Se on kuulkaas vaan niin totta,
että minä pieni tyttökoila kasvan ihan jotta.
Vauva-ajan häkkipesä,
oi sen kanssa ei kyllä tule ensi kesä.
Kasvaa jalat koko runko
ja hammassuussa iso tunku.
Raksuruokaa joka päivä
kasvua ei rassaa huolen häivä.
Maistan kaikki mitä eteen pannaan aina,
liiat rasvat ei mun vatsanahkaa paina.
Ajatukset kanssa kasvaa mulla,
vaikka joskus hyppe-mieli pyrkii esiin tulla.
Osaan olla hiljakseen ja söpö
mutta toinen hetki onkin sitten ihan höpö.
Tiedän että uniajat antaa voimaa
silloin pikkukoila kasvaa
nukkumatti hellin tassuin hoivaa.
Usein pimeen tullen kun on valo kuussa,
nukahdan mä rakas paras Läme-Lotta suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti