Me koilasiskot ollaan eletty kuin pellossa
mut nyt on vissiin sitten toinen ääni kellossa.
On saatu juosta oman lauman kanssa pitkin maailmoita
ja luotu suhdemaailmassa tiimi jot ei mikään voita.
Vaik pieni oon ja kilpajuoksu päättyy kuperkeikkaan
oon osa joukkuetta niin mä silti veikkaan.
 |
| Omasta laumasta tässä kuvassa vaan punaturkit |
On myöskin saatu matkaa häkkieläimenä taittaa.
Ne reissut sujuu hyvin, uni makeasti maittaa.
Niin usein tullaan unimatkan jälkeen oman metsämökin pihaan
ja mama salaa pyyhkii itkutipat omaan paidanhihaan.
Käyn siskon kanssa puhtaan pellon laitaa pitkin
ja kuralammikosta sadevettä salaa joskus litkin.
On jääty munkkipaikan rautaportin taakse kerran
se sillon harmitti kai jonkin verran.
Ei päässyt myöskään sortsihousu-setä portin taakse asti
ja sitäkin se keljutti niin kamalasti.
 |
| Siskon kanssa levätään mökkipaikan rapulla auringossa |
On nähty aurinkoa, sadepäivää
ja meillä ollut ei kai minkäänlaista huolenhäivää.
Se Suuri lämmin korkealla jaksoi usein paistaa
ja sainhan monta herkkumarjaa risun päästä maistaa.
Sadepisaraiset meni turkin sisään asti
se kutitti mun selkänahkaa ihan kamalasti.
Tää kotitalo taitaa käydä aika hiljaiseksi.
En tiedä mistä ihmisveli olikein keksi,
et pitää muuttaa suureen taloon kauas meistä.
Ei ymmärretä mitään noista ihmismielen teistä.
On vielä aurinkoa, pehmyt heinä tassun alla
en aijo vielä syksynsäällä pelotella kamalalla.
Se tulee kun sen aika taitaa olla
sopeudun kai siihen sitten sovinnolla.
 |
| Huilaan ja minun kurtut näkyy |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti