Uni saa nyt tulla.

Täällä minä kurkin tyynypinon takaa

nukkumatti alkaa pikkuhiljaa unihiekkaa jakaa.

Viimepäivät ovat olleet vettä tulvaks saakka

Pilven päältä sillälailla putoo iso taakka.

Kuinkas pienen koilan huolet vesi voisi viedä

sisko vaik on aika iso ei vaan sitä tiedä.

Riittäisinkö niinkuin olen, ihan lapsi vielä ?

Sitä hiljaa kysyn, eikö kukaan tiedä.

Laitan oman pikkuneneän maman käden päälle

Eihän kukaan meistä mahda mitään tälle säälle.

Pikkukoilan nahan alla kysymysten vuori,

hyvin peittää jättiläisen kaunis ulkokuori.

Joskus tulee hampaan takaa joukko murinoita

tiedän etten niillä mitään palkintoa voita.

Silmät suljen pikkukoila, ison peiton alla

Olkoot kaikki myrskytuulet tuolla maailmalla.

Nukkua saan lämpimässä turvapaikka mulla,

kaikenlaiset pelotukset antaa niiden tulla.

Tärkeintä on maailmassa rakas lämmin syli,

joka kantaa aina varmaan pahan paikan yli.

Iso huokaus kaukaa asti

väsyttää jo kamalasti.

Uni saa nyt tulla.

 

 

 

 

 

Maanalaiset missikisat

Välillä on semmosia aikoja, että herätään ja syödään ja mennään ulos vessa-asioille ja nukutaan. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä ihan ensimmäisestä silmän avauksesta asti. Yleensä me nukutaan siskon kanssa ainakin aamuun mutta tänään herättiin ja oli vielä pimeää. Mama vei meidät aamupissille eikä pimeässä ilmassa voinut nähdä mihin tassunsa pistää tai pissin. Sitten otettiin aamuraksuja ja hammaspeikonkarkotusluut ja mentiin auton takaosan häkkiin. Me tiedettiin siskon kanssa että oltiin matkalla jonnekin muualle kuin ässämarkettiin koska takapenkillä oli välipalaruokia mukana. Ehkä mentäisiin taas mökille esimerkiksi.

Siskon kanssa odotellaan että minne ollaan menossa

 Ei aavistettu ollenkaan että sen mutkaisen ja kamalia mäkiä sisältäneen reissun päässä meitä odotti missikisat. Ennenvanhaan kun olen ollut missikisoissa varikkorinsessana niin ollaan melkein aina oltu ulkona, mutta nyt mentiin maan alle semmoseen paikkaan missä tavallisesti varastoidaan ihmisten autoja kun ne menee ostoksille. Sinne me vaan marssittiin rohkeasti, vaikka ihan vähän hiipi pelot löysän turkin alle. 

Oltiin ajoissa paikkeilla ja sinne maanalaistilaan oli kerääntynyt vasta muutamia koilaeläimiä. Mentiin rokotuspassintarkistuksen kautta mutta se tullimies ei ollenkaan halunnut katsastaa meidän passeja kun ne on kuulema yleensä aina kunnossa. Tehtiin vaan yksi pieni tarkistuskierros ja sen lopulla nähtiin sitten tuttuja saapumassa sinne kisapaikalle. Sieltä tuli minun oma veli Jamil ja Awan poikaystävä Robin ja niitten isoveli Jorge. Mentiin porukalla sinne meidän basenjikoilien oman kentän reunalle ja laitettiin häkit jonoon. Onneks päästiin sinne häkin sisälle viltin suojaan, koska sinne maanalle alkoi tulla aina vaan enemmän koilia ja ne kaikki puhu yhtäaikaa ja sen maanalaispaikan seinät laittoi äänet kaiuttimelle ja se oli aika paha meteli. Ihmiset ei ymmärtäny ollenkaan ne kuuli vaan että koilat haukku siellä, mutta me ymmärrettiin tietenkin ne kaikki jutut eikä niitä edes voi suurintaosaa kertoa. Ne siinä lähellä olleet karvapallot pohtivat sitä miksi aina pitää vaan odottaa ja kaukaa toiseltapuolelta kuulin kun joku isompi koila sano aika tuhmilla sanoilla mielipiteensä. Jotkut vaan ihmetteli miksi pitää tulla tekemään missikävelyitä ja sitä että se erotuomari tarkistaa hampaat ja silittelee jokapaikasta. Ja oli siellä erilaisten äänien joukossa niitä kanssa jotka tykkäs tulla missikilpailuihin, koska se tarkotti isompaa namisaalista kuin tavallisena kotipäivänä. Ja monia juttuja ne kerto, mutta ne on vaan koilan korville tarkotettu. Ihmiset voi pahastua jos ne kuulee niistä.

Minua vähän jännitti kun en ollut aikaisemmin ollut muuta kuin ottamassa mallia. Ensin meni sinne kehän sisälle Jamil-veli ja se hoiteli hommat mallikkaasti kuten aina. Se on muuten aika hyvä veli ja minulla on muitakin veliä mutta ne ei ollu kisassa. Niin tässä missikisassa on poikakoiliakin vaikka ne ei ole oikeesti missejä. 

Minun vuoro tuli sitten ja lähdettiin loikkimaan ja tekemään määrättyjä asioita minun lapsuuskodin mamman kanssa kun minun mama ei oikein vielä ole oppinut minkälaisia askelia siellä pitäisi ottaa ja missä kohdalla seisotaan ja missä saa vähän levätä. Minä sain aina välillä nameja mutta sisko sai oikeita lihapullia. Uskon, että kun minustakin tulee aikuiskoila niin minäkin sitten saan raksunamien sijasta missikisassa isoja lihapullia minun mama taskusta. Nyt sain ihan tavallisia raksuja. Vaikka olinkin ihan ensimmäistä kertaa niin se tuomaritäti tykkäsi minusta ja minun koko päästä aikalailla. Se myös sanoi paperilapulle että minulla on vähän löysempi etuosa ja tiukempi peppu ja sitten se tykkäs että voisin olla ensimmäinen perintöprinsessa ja muut oli sitten loppuja rinsessoita. Siskollakin sujui hyvin, vaikka missikävelyä ja seisoskelua pitää meidän porukalla opetella. Awa-siskokin sai ensimmäisen perintöprinsessan osan ja se oli kanssa sertifikaatin arvoinen ja kaikista aikuistyttökoilista neljänneksi parhain. Minusta se oli kyllä kaikista paras. Robin ja Jorge tälläkertaa huilas ja kannusti meitä toisia.

Olen tässä kuvassa melkein oikeassa missiasennossa

 Nyt on jo myöhänen ja taidan mennä nukkumaan kun on ollut niin paljon uudenlaisia asioita väsyttämässä mieltä. Tämän mukavan ja onnellisen päivän jälkeen olen kasvanut askeleen aikuisen koilan maailmaan. Vaikka kasvaisin kuinka suureksi niin missihommien lisäksi haluan olla aina vaan ystäväkoila ja jakaa onnellista oloa minun pusujen ja tykkäyksen kanssa ja myöskin haluan jatkaa kirjailijan taivalta myös. Sillä katsoppas saan sinutkin kiinni, joka olet kaukana etkä ylety ottamaan minun maailman suurinta suukkoani.

                                                                                     Me nukutaan jo