Koiranilmallakin kasvaa kun laittaa unta pankkiin

Tässä kuvassa on minun aika isot tassut jotka on nopeet kaivaushommissa

Kyllä asia on nyt vaan niin että kasvaminen ottaa aika koville. Minusta ihan tuntuu siltä että aamulla kun herään en meinaa tuntea sitä hirveän suurta metsästyskoilaa joka kurkistaa isosta peilistä minua ja se olen kuitenkin minä Jada. Melkein tunnen luustossani pientä ritinää kun ne venyy ja vaatii taas annoksen ruokaa ja juoksua hangen päällä. Kun puntaroitiin niin olin jo yli kuusikiloakoilaa, se on aika paljon raksupusseissa mitattuna. Silti olen päätänyt vaikka kuka sanoisi mitä, että olen sylikoila ja piste. Tai kainalokoila tai kukkapeitonaluskoila.

Minulle on myös tulossa suuhun paljon uusia teräviä hampaita. Niitä kutittaa ja pakkohan se on sitten jotakin paikkaa jyrsiä tai nakertaa. Joskus se paikka on Naksu-Kettunen tai Läme-Lotta tai luu tai jonkun nilkka tai joku muu kohta. Minulla on myös oma nahkakenkä johon aikuisihmiset laittaa nameja ja kaivan ne sieltä mutta sitä kenkää en paljon nakerra. Huoneessa olevista isoista tavaroista en välitä kun ne maistuu ihan puuainekselle ja pidän enemmän maksalaatikosta. Ja välillä minun kutittavat hampaat saa myöskin hierontaa ja siihen käytetään minun omaa surisevaa hammasharjaa. Se on kiva vaikka ensin pelkäsin sitä melkein kun imurikonettakin.

Hampaitten harjaus juuri meneillään

Tänä aamuna ihan tulin hyppetuulelle, se on semmonen riemumieli ja sillon minun mama ja kaikkimuut aikuisihmiset sanoo minua Hyppe Hyeenaksi, niin se mieli tuli siitä kun mama sanoi että "ompas koiranilma". Minusta se kuulosti maailmanparhaudelta. Ei se kuitenkaan ollut ihan niin kun pissireissulla ei melkein nähnyt yhtään mitään kun sitä valkosta tuli ihan suoraan silmään ja korvaan. Eikä laitettu edes minun villapaitaa päälle vaikka oli niin kylmä. Nyt olen oppinut että koiranilma tarkoittaa sitä että ei ainakaan ole lämmintä mennä isolle lenkille. Mutta kun maailman äärestä ulkomaalta tulee minun oma kurapuku niin sitten mennään vaikka kuinka iso lämmin taivaalla olisi piilossa.

Joskus pitää panna silmien eteen tassu kun ei halua katsoa kaikkea

Olen jo elänyt tänään neljä kuukautta ja varmaankin saan jotakin oikein hyvää päiväruokana. Kaikkina aikoina on ollut niitä koiranilmapäiviä ja suuren taivaalla lämmittävän valon päiviä. Aina vaan tulee vastaan erinäköisiä koilakavereita ja joitakin niistä voin nuuskia ja joitakin en voi koskea kun ne on heti pomoja. Naapurissa kasvaa isompi Aapo ja me ollaan juteltu sen kanssa ja se on ainakin vielä minun pomo. Ne toiset puhuu haukkukielellä ja kaikki ei ymmärrä minun sanoja kun olen siinämielessä ulkomaalainen. Mamalle sanoin eilen basenjinkielellä rakkausasioita kun se tuli pois sen työtehtävistä. Ja luulisin että se ymmärsi ihan varmasti minun sanat. Sitten lipasin sen naaman ja melkein tulin hyppe-mielelle. On se vaan kyllä niin että kaikelaisilla ilmoilla ja päivinä minä vaan kasvan kokoajan eikä sitä voi estää. Minun mielikin kasvaa ja opin välillä tekemään jotakin istumisasioita kun namin kanssa käsketään. Koiranilmallakin kasvaa kun laittaa unta pankkiin.

Olen melkein uneen menemäisilläni