Ilta saapui kotitalon sisään asti.
Uneta ei vielä ihan kamalasti.
Kisun iltaraksun äänet kuulen
kun ne ohittavat Pipsa-pojan huulen.
Awa-sisko laittoi koko turkin kukkaviltin alle,
päivän touhut jäivät takavasemmalle.
Istun hetken hiljaa ajatuksen kanssa vielä,
kaikkea ei pikkukoila ymmärrä tai tiedä
Ajan myötä viisaus kyllä karttuu,
osaamisen laaja kirjo mukaan vielä tarttuu.
Näitä minä täällä taas mietiskelen ja ajattelen. Kasvanko koskaan niin suureksi, että voisin ymmärtää kaiken merkityksiä ja tarkoituksia. Tuskimpa ja oikeastaan minusta on oikein mukavaa olla vähän höpsö ja prinsessa ja ihana. Kun kasvaa vanhemmaksi tulee myös vaivoja. Joillekin reumatismia ja joillekin sokerivikoja ja jotkut kaatuu ja niiltä menee luut epäkuntoon. Ihmisilläkin on kuulema juuri niin. Joillekin taas tulee muistinmenetyksiä paitsi koililla. Ja joskus meillä siskonkin kanssa on mahatautia ja kurakakkaa paitsi nyt ei ole onneksi ollut. Se on aika kamalaa ja haisee. Onnettomuuksia sattuu ja sillon tulee haavoja ja tikkejä. Samanlaisia kuin Maman ompeluksissa.
Meillä ei Huvikummussa ole paljon sairauksia ja se on hyvä juttu. Kuitenkin ihan jokaisella on oma heikko kohtansa joka ajanmyötä ja välillä näyttäytyy ja varmaankin kertoo ettei olla voittamattomia.
Siskolla on joku kummallinen kilpirauhaskoe näyttänyt vääriä lukuja silloin aikoinaan. Se ei kulje liikaa eikä ole vajaallakaan. Mutta ehkä sen ainoa heikkous onkin vaan ne liian suuret korvat jotka kuulee ihaan kaiken mitä joku puhuu.
Mamalta otettiin se yksi siipi pois, muistatko? Se on oppinut oikein hyvin tasapainoilemaan sen yhden siiven kanssa. Nyt sitten kuitenkin on luvassa lisähaaseita, kun se toinenkin siipi on viallinen ja piakkoin otetaan pois. Uskoisin, että ei kaikkien tarvitsekkaan lentää. On paljon kivoja jotka ei lennä niinkuin kana ja kukko ja Mama. Voi olla että Mama tarttee tukijoukkoja alkuvaiheessa ihan vaan pitämään se maankamaralla ja totuttamaan elämään ilman siipiä.
Ja sitten minä itse. Olen ainakin melkein terveyden perikuva. Arpia kyllä löytyy jokapuolelta. Ne kertovat elämästä. Minulla on kuitenkin sydämessä pieni sivuääni. Sen kuulee vaan jos osaa kuunnella oikein. Ja minun oma lääkäri osaa. Ymmärrän kyllä, että se pieni ääni tulee siitä, että joku asia ei ole ihan oppikirjan mukaan minun pikkusydämessä. Ja se tekee minusta aivan erityisen pikkukoilan. Erityisen rakkaan ja sylitettävän ja halattavan. Se on minun tehtäväni täällä maailmassa. Minun pieni epätäydellisyyteni jakelee hyvyyden haleja ja rakkauden rutistuksia ihan sille kun juuri nyt on murheellinen ja jolla on paha olla. Minun pieni sydämen sivuääni tekee maailmasta ihan vähän paremman ja elämästä kiitoksen arvoisen.
terveisin Jada
