoksilla ja saatu ihan kamalasti rapsutuksia ja haleja ja pusuja. 

Niissä nameissa oli myrkkyainetta joka tekee koilan sokeriasiat huonoiksi ja meinaa mennä taju ja sitten myös henki. Me toivotaan siskon kanssa ettei enää koskaan osu kohdalle niitä nameja tai muitakaan vaarallisia aineksia joita tulee hyvin sairaiksi. Nyt on kaikki hyvin ja ajateltiin mennä ihan oikeeseen sänkyyn maman kainaloon nukkumaan ilman huonoa oloa. Muistona on reikä tassussa ja vielä monta päivää syötävä tahna joka suojaa meidän mahoja kun ne oli aika kovilla sen ksylitolinamin jäljiltä. Koilat ei tartte hammaspeikon nameja, me otetaan vaan hammaspeikon luita.