Me ollaan kesälomalla. Istun Maman sylissä ja me itketään molemmat. Minua väsyttää ja silmäluomet menee ihan välillä kiinni asti. Vähän se johtuu siitäkin kun sain lääkäriltä rauhoitusainetta, että oli parempi tutkia.
Talven aikana vähän pyöristyin ja niin käy joka vuosi, koska pakkasilmalla lenkit ei ollutkaan niin pitkiä. Mutta pyöristyminen vain jatkui vaikka taas lenkiteltiin isosti ja ruokaakin sain minimaalisen annoksen ja herkut minimoitiin. Nyt käytiin eläinlääkärillä joka otti verinäytteitä tassun suonesta ja isolla ruiskulla veren väristä askitesnestettä massusta. Se ei ollutkaan sitä lihomista vaan jotakin vielä ikävämpään. Olen voinut ihan tavallisesti. Syönyt kaiken mitä annetaan ja vatsa toiminut niinkuin kuuluukin. Jotakin on vain pahasti viallaan tuolla minun sisällä.
Tiedän, että minulla olisi vielä paljon tehtävää maailmassa, mutta jos minun kuuluu lähteä, jatkaa siitä joku toinen pieni basenjityttö. Mama itkee ja Awa-sisko tuli ihan tuohon lähelle kertomaan kuinka rakas sisko olen.
Nyt en jaksa lohduttaa sinua. Otathan minut, Awa-siskon ja Maman ajatuksiisi. Toivotaan isoa ihmettä, taitavia lääkäreitä. Tai jos ei enää mitään voi tehdä niin minun kaikille rakkaille paljon voimia jaksaa isossa ikävässä.
teidän kaikkien Jada
