torstai 19. syyskuuta 2013

Muutoksen tuulet elämän kieppeillä




No niin ja justiinsa. Syksy on tullu kamalasti ja ulkona riehuvien myrskytuulten lisäksi pauhaavat muutoksen tuulet meidän elämän kieppeillä. Siksi istun nyt niin tiiviisti maman sylissä kuin vain voin. Toisenä päivänä muuttui kulmat aika hiljaseksi, mitä nyt kissaeläimet möykkäävät yläkerrassa kun ne kisailee ja käy niitten sisävessassa. Ensin muutti ihmisveli sinne kaupunkiasuntoon ja sitten maman loma loppu ja sekin lähestulkoon on muuttanu jonnekin syrjäiseen sysmään, vaikka siellä onkin vaan työmaa. 

Tässä on rakas koti ja sen valot pimeellä
Melkein aina herätään pimeen aikaan ja kun mennään aamupissilenkille niin siellä ei ole kun postiauto vaan liikkeellä ja tänään oli isoääninen lehtienpuhalluskone jonka perässä kulki ihminen. Ääni oli aika iso ja ajattelin niitä koilia jotka asuu sen talon lähellä, herätys ei vissiin ollu laisinkaan mainittavan kiva. Siinä koneessa oli iso putki joka puhalsi ja niin lakastu kaikki pudonneet lehdet sivulle. Ehkä se olis voinu puhaltaa siskonkin matkoihin, mutta minulla on jalat maassa ja pikkutuulet ei haittaa....niin luulen ainakin. Aamupissilenkki on aika pitkä ja sitten otetaan hammaspeikonluut ja mama juo kahvia ja jotakin ja sitten se antaa kissaeläimille raksuja ja pukee sen pupuhaalarin pois ja laittaa oikeet vaatteet. Kun on kaikki tehty niin se lähtee ja pusuttaa meitä ja sanoo että tulee kotiin vähänajanpäästä. Se on aika pitkä aika. Me siskon kanssa hiippaillaan ja nukutaan ja katsellaan ikkunasta kun joku kulkee ohi tai lehti putoo alas puusta. 


Siskon kanssa katellaan ulkoilmatapahtumia niinkuin esimerkiksi naapurin kissaeläin
Ja nyt minä vaan istun sylissä ja kerään niin paljon voimia,että selviän taas yhden ikipitkän päivällisen yksinoloa siskon kanssa kotona. En oikein ymmärrä miksi asiat vaan muuttuu ja ne melkein kuin suistuu radoiltaan joskus. On just tottunu siihen, että nukuttais ainakin valontuloon asti niin sitten herätäänkin pimeyden aikaan. 

Onneksi meillä on maailman paras naapurin mummi-ihminen ja sen sisko ja ne rakastaa meitä aika paljon. Joskus mennään yhdessä lenkkihommiin ja pissille ja saadaan viiliä ja nameja. Aika monta kertaa me halutaan mennä ihan sinne naapuriin kotiin asti ja kurkataan oven ikkunasta sisälle onko ketään ja jätetään nenänjälkiä ikkunaan. Ja sitten rapisee ja ovi aukeaa niin me siskon kanssa ollaan ilosia ja nuuskitaan joka nurkka paitsi ne missä on ovet kiinni. Kerran maistoin yhtä papiljottia tai ehkä kahta.

Ennen mama ajoi vilkkuautolla meni yöllä kanssa keikkahommiin ja sillä oli tonttuvaatteet. Nyt se menee sinne sysmään ja pukee lumen väriset vaatteet ja hoitaa sairastuneita ja näppilee tietokonetta ja laittaa lääkkeitä purkkeihin ja ihmisiin. Maman pää on ollu aika sekanen ja täynnä kummallisia sanoja viimeaikoina. Komponentti ja fraasi ja whoike ja muita. Se ei kai tiedä mitä siitä tulee isona vaikka on jo aika vanha. Me kyllä rakastetaan sitä ja nytkin ollaan molemmat tässä kirjotuspuuhissa. Siskolla on tapana työntää sen kuono joka paikkaan ja niin se rakastaa. 

Kauniita unia sinulle siellä
Kohta me mennään nukkumaan ja aamulla taas noustaan lehtipuhaltajan kanssa yhtäaikaa, paitsi se ei ole kakkalenkillä sillon. Painutaan peiton alle ja nukutaan kaikkien kyljet vastakkain ja toivotaan että tämä hiljaisuus olisi vaan hetkellinen lepotauko.