Haavoilla mutta silti rakkaus ei kuoleentunut

Jouluodotus ja joulunaika alkaa olla ohitettu. Jostain syystä tänä juhla-aikana minulla on ollu surullinen ja huono mieli. Kaikki oli ihan täydellistä joulua varten laitettu. Kaikki ihmisvelit ja sisko oli tullu Onnibusseilla Huvikumpuun ja kinkku haisi niin hyvälle uunissa. Ja sitten vaan tuli riita jostakin pikkuasiasta jota ei kukaan enää muista ja loppu onkin sitten oma ja kovin kipeä tarinansa. 

Me haavotuttiin kaikki. Pieniä nihtamia ja minulle se kaikkeinsuurin haava kaulalle, siskon hampaan kokoinen. Ja me melkein kaikki itkettiin. Paikkailtiin vuotavia käsiä ja korvia ja tassuja. ja sitten oli myös haettava lääkkeitä minulle kun haava alkoi haisemaan likaviemärille. Kiltti Elina-lääkäri hoiti minua ja sain antibioloottilääkkeen lisäksi ihan naminmakuisia kipulääkkeitä joita siskokin sai kun sen korvaan sattui koska minun hammas osui siihen. 

Ja sitten me alettiin Awa-siskon kanssa vihottelemaan toisillemme. Muristiin ja näytettiin torahampaita. Siskosta tuli pelottava ja minä vähän katsoin sitä peloissani. Ja loppujenlopuksi meillä ei oikeasti ollut mitään syytä vihanpitoon. Se homma vaan lipes käsistä ja oltiin pattitilanteessa. Meidät oli pakko sitoa eripuolille ettei kosketa toisiamme. En kuvaile enempää tapahtumia koska haluan ne oikeastaan unohtaa.

Tilanne oli ihan patti paitsi ulkona oli eri juttu. Käveltiin ihan sovussa lenkkiasioilla ja nuuskittiin yhteisiä herkkuhajuja. Kotiovi kun aukesi niin sillon se vaan alko. Yhdeltä lenkiltä tullessa huomattiin, että Koilamummilla oli valot ja se oli tullut reissusta kotiin. Kaarrettiin suoraatassua nököttämään oven taakse ja riemuittiin kun nähtiin. Ja me mentiin sisälle Koilamummin kotiin ja Awa-sisko heilutti pienesti sen kippurahäntää. Me istuttiin mummin sylissä vuorotellen ja saatiin rapsutuksia ja helliä supatuksia ja nameja. Siinä eteisen lattilla oltiin ainakin yksi tuntikausi tai enemmän ja oltiin onnellisia. Kotiin tullessa vähän kyllä muristiin ja välit vähän kiristy. Sitten myös toisen päivän lenkin jälkeen mentiin suoraapäätä mummille. Ja saatiin taas terapiaa ja pikkuhiljaa ilo palasi meihin sisälle ja kotona uskallettiin jo nuuskia toista ilman murinoita ja hammasnäyttelyä. Mama ihan varovasti huokas ja huomispäiväksi virittelee vielä verkkoaitoja kun ollaan tyttöporukalla kotona ihan kahdestaan.

Tässä me ollaan maman puhuttelussa

 Uskoisin niin että ihminenkin saattaa joskus alkaa murinan ja riitelyn ihan pienestä, vaikka kinkun hajusta tai mistä vaan. Riidellään ja satutetaan vaikka ei oikeastaan enää muisteta mikä oli se alkuperäissyy koko rähinälle. Silloin tarvitaan jotain mitä ei tiedä kun vasta sitten kun tilanne on päällä. Meille se jokin oli oma ja rakas Koilamummi, joka muutti hellällä halauksellaan ja olemassaolollaan eripuran rakkaudeksi ja turvasylillään meidät taas siskon kanssa toistemme parhaiksi kavereiksi. Koilamummi on meidän oma Koilakuiskaaja.

Haavoilla mutta silti rakkaus ei kuoleentunut

Jadan joulukortti

 Meillä oli juuri oikein suuri riita. Käytettiin hampaita ja nyt meillä on molemmilla niin paha mieli. Minä olen yläkerrassa ja sisko alakerrassa. Joskus vaan ei jaksa sitä kaikkein läheisintä ja pinna vaan raksahtaa poikki. Nyt me nuollaan meidän haavoja ja parannutaan pikkuhiljaa. Ja joulukin on juuri parhaimmilleen tulemassa. Ehkä me voidaan antaa toisillemme anteeksi ja jatkaa matkaa yhtätassua. Rakastan minun siskoa.

Me toivotetaan Awa-siskon kanssa sinulle oikein hyvää ja onnellista joulua.

Ja myöskin Suuremmoisen mielenkiintoista uutta vuosikautta 2015.

Mamakin toivottaa.

Itsenäinen vai itsepäinen

Olen taas miettinyt. Basenjin kieli on aika yksinkertaista. On vain niin vähänlaisesti sanoja jotka kannattaa opetella. Sanoja ei taivutella eikä väännellä erikoismuotoihin vaan ruoka on ruokaa ja nami on nami ja kaikenlisäksi ne on vaan muodossa nyt. Ehkä myös uni kuuluu tärkeisiin sanoihin. Olen kolmevuotisen eämäntaipaleeni aikana joutunut kohtaamaan ihmisenkielen sanomattoman kaaoksen. Minun pieni ajatteluni ei vaan jaksa ottaa naputustulvaa vastaan vaan nappaan sieltä ne avainsanat, ymmärräthän?

Tänäaamuna kun mama kaivoi ison kankaan kaapista, siirtyi ulos räntäsateeseen hinaamaan tuota sinivalkoista ylös suuren tangon nokkaan olin ymmälläni. Miksi ja miksi? En laittaisi tassuani vapaaehtoisesti tuonne märkien lumimöykkyjen joukkoon. Selvitys maan itsenäisyydestä meni ohi kuin herkkuluu jonka sisko nappasi. Oli ihan pakko ottaa selvää moisen toiminnan taustoista. Ei mama ihan höpsö vielä ole ja siksi tiesin että jotakin tässä oli sitten taustalla. Siispä yhdessä siirryimme tutkimaan itsenäisyysasiaa.

On niin paljon samanlaisia sanoja kuin itsenäisyys. On itsepäisyys ja itsekkyys ja itsekeskeisyys. Pienen on vaikea ymmärtää niitä ja taas jouduin turvautumaan siskon suureen ymmärrykseen. Awa-sisko kertoi että itsepäisyys on juuri niin sitä että juputtaa aamulla yläkerran nukkumahuoneessa peiton alla vaikka mama pyytää heräämään ja alakertaan ruokailemaan. Silloin ei edes se tuttu sana anna motivaatiota lähteä liikkeelle. Se on niin itsepäistä. Sisko liikahtaa heti kun pyydetään. Minä en aina jaksaisi. Itsekkyys ja itsekeskeisyys on kuulema melkein samajuttu. Se on vähän niinkuin "Terveiset minäminä-maasta". Ajatuksissa melkein vain oman elämänkulun ympärillä pyörähtely ja unohtuu, että sen herkkuluun voisi jakaa toisen kanssa eikä ainavaan närsiä sitä itse. Oikeesti siellä itsekkyyden Minäminä-maassa on aika yksinäistä loppujenlopuksi. Olen vähän joskus ollut vissiin itsekäs mutta nyt kun ymmärrän niin pyrin lopettamaan moisen seikkailun ihan minimiasteelle.

Awa-sisko valvoo kun minä nukun. Siihen voi aina luottaa

 Ja sitten tämänpäivän uusi sana oli itsenäisyys. Suuressa sanakirjassa sanottiin siitä näin: "Itsenäisyydellä voi olla eri asteita, jolloin osa asioista on omassa päätäntävallassa, kun taas joissakin asioissa joudutaan noudattamaan jonkun muun sanelemia tai yhdessä laadittuja ehtoja." Niinpäniin. Minun vinkkelistä katsellen tuo lähestulkoon tarkoittaa ehkä sitä, että kun ollaan vaikka lenkillä niin teen kakka-asiat ihan niinkuin minun maha haluaa eikä niinkuin mama haluaisi. Ja sitten taas on esimerkiksi ruoka-asiat joissa yleensä, jos ei lueta mukaan ryöstöretkiä, joudutaan siskon kanssa tyytymään jonkun muun ruokakuppiin laittamiin raksu ja muihin ruoka-aineksiin. Ja vaikka me siskon kanssa ei kovin ehdoista tykätäkkään niin odotetaan melkein kiltisti kupin äärellä kun sanotaan että saa ottaa tai suojatiellä komentoa "Saa mennä" 

Uskoisin että tuo siniristinen kangas tangon päässä on merkki siitä että me ollaan täällä kotimaassa itsenäisiä. Meillä on iso joukko asioita jotka suojelevat elämänkulkua ja estävät hallitsemattoman kaaoksen syntymisen. Kuitenkin ollaan itsenäisiä ja vapaita niinkuin sininen järvi ja valkoinen lumi. 

Huokaus. Olen taas oppinut jotakin uutta ja rakastan siskoani ainavaan enemmän. Siinä se taas vahtii minun unta ja juuri pesi suttukorvani. Olen niin itsenäinen mutta minulla on rakas Iso-sisko joka jaksaa valvoa ja pitää huolta. Turvallista sini-valkoista päivää sinulle rakas kaveri siellä. Pidetään ainavaan huolta toisistamme.

 terveisin Jada