Saatettavan sydänääniä

Vielä jaksan, kannan taakkaa sisälläni

Kämmenelle mahtuu pieni elämäni.

Lahjaks saatu aika valmistelee meitä,

kulkemaan niin erisuuntaan teitä.

Tehtäväni tuoda hyvää maailmalle

ripotella rakkautta ihan kaikkialle.

Se on ollut pikkukoilan osa täällä, 

kesän lämmössä ja pakkasilla jäällä.

Syksyn tuuli aikoo kesän meiltä viedä,

omaa lähtöään ei kukaan meistä tiedä.

Kun on aika muuttaa toiseen kotiin 

sateenkaaren tuolle puolen.

Jätän taakse ainoastaan kivun, tuskan sekä huolen.

Jätän sydämiinne paljon hyvää mieltä,
rakkautta hyvyyttä ja 
voimaa olla suistumatta kulkemalta tieltä. 

Tiedän ettei matka ole enää pitkä, tovin verran.
Siksi halata sua ystäväni tahdon vielä kerran.
Siskon viereen, päiväunen aika.
Elämä on kuulkaa rakkaat aikamoinen taika.

Pidä huolta rakkaistasi
Se on sinun pieni suuri maailmasi.

rakkaudella Jada

Nikamien murtumia ja selkäydinvamma

Aika senkunvaan mennärallattaa ja minun viivamainen ripulitautikin on onnistuneesti selätetty. Se oli aika kamala, heikottikin jo kun kaikki muuttui suolenmutkissa silkaksi liemeksi. Sain riisiä ja vatsahommiin soveliaita muita herkkuja sekä lääkärin ohjeen mukaan tahmaista lääkettä ja happobakteereja. Olinkohan syönyt matkan varrelta jotakin sopimatonta vai oliko syöpäläinen asialla, en tiedä eikä kukaan muukaan. Nyt voin taas normaalisti, vatsa vähän tavallista pömpömpi ja tiedät kyllä miksi.

Ollaan kesäreissailun jälkeen asetuttu normaaliin olotilaan mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset menee ansiotyöhön ja me siskon kanssa saadaan ihan rauhassa huilata kotona ihan melkein missä halutaan. Ollaan oltu siivosti paitsi silloin kun se tauti yllätti. Mama pesi sen jälkeen mattoja. Elämä vähitellen rauhoittuu turvallisiin uomiinsa täällä uudessa kodissa Pirkanmaalla. No tutut kulmathan nämä ovat mutta ei enää olla jatkuvasti reissukettuina häkissä auton takakopissa. Nyt istun Maman sylissä kirjoittamassa, Kirsin antama peitto on meillä lämmitystä varten.päällä. Awa-sisko nukkuu oman vilttinsä alla ja iso aikuinen meni punttisalille kohottamaan lihaksien kuntoa.

Luulisi niin että joskus elämässä olemisen asiat pikkuhiljaa tasaantuu ja olemassaolevien seikkojen kanssa alkaa oppimaan elämään. Mutta ei se vaan niin mene, tai luulen ettei mene. Aurinko kyllä pääasiassa paistaa meidän risukasaan ja välillä tuntuu että liiankin kuumasti, lähes toivotaan välillä viilentävää sadekuuroa ja ajoittaista pakkastakin. Saatiin huonoja ja surullisia uutisia.

Ihmisisoeno oli kaatunut ja sen pään ja selän väliset luut oli murtuneet niskasta ja oli tullut selkäydinvamma. Se kuulostaa ihan kummalta minun mielestä. Tunnen vaan ripulitaudin ja syövön ja kippirauhastoiminnan ja maksavaivan ja niitten lääkkeittenkin nimet mutta tuo enon juttu vaati selvittelyä. Se vaan tarkoittaa sitä, että siellä selän ytimessä menee ihmeellisiä piuhoja ja ne meni rikki ja jalat lakkas toimimasta ja kädet liikkuu ihan vähän. Hoitaja ja Mama yritti selittää jotakin tetraplekiasta ja minulle riitti se kun ymmärrän ettei pysty enää kävelemään eikä silittämään toisen turkkia. Se isoeno ei ole vielä edes vanhuusiässä. 

Ollaan mietitty viimeaikoina monenlaista ja taas mietitään. Elämän lahja on tullut selväksi jo viimeaikojen tapahtumarikkaita vuosia eläen. Ja se vaan enemmän tuntuu lahjalta. Ihan pieni kynnys ja siinä on kaikki mitä olet saavuttanut ja oppinut. Se ihmisisoenon kynnys tuli ihan äkkiseltään siihen ja kaatoi. Minun syöpä tai siskon kilpirauhassairaus ja maksan arvoituksellinen tilanne ovat jatkuneet ja niihin löytyy helpotusta ja lääkettä ja aikaa. Voidaan tassutella ja venytellä ja ravistaa korvat aamulla suoriksi päivän lepäämistä varten. Kun niska menee poikki niin elämä muuttuu ja pysähtyy niille sijoilleen.

Nyt en enää mieti, koska en ymmärrä eikä siskokaan. Mama miettii meidänkin edestä ja me kaikki toivotaan että ihmisisoenolla ei olisi kipuja ja sen ymmärrys pystyisi käsittelemään ja hyväksymään tapahtuneen sitten ajallaan.

Meidän takametsässä on paljon kerättyjä risukasoja. Ihan kaaokseen asti. Jotta se koko metsän risuaukio saadaan taas siistiksi niin ne kaikki risut poltetaan syksyn tullen maantasalle ja haravoidaan ja levitellään tuhka antamaan maalle uutta voimaa. Niin varmaan käy näille meidänkin risukasoille. Ymmärräthän.

rakkain terveisin Jada

Reissuketut maailmalla ilman toppatakkia

Nyt on kesä, niin ne sanoo ihmiset. Toki olen paistatellut kuistin lattialla ja tuoksunut auringolle ja kotimaan Kongon hiekkamaille. Viimeaikoina olen kuitenkin todennut käsitteen kesä olevan muutakin kuin auringonpaistetta ja lämpimiä iltoja. Kesä kun kesä ei sillä väliä. Joku sanoo siihen myös että pukeutumis tai asennekysymys. Mama ei laittanut toppahaalaria reissukassiin kun lähdettiin. Vain eväspussit ja Awa-siskolle sen oman nukkumaputkan kun se ei pärjää ilman sitä.

 

Tässä kiivetään korkealle mäelle

Ajettiin etelään ja tultiin aika lähelle merta, ihan niinkuin joskus Ahvenanmaalla. Nyt oli kylmä koilistuuli joka meni ihan turkin alle asti.Käveltiin kuitenkin kaupungin korkeimmalle kohdalle mukulakivisiä katuja pitkin. Se oli aikamoista kipuamista ja tietenkin tultiin alaskin. Se nukkumapaikka oli myös aika tuulinen, koko yön me kuunneltiin pääkadun autojen kolinaa ja aamuyöllä heräs myös linnut. Aikamoinen yö. Laitoin koko itseni syvälle peiton uumeniin ja yritin nukkua.

Seuraavana päivänä ajettiin länteenpäin. Sillä reissulla pysähdyttiin suuren kosteikon reunalle ihastelemaan isoja kaloja ja korentoja ja lintuja. Me ei siskon kanssa pyydystetty ketään, koska oltiin päätetty olla korrekteja ja siististi koko reissu.

 

Sisko vähän vaanii uivia lintueläimiä

Matka jatkui suuren virran reunalle isoon kiiltävään majapaikkaan. Siellä meitä kohdeltiin kuin prinsessan seuruetta kuuluukin. Tassusta pitäen toivotettiin tervettulleeksi ja yllätyskassi pursuili herkkuja ja leluja. Vapaaliput kuudennen kerroksen huoneistoon. Tai se tuntui ainakin siltä minun mielestä. 

 

Oven kyltti

Hyppäsin välittömästi ikkunalaudalle tarkkailemaan Aura-joessa kelluvia veneitä ja pienenpieniä muurahaisen kokoisia ihmisiä. Oli siellä isojakin laivoja ja yhdessä käytiin ruualla. Oltiin taas asianmukaisesti lattialla ilman kerjäysasennetta. Tutkittiin sen huoneiston vessan roskis lähestulkoon ensimmäiseksi, huono saalis.

Sen joen rantamaisemia tassuteltiin kilometrikaupalla ja kiivettiin Samppalinnan mäellä. Siellä tavattiin Basenji-ihminen, tuntui kotoisalta. Oli aurinkoista ja lämmintä ja virran rannan nurmikot oikein pehmeitä. Kuulin tosi usein että ompas suloisia tai söpöjä, siis me siskon kanssa. Hymyiltiin niille ihmisille ja ehkä joku sai lipaisunkin.

Se oli lämmin ja herttainen päivä. Tänä aamuna herättiin harmaaseen taivaaseen ja jokimaisemaan. Ja vaikka kuinka tarkkailin siskon kanssa ikkunasta, ei juurikaan ketään liikkunut siellä alhaalla. Aamupalan jälkeen vetelehdittiin ja sitten oli taas aika kerätä matkanyytit ja mennä hassun pyörivän oven kautta omaan reissuhäkkiin ja lähteä kotimatkalle.

Täällä ollaan kotona. Nuuskittiin paikat ja haettiin kuistilta lämmin kohta johon oli hyvä torkahtaa. Sisko oksensi matkalla kerätyt heinät sen mahasta. Juhliminen näköjään tuo lieveilmiöitä mukanaan.

Sitä se elämä vaan on. Lämmintä ja kylmää, iloista ja surullista. Välillä ollaan pirteitä ja välillä vaikka sen ensimmäisen matkayön jälkeen tosi väsyneitä. Välillä elämän asiat on vesiselviä ja suunta ihan näkösällä, välillä joutuu kuulostelemaan ja odottelemaan vastauksia ja välillä niitä ei tule ollenkaan. Minulla on onneksi hyvä ruokahalu ja jaksan kävellä. Nukun hyvin ja pissin säännöllisesti ja käyn vessa-asioilla. 

Kiitän yksinkertaisista itsestäänselvyyksistä. Ja nautin jokaisesta auringonsäteestä minkä elämä antaa pilvenraosta paistaa. Ja nyt alkaa olla uniaika. Hyvää yötä Sinulle

ystäväsi Jada

Solutason ajatuksia ja askitesnestettä

Uuden kodin kuistilla, enkö näytäkkin aika hyvältä

Juku, meillä on ollut Kongonkelit. Aurinko lämmittää ja on niin mukava paistatella takaterssilla. Se on kuulema kuuma ja melkein polttava, mutta minun ja siskon nahkat on lämmönkestäviä. Ollaan seikkailtu uuden kodin maisemissa viimepäivinä paitsi tänään ja huomenna kun on oltu pakkaus ja lääkärihommissa täällä Huvikummussa. 

Tänä aamuna Awa-sisko kävi sen kilpirauhaskokeessa paikallisessa eläinasemassa. Sen tassun päältä otettiin neulan avulla verinäyte joka lähti isoon kaupunkiin analyysiin ja huomenna me tiedetään onko se lääkitys tepsinyt. Paitsi me tiedetään se jo nyt koska siskon kylkiin on kasvanut uudet ketunpunaset karvat ja sen silmiin on tullut iloinen ja reipas pilke. Me kisaillaan aika usein paitsi sillon kun nukutaan. Hellillä hampailla pääasiassa. 

Siskon ja Maman kanssa takakuistilla huilaamassa

Tänään myös kuulin, että kolmen yön päästä on minun vuoroni mennä lääkäri Eeva-Liisan luo. Koska ne syöpäsolut lisääntyvät vatsapussissa, tulee sinne samalla nestettä, ihmiset nimittää sitä askites-nesteeksi. Se alkaa täydentää masua niin että näyttää kohta ihan siltä kuin olis pennut mahassa. Ja samalla se myös hankaloittaa hengittämistä kun painaa hengityskeuhkoja lyttyyn ja sydäntä. Me mennään tyhjennykseen ja taas toivotaan että onnellinen lisäaika veisi huomiseen. Siitä on kuulkaa jo vuosi kun se maha avattiin ja sieltä taitava eläinkirurgi otti ylimääräiset solukot pois. Ollaan saatu niin pitkä hyvä aika elettäväksi. 

Oletko huomannut, että isot asiat tapahtuu aika usein ihan näkymättömissä. Ja aika usein siinä on solut osallisena tai oikeasti melkein aina. Minullakin solut vaan lisääntyy vaikka ei pitäisi ja alkaa hankalaksi. Awa-siskolla kilpirauhasen solutasolla on häiriötekijöitä ja se toimii vajaasti. Mamalla ne kilpirauhasen solut otettiin kokonaan pois ja ne lakkas tekemästä hyytelöä.  Olisin sitä mieltä että ne ihmiset kun on oikein viisaita näissä solututkimuksen asioissa pitäis saada ihan oikeasti ja rauhassa tutkia niitä mitokondrioita ja solulimoja ja kromosomeja ja tumia ja kaikkia. Siksi on joskus mahdollistakin että voidaan parantaa ja elämä voi jatkua. 

Minä en itse tiedä milloinka tulee se hetki kun maha ei kestä enää niitä syöpäläisiä. En tiedä milloin ne tärkeät osat siellä sisällä eivät enää jaksa toimia . Olen ollut onnellinen jokaisesta aamusta johon olen saanut herätä. Joskus katselen kauas ja uskon Sateenkaarisillan olevan siellä ihan helpon matkan päässä kun se hetki tulee. Toivon kuitenkin että saan viettää siskon ja rakkaitten kanssa kesälomaa uudessa kodissa. Siellä on muuten keinukin jota osaan ihan itse liikuttaa.  

Tätä keinua osaan ihan ite liikuttaa

Voithan hyvin Ystäväni. Pidä huolta niistä kun on lähellä ja itsestäsi. Ja muista mennä ihan pihalle ja nauttia auringon lämmöstä ja toisena päivänä seiso sateessa ja anna sen huuhtoa pölyinen solukkosi putipuhtaaksi.

t. ystäväsi Jada

Minusta ei tullut kansanedustajaa, minusta tuli prinsessa

Tänään on ollut hyvä päivä. Sain herätä hyvissä voimin vaikka aamulla väsyttikin vähän. Onneksi saatiin nukkua siskon kanssa pitkät päiväunet ja sitten tuli Mama työmaalta ja saatiin ravitseva päiväateria. Mikä sen parempaa kuin ihan tavallinen peruselämä. katselin päivällä ikkunasta kun pihalla hiippaili ihan luvan perästä kaikenlaista väkeä. Kuka haki mitäkin kun oli sovittu ja kuka ruuvasi irti kasvihuoneen kaikkein alimmaisia parruja. Niin koska me ollaan muuttamassa ja ollaan aateltu laittaa kaikki tarpeellinen hyvään kiertoon. 

Eilen illalla me kisailtiin siskon kanssa ihan kamalasti. Yhteinen intressi, kilisevä pupu. Juostiin matot kasaan ja jodlattiin. Ollaan jotenkin opittu että on hyvä elää hetkessä, iloita siitä kaksin tassuin. 

Sinäkin ihan takulla olet miettinyt sitä miten tärkeä asia on terveys. Ensin luulin että se on takulla jotakin hyvää syötävää kun se sana maistui niin hyvältä.Voisin kuvitella että sen on maailman parhaimmat herkkuruuat isoilla salaatinlehdillä maustettuna ja leppoisa iltaviili keltaisesta posliinikulhosta. Mutta se ei ole sitä. Se näkyy siinä että jaksaa reippaasti, juo tarpeeksi, ruoka maittaa ja vatsa toimii. Se on myös sitä että mielessä on hyvä olla, levollinen olo ja pelkoahdistusta ei ole. Se on hengen kokoinen tasapaino. Joskus paikkoja kolottaa ja tulee haava, joskus laboratoriokokeissa on ferritiinit ja verenkuvat tähtimerkillä. Joskus voi olla niinkin, että vaikka lääkäri ultrakoneella näki syöpälevityksen mahan sisällä niin se on siellä ja niinkauan kuin jaksan olen ihan terveen kirjoissa vai mitä. Joskus sitten vaan sairaus ottaa kokonaisesti kiinni ja vie ja silloin on vaan mentävä. Nyt senkunvaan eletään.

Tänään oli aika hauska ilta. Me mentiin ison koilajoukon kanssa marssien koko Hartolan kuningaskunnan halki Linnahotellille jossa on Linnakoilien pesäpaikka. Se on se sama paikka missä kesällä on basenjiitten suuri festivaali jossa jaetaan palkintoja ja ruusukkeita. Melkein voin jo nyt Kuningaskunnan ja linnakoilien basenjiprinsessana toivottaa kaiken juhlaväen tervetulleeksi oikein hyvään paikkaan. Voin olla vaikka vähänniinkuin festivaalin suojelijana.  Siellä järjestettiin kruunajaistilaisuus. Valittiin kuningas ja kuningatar, prinssi ja prinsessa sekä narri. Minä sai prinsessan kruunun otsalleni tai oikeasti selän päälle kun se pysyi siellä paremmin. Se oli suuri kunnia ja kannan kruununi ihan loppuun asti onnellisena. En ole koskaan saanut missikisoissa ykköspalkintoa tai sertifikaattia ja nyt suoraan pääsin kuningaskunnan prinsessaksi. Haluan olla sydänten prinsessa. Elää niin hyvin kuin voin ja rakastaa niin hellästi kuin osaan. Prinsessana minulla on varmaankin mahdollisuus vaikuttaa valtakunnan asioihin niin luulen että aloitan lohduttamalla niitä kun on murheisia ja jakamalla loputtoman määrän helliä katseita ja suukkoja. Niin aion tehdä.

Nyt kuitenkin menen nukkumaan. Odotan uutta aamua ja aurinkoa. Minun paras arki. 

sinun ystäväsi prinsessa Jada

Parasta elämää tässä hetkessä hyvässä sylissä

Katson tässä avaraluonto-ohjelmaa

Taisi juuri sataa lunta ja koko tienoo oli aika hieno. Aurinko yritti paistaa lumihiutaleitten takaa ja teki koko maailmasta aika mystillisen näköisen. Samalla se oli kirkas ja samalla hiutaleista samea. Me katottiin siskon kanssa sitä ikkunasta ja oltiin aika ilosia että pakolliset ulkoilukuviot tehtiin hyvän sään aikana. 

Siskon kanssa unta vailla

Täällä ollaan edelleen ihan kunnossa. Joka aamu Mama kysyy että miten voit ja minä lipasen sitä nenästä ja se tarkottaa että tount vori ulkomaan kielellä. Masu on vähän pehmeä mutta ei pullea ja oksennusoloja ei ole. Jaksan ihan hyvin ottaa leikkipainia ja kipitellä lenkkihommissa. Siskolla on vähän hitaammat jalat kun se on kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Sillä on kuitenkin nyt lääkitys menossa kohdalleen ja se vetreytyy ja on taas kohta reipas. Paitsi että se täyttää seuraavaksi kymmenen ja alkaa olla mummoiässä.

Minä ajattelen

Sisko paranee peiton alla.

Oletko sinä koskaan katsellut sateenkaarisiltaa silmästä silmään. Minäpä olen. Olen miettinyt sitä että se on hyvä silta jonka kautta toisenä päivänä kuljen kevyesti lämpöiseen paikkaan ja tapaan siellä paljon kavereita. Uskon että siellä on myös meidän perheen kissaeläimet, vanha kunnon Hosupoika, tiukkailmeinen kestoneiti missisKalkkaros ja ystäväni Pipsapoika. Tapaan siellä myöskin Robinin joka oli Awa-siskon poikaystävä, se yksi ja ainoa. Lupasin siskolle että vien terveisiä ja näin sen silmässä kyyneleen. Elämä on joskus epäreilua. Ollaan kuitenkin aikapaljon vaihdettu ajatuksia siskon kanssa päivämittaan kun Mama on ollut töissä ja huomattu että elämä on kuitenkin hienoa hetkessä ja siinäkin hetkessä kun ei oikein ymmärrä kaikkea.

Ulkoillaan Lammaspaimenentiellä.

Oletko sinä joskus oikein kovasti toivonut jotakin. Niin lujaa että korvat menee taaksepäin ja häntä suoristuu. Minulla on toive tai oikeasti kaksikin. Haluaisin nähdä kesän ja muuttaa uuteen kotiin Lammaspaimenentielle. Toivon myös että minun sisko paranee ja kasvaa hyväksi mummoksi. Sitten minä toivon sinulle voimia jos pelottaa, uskoa jos olet menettää toivosi ja iloa elämän loppuun asti.

sinun ystäväsi Jada

Tiedät sen kun taivaan päälle syttyvän näät tähden

Ilta pimenee ja päivä painuu iltaan.

Tänään katseet kääntyi lähestyvään sateenkaarisiltaan.

Sinne eellä meni Pipsa-kisu sekä naapureitten Aapo-haukku

pakattuna taitaa olla minullakin matkalaukku.

Mietin miksi tänne tulen sitten pois jo menen.

kenen käsissä on matkan määrä, kenen?

Tulin pieni tähtisilmä Huvikummun taloon,

katsoin silmin kirkkain huomispäivän valoon.

Silti sisälläni kasvoi pahan alku, surun juuri

nyt sen valta sisälläni on niin suuri.

Vatsapaidan laitaan jätti syöpä yhden pienen merkin,

kasvupaikkana mun vatsa taisi olla herkin.

En nyt tiedä päivää enkä aikaa milloin lähden,

tiedät sen kun taivaan päälle syttyvän näät tähden. 

Vielä hetken tahdon jakaa rakkautta ja hyvää mieltä

toivon että löydät onnenjyvät jakamani sieltä.

Toivon näkeväni vielä uuden kesän,

rakentaisin uuden kodin pihamaalle ihan oman pesän.

Siskon kanssa leikittäisiin ihan iltaan asti,

toivon sitä ihan kamalasti.

Kuule sinä ystäväni siellä,

tällä auringon ja tuulen täyttämällä tiellä.

Jaksan vielä, hetken tassutellen kuljen,

helliin ajatuksiini sinut suljen.

rakkaudella Jada

Muuttoasioita ja lähestyvä syöpäkontrolli

Olen elänyt samanlaisia lumen sekaan eritettyjä aikoja kuin sinäkin. Pihalla pissipaikat on kortilla, siskokaan ei kukene nousemaan sen metrin korkean kinoksen päälle siltä Maman tekemältä kinttupolulta. Tielle ei voi pissiä ja meinaa tulla hätä väärään paikkaan joskus. Mamalla on streptokokkus sen kurkussa ja penisilliiniä ja siksi ollaan vaan makoiltu kokonainen päivä porukalla. Aika siistiä.

Me istutaan tässä iltaa kahdestaan. Sisko meni jo omille unilleen sen putkaan. En tiedä näkeeköhän se vielä unta Robinista siitä sen poikaystävästä. Ei olla puhuttu kun se on aika arka aihe. Tänään me juteltiin salaisia asioita ja otettiin käyttöön uusi murinalaji, Mama ei osannut tulkita sitä ja oli ihmeissään. Istu vaan siinä meidän välissä ja kuunteli. Illan lopuksi ennen siskon nukahtamista sain vielä korvien puhdistuksen jonka kohdalla pidän aina isoa meteliä koska se kutittaa. Ja Awa-sisko nuolee narinasta huolimatta.

Meidän talossa on eletty mielenkiintoisia aikoja. Komeroita on pengottu ja tavaroita jaettu eniten tarvitseville. Kirjakaapit on myllätty ympäri ja vaatekaapit taitaa olla seuraavana vuorossa. Se ei ole joulusiivous vaan se on muuttosiivous. Tiesin jo jonkin aikaa sitten,että Huvikummun kodissa asutaan kesään asti ja sitten muutetaan Paimenen taloon. Tiedän myös että siellä lähistöllä asustaa Svea-basenji ja sen henkilökunta ja uskoisin että joku muukin teistä ystävistäni pidätte kotianne Tampereen seudulla. Ehkä tavataan. Olen jo suunnitellut omaakin pakkausprojektiani, laitan nyyttiin oman Läme Lottani ja ehkä hieman matkamameja. Vaatevarastoni kulkeutuu varmaankin pahvilaatikossa niinkuin siskonkin. 

Olen aina asunut Huvikummussa. Sisko on asunut myös Hämeenlinnan lähellä sen entisessä kodissa josta muutti meille kun olin pieni. Se on hyvä sisko. Olen kulkenut tämän seudun lenkkipolut läpikotaisin ja nuuskinut kotikulmien kaikki viestit. Tunnen monet ihmiset ja usein on myös niin että ne tuntee minut. Rakas Koilamummi asuu naapurissa ja jo nyt minun silmiin nousee kyynelien puro koska tiedän että ikävöin häntä. Aina ei voi saada kaikkea, ei edes Koilamummia. Paimenen talo on meidän uusi koti. Siellä on myös hyvä olla. Voi juoskennella takapihalla ja ottaa aurinkoa kuistilla jos niin haluaa, paitsi nyt kun on metri lunta. Siellä on myös tärkeitä ja rakkaita ihmisiä joiden kanssa on turvallista olla. Me tarvitaan kuitenkin sen seutukunnan uusia ystäviä ja kavereita jakamaan arkisia asioita ja kulkemaan lenkkipoluille. Sinuakin.

Tämä muuttoasia on meille kaikille haikea asia. Mutta elämässä täytyy aina mennä eteenpäin. Ja ei koskaan voi tietää mitä kaikkea uutta ja mielenkiintoista tuleekaan vastaan kun uskalletaan olla yhdessä rohkeita. 

Ja sitten vielä yksi asia ennen kuin nukahdan, Viikon päästä on se päivä kun menen minun oman lääkärin luo Nekalaan. Se on se päivä kun ultrakoneella katsotaan sinne minun mahanahkan sisälle. Minua vähän pelottaa. Toivon ja koko meidän porukka toivoo sitä ihmettä että se syöpä olisi mennyt pois kokonaan. Toivothan sinäkin meidän kanssa niin. Kerron kyllä reissun jälkeen sinulle kuulumiset.

Nyt taidan nukahtaa ihan Maman kainaloon.

rakkain terveisin ystäväsi Jada