Piikit voi olla vaarallisia

Vaikka kuinka puren torahampaitani yhteen ja olen päättänyt, että nyt on kesä vaikka tuulis turkkiin Jäämereltä. On pakko alkaa syömään herkkuruuan sijaan sanojaan. Lehdistön mukaan kaukana kylmässä Siperiassakin on hellekelit ja meillä kaivetaan pikkuhiljaa villapaitoja esille. Onneks me oltiin koko lauma lomalla silloin kun oli kotimaan helleaalto, joka kesti 72 tuntia. Otettiin siitä kaikki irti ja kerättiin vitamiinit varastoon. Ei kyllä pitäis valittaa, kun muuten asiat on niin kunnollisesti, tai melkein ainakin. Tapasin ulkona lenkkireissuilla mukavia ystävä-koilia. Sisko on yleensä aika varuillaan niitten kanssa. Minä pyrin tervehtimään kaikkia tasapuolisesti ja katson niitä minun mantelisilmilläni lempeällä katsekontaktilla. Hellepäivänä näin myös uuden kaverin nuuskimassa meidän kulmilla. Sille ei vaan sopinutkaan iloinen tervetuliaisyritys. Se näytti hammasta ja sanoi, ettei meistä tule koskaan kavereita senkin pieni nilkki. Peräännyin ja annoin sen mennä pohtimaan omia suuria tai pieniä murheitaan. Olisin antanut sille vaan lempeän katseen, mutta se ei huolinut. Sisko lohdutti minua ja sanoi, ettei kaikkien kanssa tartte olla kaveri tai ystävä. Joskus vaan kannattaa päästää ohi.

Kaikkein tärkeintä on se, että voidaan olla yhdessä koko lauma ja rakkaat sen lisäksi. Ollaan nähty ihmisvelit ja sisko ja ne on saanu meidän kaikkein parhaimman ilomurinan ja jodlauksen mitä voi olla. Lenkkihommissa käytiin ja tänään leikattiin siskon kynnet kun oli vahva syli joka piti siitä kiinni. Minä annan leikata melkein sujuvasti. Se kamala piikkieläin taas pisti samaan kohtaan minussa ja olen nylpyttänyt edelleen sitä kutitusta. Ja siitä sitten seuras se raitapaita ja Pepanteenirasva. Mama ei ole huomannut, että paidan päältäkin voi nylpyttää ;) Piikkieläimet on vaarallisia.

Minun raitapaita ja suoja-sisko

Ja joskus piikki-ihmisetkin on vaarallisia. Tietenkin rumat sanapiikit satuttavat, kun joku niitä syleksii ilmoille, mutta joskus on vaan niin että oikea piikkikin voi satuttaa. Niin kävi Mamalle. Se meni toisena päivänä paikkaan jossa annetaan omaa verta toisille käyttöön. Koilillekin on semmosia paikkoja, mutta Mama sano ettei uskalla valitettavasti edes harkita minun ja siskon viemistä semmoseen. No, mutta Mama oli rohkea ja meni. Ja siellä kävi sitten niin, että se piikinpisto sattuikin aika lujaa. Minä olisin varmaan kiljunut sillä kohden, mutta Mama oli suu kiinni ja suputti, että sattu kovaa. Ja nyt on sitten käden sisällä ollut sähköiskuja ja se on kummallinen käsi. Hermohommia, totesi hoitajatäti puhelimessa ja tutkimushommiin pitää mennä. Näin vähän kyyneleitä Maman silmissä ja ymmärsin, että sillä oli tavallista kurjempi olo.

Aina ei kaikki mene niinkuin siellä Strömssöö-paikassa. Vaikka kuinka yrittäis tehdä hyvää ja hyvin niin voi sattua vahinkoja tai muita ongelmatilanteita, jotka muuttaa ilon itkuiksi. 

Ollaan erityisen vaarallisella riippusillalla

Mutta kaiken helteen ja kylmän ja sateen ja yllätysten keskellä me vaan jatketaan lomaa. Nukutaan pitkään ja syödään herkkuruokaa. Postisetä kiikutti just tosi ison paketin meidän lempiraksuja. Se tuli ulkomailta. Lähiviikot turvattu. Odotellaan nyt jo riemulla tulevia päiviä, kun päästään Jorge-papan ja Jamil-veikan luo. Ja niitten kaikkien ihanien luo siellä häkkireissumatkan päässä. Siellä meillä on juoksukisa ja ehkä missikisa. Mutta jos on kylmä niin sitten olen vaan varikkorinsessana siskon kanssa. Me niin odotetaan. 

 

                    Parasta kesäaikaa kaikille vilunväristyksistä huolimatta toivottaa Jada

Onnen rakennusaineet

Kovin paahteinen hiekkaavikonkuuma päivä alkaa olla pian illassa. Tässä me ollaan porukalla ja kuunnellaan, kun autot suhaa nelostiellä sinnetänne. Ja samalla kuunnellaan, kun ikkuna on auki, naapurin illanistujaisjuttelua. Ja eikä me salakuunnella, koska ääni vaan tarttuu korviin ilman halki.Ne ei kyllä melua eikä vilkkuauton tarvettakaan ole. 

Kesä on tainnut vihdoinkin tulla takaisin sieltä jostain. Kolme päivää on ollut ihanniinkuin kotona Kongossa. Tänään oltiin lenkkihommissa ja meillä molemmilla, paitsi Mamalla, roikku kielet läähätysasennossa. Ja lenkin jälkeen nautittiin vesikupista iso kulaus vesijohtovettä. Se kirkasti taas ajatuksen ja oli hyvä mennä pikku nokosille aurinkoisen ikkunan eteen.

Olihan minulla oikeastaan asiaakin. Ja yleensä on kun kirjotuspuuhiin alan. Olen jo useamman päivän miettinyt sitä, mitä onni oikein tarkoittaa muuta kuin pojannimeä. Ja joskus se onni myös potkaisee ja sitä en ymmärrä. On myös Onnibussi ja päiväkoti Onnimanni. Ja maman kortissa lukee, että kuuntele sydäntäsi se näyttää tien onneen. Se on luultavasti aikamoinen paikka se Onni. Luulen, että sinne ehkä kuljetaan tunteen ja järjen ääntä kuunnellen. Mutta toisaalta jotkut ihmiset lähtevät etsimään onnea, koska se on mennyt hukkaan ja eksynyt sysimetsään. Tässäkohtaa minun oli taas kysyttävä Awa-siskolta asioita. Sen viisaus on terävämpää kuin sen hampaat. 

Siskot

Hetken se siinä kallisteli päätään ja antennikorvia ja oli ihan hiljaa. Sillä kai pyöri mielessä monia asioita ja näin sen silmissä melkein kyyneleen näköisenkin. Aikansa kelattuaan tiedostoja sain kuulla seuraavaa: Kuule sisko. Elämän monet asiat rakentavat onnen sinun sisälle. Se tehdään riemusta, rakkaudesta, surusta, kyyneleistä, luopumisesta ja saamisesta. Onnen syntymiseen tarvitaan myös paljon kärsivällisyyttä ja kompromisseja. Pikkuhiljaa se alkaa rakentumaan sinne sinun sydämeesi ja huomaat, ettei sinun enää tarvitse sitä etsiä, se on löytänyt sinut. Ymmärrätkö Jada sisko? Kukaan toinen koila tai ihminen eikä edes Pipsa-kisu sitä sinulle anna. Se onkuin palapeli ilman mallikuvaa. Ja silloin, kun on saanut rakentaa onnen sisälleen voi sitä vahvistaa vain sillä, että jakaa sen jonkun kanssa. Silloin siitä tulee suuri onni.

Ihana Awa-sisko. Tuonne se on jo asettunut kaikkien peittojen alle nukkumaan suuri onni sydämessään. Kömmin sinne viereen ja Onni on meidän kanssamme.

                                            Rakkaudella Jada