Enkeleitten paita

 

 

 

 Minä olen vasta vähänaikaa sitten syntynyt ja

maailma on ihan ihmeellinen paikka. 

Eilen lenkkireissun loppuvaiheen eteen tuli

merkillinen haitta.

 

Oman nenän sisällä sen tunsin, lähituntumassa peltorotan peti 

mielen kovin miettiväks se laittoi melkein heti. 

Siinä oman takametsän laitamilla nukkui suuri rotta

eikä herännyt ja se on ihan totta.

Oman päiväunen jälkeen olen reipas, täynnä virtaa,

mutta rotta siellä ojan alla oli ihan hiljaa. 

Ei se herännyt ja leikkinyt

vaan unta jatkoi syvää.

Vaikka minä sille tahdoin ihan pelkkää hyvää.

Minä pieni koilalapsi istuin rotan viereen

enkä lainkaan ymmärtänyt mikä oli mennyt pieleen.

Herää heti peltorotta juostaan yhtämatkaa metsänreunaan.

Jos vaan heräät voisit juosta ensin etukeulaan

 

Ei se noussut vaikka kuinka sitä monin sanoin mukaan toivoin

Siitä kotiin kuljin mieli täynnä ihmetystä,vaivoin.

 

Maailma on aika usein ihan onnellinen pesä,

joskus suuri suru tulee viereen ihanniinkuin takatalvellinen kesä.

Tänne synnyin minä ja mun rakas Maya-sisko

ihan niinkuin kaikki muutkin peltorotta sekä sisilisko.

Joskus sitten tulee kohta

milloin matka loppuu vaikka takametsän laitaan.

Siitä hiljaa lempeästi tassutellen mennään toiseen kotiin

puettuna enkeleitten paitaan.

Kasvamisen runo

Se on kuulkaas vaan niin totta,

että minä pieni tyttökoila kasvan ihan jotta.

Vauva-ajan häkkipesä,

oi sen kanssa ei kyllä tule ensi kesä. 

Kasvaa jalat koko runko

ja hammassuussa iso tunku.

Raksuruokaa joka päivä

kasvua ei rassaa huolen häivä.

Maistan kaikki mitä eteen pannaan aina,

liiat rasvat ei mun vatsanahkaa paina.

Ajatukset kanssa kasvaa mulla,

vaikka joskus hyppe-mieli pyrkii esiin tulla.

Osaan olla hiljakseen ja söpö

mutta toinen hetki onkin sitten ihan höpö.

Tiedän että uniajat antaa voimaa

silloin pikkukoila kasvaa

nukkumatti hellin tassuin hoivaa.

Usein pimeen tullen kun on valo kuussa,

nukahdan mä rakas paras Läme-Lotta suussa.

Onnellinen pääsiäiskoila

Olen tässä happy-puppy

Nyt on pääsiäinen, niin on sanottu ja erilaista on se että kotona on muitakin kuin vain kissaeläimet. Olen huomannut että ihmiset antaa joillekin päivillä erityisnimiä ja sitten syödään mämmiä ja muita herkkuruokia ja jotkut ei tee töitä paitsi mama. Se kyllä kävi työmaalla ja vingutti pilliä. Minä olen lepäillyt paljon ja harrastanut lenkkeilyä aika kaukana takametsän laidasta. Aina tulee vastaa uusia hajupitoisia ihmisiä ja niiden eläimiä. Ja maasta löydän niiden hajuja ja tunnen jo kulmakunnan kavereita ainakin hajun perusteella. Mamakin tuntee joitakin hajun perusteella, niin se kerran sano. Välillä me juostaan niinkuin hengenedestä ja se on kyllä parempaa kuin kiva. Haluan tulla isona juoksijamestarikoilaksi. Ja sitten me haistellaan paitsi mama ja joskus jutellaan toisten kanssa. Jotkut joskus alkaa puhumaan minulle vauvakielellä ja se on aika..yäk ja koska osaan käyttäytyä niin hymyilen niille minun mantelisilmillä. Meidän rotumääritelmässä sanotaan että "Raajat liikkuvat suoraan eteenpäin ripein, pitkin, väsymättömin ja vaudikkain askelin" ja niin ne kintut justiinsa tekeekin. Ehkä me tehdään kohta vielä pitkempiä matkoja ja mamakin saa kuntoutua siinä sivussa kulkemisesta. 

Tässä olen herkkuruokatauolla...huomaa hieno kuppi

Siitä pääsiäisestä vielä pitää sanoa, että sain maistaa valkosta herkkuruokaa sen jälkeen kun ihmiset oli ensin maistellu. Yleensä syön omasta rautakupista, mutta kun oli pääsiäinen niin söin herkkuruokakupista...niin ainakin luulen. Se oli hyvää ja raksupöperö ei enää oikein maistukkaan minulle. Sitä on vaan syötävä että kaikki paikat kasvaa isommiksi. Siellä meidän olemisohjeissa sanotaan myös että " Vatsaviiva kohoaa selvästi erottuvaan vyötäröön" ja minulla on kyllä sillä kohdalla kapeempi paikka kun luulen että on se vyötärö. Mamallakin on ja toisilla se on mennyt piiloon mutta kaikilla se on. 

Ennen pääsiäisenaikaa meille tuli paketti ja siinä oli tavaroita minulle. Siellä oli se pukukin joka on ihan hirveen kamala kun se viritetään minun päälle. Kyllä sillä sitten juoksee mutta en tykkää sen laitosta. Ja samassa paketissa oli kesäpaitakin ja huivi. Jos mama tilaa minulle vielä kesätyllökoilien pikinivaatteet ja aurinkolasisilmät niin otan kyllä nyyttiin tavarat ja muutan Muumitaloon pihan viereen. Kuvasta kyllä näette että ne vaateasiat ei ole minusta kivoja. Ei serkutkaan siellä pyydydtyspaikoilla laita paitoja päälle. 

Kesävaatteet ja tassukaulaliina

Ja tässä olen joutunut sen suojapuvun sisälle #"¤#%¤

Meillä on laitettu kaikenlaisia tavaroita niin etten mukamas oikein saa niitä hampaaseeni mutta se on ihan pötypuhetta. Olen jo vauva-aikoina oppinut venyttämään mahan kohalta niin pitkäksi ja ponnistelemaan kengurunjaloillani ja hyppäämään sen kivan tavaran luo jos haluan. Montakertaa riittää kun vaan venytän minun Bampinkaulaa pitkäksi. Siitä tulikin mieleen että kiltti Lotta-täti ompeli minulle ihan uuden kaulapannan ja siinä on Bampin kuva. Niin pääsiäisenä pöydällä on heiniä (joita Kalkkaros-kisu haluaa syödä ja ne on ihan kitusen näkösiä) ja kukkia ja erinäkösiä pupuja ja lintuja. Minä halusin tänään kantaa minun linnotuspesään kaksi isoa pupueläintä ja niille munan eteisen pöydästä. Ja yleensä en niitä saa mutta nyt mamaa ihan kamalasti nauratti ja se otti vaan sen munan pois kun se on pahvinen. Ne puput sain pitää melkein omina. 

Tässä kohalla havittelin sitä pahvimunaa

Ja sitten olen sen munan ja niitten pupujen kanssa minun linnotuspesässä

Iso lämmin taivaalla lämmittää erityisen paljon tänään. Minun pääsiäinen senkun vaan jatkuu ja saan olla rakkaitten ihmisystävien ja kissaeläinten kanssa turvallisesti omassa kotipesässä ja tarkemmin sanottuna nyt juuri omassa pesälinnotuksessa. Minulla on aina juhlimisen kohta silloin kun saan kiepsashtaa turvalliseen syliin vaikka Kalkkaros-kisu vaanisikin tuolinreunuksella. Se tykkää ei se muuten jaksaisi kokoajan härnätä minua ja välittää.

Koiranilmallakin kasvaa kun laittaa unta pankkiin

Tässä kuvassa on minun aika isot tassut jotka on nopeet kaivaushommissa

Kyllä asia on nyt vaan niin että kasvaminen ottaa aika koville. Minusta ihan tuntuu siltä että aamulla kun herään en meinaa tuntea sitä hirveän suurta metsästyskoilaa joka kurkistaa isosta peilistä minua ja se olen kuitenkin minä Jada. Melkein tunnen luustossani pientä ritinää kun ne venyy ja vaatii taas annoksen ruokaa ja juoksua hangen päällä. Kun puntaroitiin niin olin jo yli kuusikiloakoilaa, se on aika paljon raksupusseissa mitattuna. Silti olen päätänyt vaikka kuka sanoisi mitä, että olen sylikoila ja piste. Tai kainalokoila tai kukkapeitonaluskoila.

Minulle on myös tulossa suuhun paljon uusia teräviä hampaita. Niitä kutittaa ja pakkohan se on sitten jotakin paikkaa jyrsiä tai nakertaa. Joskus se paikka on Naksu-Kettunen tai Läme-Lotta tai luu tai jonkun nilkka tai joku muu kohta. Minulla on myös oma nahkakenkä johon aikuisihmiset laittaa nameja ja kaivan ne sieltä mutta sitä kenkää en paljon nakerra. Huoneessa olevista isoista tavaroista en välitä kun ne maistuu ihan puuainekselle ja pidän enemmän maksalaatikosta. Ja välillä minun kutittavat hampaat saa myöskin hierontaa ja siihen käytetään minun omaa surisevaa hammasharjaa. Se on kiva vaikka ensin pelkäsin sitä melkein kun imurikonettakin.

Hampaitten harjaus juuri meneillään

Tänä aamuna ihan tulin hyppetuulelle, se on semmonen riemumieli ja sillon minun mama ja kaikkimuut aikuisihmiset sanoo minua Hyppe Hyeenaksi, niin se mieli tuli siitä kun mama sanoi että "ompas koiranilma". Minusta se kuulosti maailmanparhaudelta. Ei se kuitenkaan ollut ihan niin kun pissireissulla ei melkein nähnyt yhtään mitään kun sitä valkosta tuli ihan suoraan silmään ja korvaan. Eikä laitettu edes minun villapaitaa päälle vaikka oli niin kylmä. Nyt olen oppinut että koiranilma tarkoittaa sitä että ei ainakaan ole lämmintä mennä isolle lenkille. Mutta kun maailman äärestä ulkomaalta tulee minun oma kurapuku niin sitten mennään vaikka kuinka iso lämmin taivaalla olisi piilossa.

Joskus pitää panna silmien eteen tassu kun ei halua katsoa kaikkea

Olen jo elänyt tänään neljä kuukautta ja varmaankin saan jotakin oikein hyvää päiväruokana. Kaikkina aikoina on ollut niitä koiranilmapäiviä ja suuren taivaalla lämmittävän valon päiviä. Aina vaan tulee vastaan erinäköisiä koilakavereita ja joitakin niistä voin nuuskia ja joitakin en voi koskea kun ne on heti pomoja. Naapurissa kasvaa isompi Aapo ja me ollaan juteltu sen kanssa ja se on ainakin vielä minun pomo. Ne toiset puhuu haukkukielellä ja kaikki ei ymmärrä minun sanoja kun olen siinämielessä ulkomaalainen. Mamalle sanoin eilen basenjinkielellä rakkausasioita kun se tuli pois sen työtehtävistä. Ja luulisin että se ymmärsi ihan varmasti minun sanat. Sitten lipasin sen naaman ja melkein tulin hyppe-mielelle. On se vaan kyllä niin että kaikelaisilla ilmoilla ja päivinä minä vaan kasvan kokoajan eikä sitä voi estää. Minun mielikin kasvaa ja opin välillä tekemään jotakin istumisasioita kun namin kanssa käsketään. Koiranilmallakin kasvaa kun laittaa unta pankkiin.

Olen melkein uneen menemäisilläni