Vuosikaudet oon mä nähnyt aikaa,
mutta aina vaan on lumiaineen lähtö yhtä taikaa.
Runosuoni tykyttelee nahan alla
välillä niin vahtikamalalla.
Taas ne tuoksut tulee sieltä esiin,
nuuskiessa siirryn ihan syviin vesiin.
Tunnen tarinoiden virran kulun nenän alla.
Sanoittajat liikkuu ihan koko maailmalla.
Kevät antaa mulle myös sen vahvan riemun
siskon kanssa touhutessa ihan kiehun.
Juostaan kaikki Maman matot isoonmyttyyn
meidän kurttunaamat venyy ihan iloryttyyn.
Elämä voi ollase tavallinen arkihetki,
meidän yhteinen se olkoon kevätretki.
Uskotaan et rakkaus on voima joka kantaa,
eikä yhtään tähyillä nyt myrskyrantaa.
Luotan hyvän voimaan ihan joka päivä
sitä johdattakoon luottamuksen vahva häivä.
Rakkauden myrskytuuli meidät yhteen saattoi kerran.
Tänään kiitän siitä aika ison sylin verran.
